Kaikki tietävät, että Suomi rakensi yhden maailman ensimmäisistä taloudellisen hyvinvoinnin pommeista. Ruotsia matkien ja Amerikan Yhdysvaltojen mallia peläten. Tämän asian paljasti yhteiskuntaopin opettajani jo vuonna 1976. Varsin ironisten kommenttien kera. Vaan oikeassahan tuo openi oli.
Byrokratian jatkuvaa kasvua ei kontrolloi mielestäni kukaan. Se vain tuntuu muuttavan muotoaan ja siirtyy vain kovaa vauhtia Internetiin.
Ihmistä tarvitaan kuitenkin aina. Suorittava taso tarvitsee mm. terveydenhoitoon ja vanhusten huoltoon lisää vakansseja, sen tietävät kaikki ongelman omakohtaisesti kokeneet tai vanhempia omaisiaan läheltä kakkavaipoissa seuranneet.
Karsintoja pitää tehdä, mutta tunnetko kuinka monta virkamiestä, joka on lakkauttanut oman leipäpuunsa ja vielä toisen hyväksi? Näinhän toimii inhimillisesti laji nimeltä homo sapiens. Totta kai myös Eduskunnassa, ellei nyt ihan joka kunnassa.
Onko yksityistäminen ja yrittäjyys ratkaisu, mikäli asioita pyörittelevä virkamieskoneisto on mitoitettu huhupuheiden mukaan edelleenkin 30 miljoonaisen kansan tarpeisiin?
Koska en ole mikään ruudinkeksijä ja varsin tietämätön näistä asioista, niin kysynkin viisaampien kommentteja: "Onko meillä sittenkin varoja jatkaa tätä rataa?"
Paljon puhutun EU:n tavoitteenahan lienee edelleen alueen eri maiden yhteneväiset hintatasot, verotuskäytännöt , vapaa työvoiman liikkuminen ja vapaa yritystalous muutamaan ydinajatukseen kiteytettynä. Vaan miten käy yksilön, tässä massiivisessa talousalue invaasiossa? Kasvaako palkkatyötä tekevällä tilipussi mitenkään vai siirrytäänkö kaikki pörssimarkkinoille? Vai onko ehkä jalkapallosta tuttu ns. varma veikkaus , joka viikkoinen toimeentuloratkaisu?
Itselleni on omaa ruohonjuuritasoa eläessäni jäänyt vahvasti epäselväksi, että hilataanko muiden EU:n maiden hinta-ja verotustasoa Suomen tasolle? Vai ovatko siirtymätaipaleet tehty niin pitkiksi ja salaisiksi, ettei niistä tavan kansalaisen tarvitsekaan saada selkoa. "Verotus kevenee"-slogan muistetaan, kun elämistä maksetaan koko ajan pienenevillä nettotuloilla.
Suomalaisen veroprosentti kohoaa kevyesti 50%:iin , kun huomioidaan verojen lisäksi maksettavat TTEL-ja työttömyysvakuutusmaksut. Sitten kun perheellinen rupeaa seuraamaan talouden kulueriä tarkemmin, niin esim. 4-henkisen perheen 800-1000 euron ruokalaskusta keskimäärin 17% on puhdasta veroa.
Eli työtä tekemällä ei tässä maassa rikastu ainakaan se kuuluisa keskivertoperhe.
Hyvinvoinnin vertailut tehdään aina bruttotulojen mukaan ja ainakin moni tuntemani perhe elää käteen jäävien nettotulojen mukaan.
Yhteiskuntamme rakentuu tällä hetkellä sen tosiasian varaan, että rahaa on paljon, mutta se tuntuu olevan aina väärässä laarissa.
Turha on poliitikkojen selitellä. Mittasuhteet ovat vain sellaiset, että hevonen on jo karannut käsistä. Jokainen vain pyrkii turvaamaan oman asemansa. Byrokratian karsintaa ei liene liikaa havaittavissa?
Vai olenko vain turhaan rutkuttavan mediapelin surkea uhri????
Muuten. Onko nyt käynyt niin, että kaikki hyvinvointipommin rakentajat ovat häipyneet pikku hiljaa viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviään Espanjaan? Missä heidänkin toki kovalla työllä ansaitsemansa rahat riittävät paremmin ja asuntojenkin hinnat ovat tietääkseni halvempia.
Vaikkakin tonttimaasta luulisi Espanjassa olevan enemmän pulaa, kun avarassa Suomessamme.
