Tulinpa lukeneeksi kirjan, jonka todenperäisyydestä on vaikea tehdä ainakin itselleni selkoa.
Aikuisviihde kun on ollut itselleni varsin tuntematon alue.
Mitä nyt, joskus on tullut toisella silmällä vaivihkaa vilkaistua. Ja joitakin Isojen Poikien lauluja korvin kuunneltua.
Vaan tuosta kirjasta. Jenna Jameson ja Neil Strauss, Erotiikan ammattilainen, Seksitähden päiväkirja.
Ainakin se kertoo yhden asian hyvin. Ihmisen ikävä on aina toisen luo.
Samalla se kertoo mielestäni hyvin kuinka ankarilla pelisäännöillä pornoala toimii. Kirja on varsin suoraa tykitystä, joten sitä voi suositella alasta jo toimeentuloa saaville tai alan tähdeksi haluaville.
Samankaltaisuudet menestyneiden rock - bändien kanssa ovat yhteneväiset. Kovaa työtä, iänmukaista sekoilua ja kusettavia yhteistyökumppaneita, kunnes virheiden tekemisen kautta löytyy se oikea tapa tehdä omaa työtään sekä työstää omaa eläämäänsä eteenpäin.
Kirjaa voin suositella lämpimästi myös koville politiikan kentille tähtääville. Samankaltaisuudet ovat vallanhuumaa tavoittelevilla ja siihen kiinni päässeillä varmasti samankaltaiset. Niin miehillä kuin naisillakin.
Kovin monelle alfanaaraalle tai - urokselle ei ole puolueissakaan koskaan lopulta tilaa. Ellei tapahdu sitä tuposta kuuluisaa halua joustoihin.
Kaikki politiikot tietävät teoriassa miten temppu tehdään. mutta onnistuakseen yhä uudestaan uusien ihmisten kanssa; kaikki vaatii aikaa ja tutustumista elävässä elämässä toisiinsa. Ilman luottamusta ei ole eikä tule suhteista yhtään mitään.
Kova kolmikanta politiikka on mielestäni pornoa paljaimmillaan ja pahimmillaan.
