takki - Mango / laukku ja kengät - Bianco

Taisin eilen Pariisissa mainita, että neljä kertaa Sacre Couerin kukkulalla alkaa jo vähän haalistamaan sen hohtoa, mutta ylhäällä odottava näköala kaupungin ylle saivat minut pyörtämään sanani samantien. Kun unohtaa kymmenet huijarit ja sadat turistit, istuu rappusille katselemaan edessä avautuvaa näkymää ja antaa katusoittajien soittaa, on hyvä olla. Voi antaa auringon paistaa kasvoille ja vaan olla.

Ja kun vielä sen jälkeen pakenee turistimassoilta Montmartren sivukujille, ei ahdistakaan enää niin paljon kuin väen tungoksessa. Tuntuu siltä kuin olisi yhtäkkiä keskellä Amelieta tai muuta Pariisilais-elokuvaa.

Kirjoitettaessa soi Haim - Forever