sarisarkomaa

Valtionhallinnon alueellistaminen on ollut kallista ja vaikutuksilta heikkoa osin myös vahingollista. Tämän osoitti myös eilen julkaistu lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (FIMEA) alueellistamista selvittänyt työryhmäraportti. Kannatan työryhmän ehdotusta perua alueellistamispäätös. Kiritän ministeri Hanna Mäntylää ja hallitusta tekemään nopeasti päätöksen ja laittamaan pisteen Fimea-farssille.

Fimean alueellistamista on selvitetty ja vatvottu neljän ministerin voimin. On korkea aika luopua alueellistamisikeestä ja tehdä päätös, joka antaa Fimealle mahdollisuuden toimia laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Asiaan varmuuden saaminen on varmasti tervetullut helpotus vuosia epävarmuudessa pidetylle henkilöstölle.

Selvitysryhmän perustelut ovat yksiselitteiset. Fimean pääpaikka olisi Helsingissä, koska se takaa Fimean toimivuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisen. Juuri näitä keskeisiä toiminnan edellytyksiä alueellistamisen jatkaminen kamppaisi.

Alueellistamisen jatkaminen lisäisi valtion menoja kustannusten noustessa ja riskiä lääkealan osaamisen rapautumisesta. Selvitysmiehet ehdottavat, että Fimea toimisi sen mukaan eri paikkakunnilla, mikä palvelee laitoksen toimintaa eikä alueellistamisen pakkoa enää olisi. Fimea toimisi jatkossa monitoimipaikkaisesti eli sinne voitaisiin palkata ihmisiä paikkakunnasta riippumatta.

Siltä varalta, että alueellistamispolitiikka nostaisi enemmän päätään tällä eduskuntakaudella, on tärkeää virkistää muistia eduskunnan tarkastusvaliokunnan linjauksista alueellistamispolitiikan epäonnistumista koskien. Raportti todentaa tämän blogini ensimmäisessä virkkeessä tiivistämäni näkemyksen valtion hallinnon alueellistamishankkeisiin.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportin (TRO 4/2008 vp) mukaan alueellistamistoimissa on ollut useita ongelmia ja myönteiset vaikutukset ovat olleet vähäisiä. Valiokunta huomautti myös, että hankkeiden taloudellisia vaikutuksia ei ole riittävästi arvioitu, vaikka valtio on panostanut merkittävästi alueellistamiseen vuosikymmenen ajan. Valiokunnan mukaan valtion työpaikkojen siirtämisen valtiontaloudellisten vaikutusten arviointi ja seuranta on laiminlyöty. Myös valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) on selvittänyt alueellistamisen seurauksia ja todennut, että valtion työpaikkojen sijoittamisella pääkaupunkiseudun ulkopuolelle ei havaita näkyviä vaikutuksia aluetalouteen.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)
sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan jäsen
www.sarisarkomaa.fi

Metropolipolitiikka on vielä monin osin käyttämätön voimavara ja se on otettava vahvasti hallituksen työkalupakkiin. Ilman metropolialueen ja suurten kaupunkien elinvoimaisuuden vahvistamista Suomi ei nouse taantuvan talouden ja kasvavan työttömyyden suosta. Tärkeitä kaupunkipolitiikan tekemisen painopisteitä ovat sote-uudistus itsehallintoalueineen, asunto- ja korkeakoulupolitiikka. Näytön paikka hallituksella on lähestyvässä huhtikuun kehysriihessä.

Kun kansantalouteen haetaan tuottavuutta, sitä löytyy väestöltään monipuolisista ja tiheään rakennetuista kaupungeista ja etenkin pääkaupunkiseudulta. On katteetonta luvata ja kansantaloudellisesti kestämätöntä tavoitella yhtä tasaista kehitystä kaikkialle.

Hallituksen olisi viisasta antaa eduskunnalle selontekoa metropoli- ja kaupunkipolitiikasta. Selonteko olisi keino läpivalaista metropolialueen ja suurimpien kaupunkien merkitys Suomen kansantaloudelle ja kasvulle sekä valaa rohkeutta hallitukseen panostaa etenkin pääkaupunkiseutuun kasvun ja hyvinvoinnin veturina. Elinvoimaisuudesta ja elinkeinopolitiikan onnistumisesta tulevat myös verorahat sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittamiseen.

Sote-uudistuksessa on visusti varottava vahingoittamatta kaupunkien toimintamahdollisuuksia ja päinvastoin vahvistettava metropolialueen ja kaupunkien roolia elinkeinopolitiikan ja hyvinvoinnin edistämisen keskuksena. Työllisyys- ja elinkeinopolitiikka nivoutuvat yhteen, ja vastuun niistä pitää olla suurilla kaupungeilla. Työnjaosta kaupunkien ja itsehallintoalueen kanssa pitää tehdä selkeät päätökset, jotta pitkäjänteinen kilpailukyvyn kehittäminen on mahdollista. Hallituksen onkin syytä lukea tarkkaan Helsingin ja muiden kaupunkien tuoreet lausunnot koskien sote-uudistusta ja kaavailtuja itsehallintoalueita.

Tinkimätön periaate on oltava sote edellä eli paremmat palvelut eikä aluehallinnon paisuttaminen. Metropolialueen verotuloihin perustuvaa, jo nyt korkeaa, valtionosuuksien tasausta ei saa enää kiristää eikä alueen kustannusrasitetta kasvattaa. Koko uudistuksen tulee vastata kestävyysvajeen torjuntaan ja rahoitusjärjestelmän tulee olla läpinäkyvä ja kannustava.

Hallituksen on kirittävä asuntopoliittisen kysymysten ratkaisussa jo huhtikuun kehysriihessä. Kallis asuminen on keskeinen kasvun este. Asumisen kustannukset ovat kokonaisuudessaan karanneet käsistä. Tämä näkyy myös kotitalouksien huimassa velkaantumistahdissa. Asumisen hintaerot pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä ylläpitää työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa. Pääkaupunkiseudulle on saatava ripeästi kohtuuhintaisia asuntoja. Tuore Tilastokeskuksen julkaisema vuokrien hintojen kehitys -raportti kertoo karua tarinaa.

Tutkimus, koulutus ja kulttuuri ovat keskeisiä kasvun alustoja. Keskeinen kaupunkipolitiikan tehostamisalue on korkeakoulupolitiikka. On vakava virhe, että suurimmat leikkaukset kohdistuvat maamme kansainvälisesti kilpailukykyisimpiin ja laadukkaimpia yliopistoihin. Tällainen tie on kestämätön. Kehysriihessä on koulutuspolitiikka ja leikkausten kohdentaminen otettava pöydälle. Aluepolitiikka on laitettava sivuun ja koulutuksen laatu asetettava etusijalle. Esimerkiksi Helsingin yliopiston muita yliopistoja rankemmat leikkaukset on torpattava. On koko Suomen etu edistää pääkaupunkiseudulla Helsingin, Aalto- ja Taideyliopiston sekä Hankenin laadukasta työtä. Yhtälailla merkittäviä ovat Metropolia, Arcada, Diakonia ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulut.

Globaalitaloudessa aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii maan kehityksen vauhdittajana ja luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävärakenteen kehittäminen on ollut keskeinen keino tavoitella tehokkaampia palveluja ja varmistaa henkilöstön riittävyys sekä laadukkaat palvelut väestörakenteen ikääntyessä. Vaikka sote-ammattiryhmien välistä työnjaon uudistamista on tavoiteltu pitkään, ovat tulokset jääneet vielä heikoiksi.

Valtiontalouden tarkastusviraston (VTT) tuore raportti ”Työnjaon kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa” osoittaa taas kerran tämän ikävän tosiasian ja roimii sosiaali- ja terveysministeriötä (STM) passiivisuudesta. VTT penää ministeriöltä aktiivisempaa ja vahvempaa otetta. Raportin toimenpide-ehdotukset ohjausotteen vahvistamisesta on ministerin ja ministeriön luettava tarkkaan.

Parempia palveluja ei tule koulutuksesta tinkimällä vaan koulutetun henkilöstön osaamista hyödyntämällä ja vakiinnuttamalla moniammatillinen työote. Sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumisen edellytys onkin koko sote-henkilöstön työnjaon uudistaminen, osaamisen hyödyntäminen ja ammatillisten raja-aitojen ylittäminen.

Sote-uudistuksen valmistelussa on nopeasti päästävä hallinto- ja rakennekeskustelusta toiminnan ja hoitoketjujen uudistamiseen. Tässä on koko uudistuksen kivijalka, jonka varaan voidaan rakentaa paitsi ihmisen kannalta vaikuttavampia palveluita, myös tavoitteita kustannustehokkaammasta toiminnasta.

Uudistuksen ydintavoitteen, integraation, toteutumisessa vahva valtakunnallinen ohjaus, uudistettu työnjako, täysi tietointegraatio ja verkostoituminen ovat keskeisiä. Hallinnollinen yhdistyminen tai ”saman katon alle muuttaminen” eivät vielä muuta mitään käytännön asiakas- ja potilastyössä. VTT:n raportissakin todetaan, että useimmat kunnat ovat yhdistäneet sosiaali- ja terveystoimensa mutta odotetut integraatiohyödyt ovat jääneet monin osin hyvin laihoiksi.

Suomessa on koulutettua ja työhönsä motivoitunutta sote-henkilöstöä, jonka osaaminen on otettava täyteen käyttöön. Alalla työnjako on kuitenkin jäänyt jälkeen henkilöstön koulutuksesta ja osaamisesta. Edelleen sote-alalla tehdään päällekkäistä ja sektoroitunutta työtä. Yhteistyö on keino lisätä vaikuttavuutta mutta myös aikaansaada kustannussäästöjä.

Osaavalle henkilöstölle on annettava nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön. Samoin on turvattava riittävät voimavarat tutkimukseen ja kehittämiseen vaikuttavien hoitokäytäntöjen löytämiseksi. Tämä kaikki edellyttää moniammatillista johtamista ja valmiutta muuttaa työkulttuuria mutta myös onnistunutta valtakunnallista ohjausta.

Työnjaon uudistamisesta esimerkki on näönhuollon ammattilaisten nivominen tiiviimmin osaksi palvelutuotantoa. Optikkojen osaamista on hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin esimerkiksi koululaisten näönhuollossa ja ikääntyvän väestön silmävaikutteisten sairauksien varhaisessa havaitsemisessa ja seurannassa.

Työnjaon uudistamisen myötä esimerkiksi sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden, fysioterapeuttien, terveydenhoitajien, päihde- ja mielenterveyshoitajien ja suuhygienistien matalan kynnyksen vastaanotot on saatava osaksi sote-palvelutuotantoa. Fysioterapeuttien suoravastaanotot ovat tutkitusti nopeuttaneet hoitoon pääsyä, työn tuottavuutta, vaikuttavuutta ja mielekkyyttä mutta ovat vielä vähän käytössä oleva toimintatapa. Sairaanhoitajien vastaanottotoiminnasta on hyviä kokemuksia eri puolilla Suomea terveysasemilla ja erikoissairaanhoidon poliklinikoilla.

Esimerkiksi suuhygienistien osalta on syytä arvioida nykyistä lähetekäytäntöjä niin, että hoitoonpääsy ennaltaehkäiseviin palveluihin olisi mahdollisimman joustavaa ja että esim. liikkuvien palveluiden kehittäminen vanhusten kotiin ja hoivayksiköihin olisi joustavasti mahdollista.

Työnjaon uudistamisessa on mittavia mahdollisuuksia, jotka on viivytyksettä otettava käyttöön. Työnjaon järkevä kehittäminen parantaa potilaiden saamaa palvelua ja ohjaa resursseja sinne missä niitä tarvitaan eniten. Digitaaliset palvelut tuovat myös työnjakokeskusteluun vahvasti palvelun käyttäjän roolin ja itsehoidon moninaiset mahdollisuudet. Fiksu työnjako yhdistettynä digitalisaation ja uuden teknologian tuomiin hyötyihin ja muun muassa virtuaalisten terveysasemien mahdollisuuksiin on avain tulevaisuuteen katsovalle sote-uudistukselle.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

On pakko sanoa, että en lämpene ajatukselle listavaalista. Miksi muutenkin ääriään myöten täynnä mahdollisia kompastuskiviä olevaan uudistukseen pitää lisätä vielä historiallinen vaalitapauudistuskin? Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen rinnalla on hallitus jo sopinut aluehallintouudistuksesta. Mm. sote-palveluista päättävän, vaaleilla valittavan maakuntavaltuuston valinta on myös jo itsessään uusi asia suomalaisille. Lisäksi tämä kokonaisuus edellyttää myös verotuksen uudistamista.

Ajatus listavaalista on pompannut esiin tällä kertaa uusien maakuntavaalien valmistelun yhteydessä. Suomeen tulee uudet vaalit, koska nykyisten maakuntien pohjalle on sovittu perustettavaksi uudet itsehallintoalueet, joiden pitäisi aloittaa toimintansa vuonna 2019.

Kun sote-uudistuksella halutaan ihmisille antaa aidosti valinnanvapautta, on ristiriitaista, että vaalitapauudistuksessa mentäisiin täysin päinvastaiseen suuntaan. Listavaalit aliarvioivat niin äänestäjien kyvykkyyttä tehdä päätöksiä kuin koko suomalaisen demokratian perusteita. Listavaaliin siirtyminen etäännyttäisi kansalaisia entisestään politiikasta. Se myös veisi kansalaisilta mahdollisuuden valita edustajansa, koska käytännössä puolueet valitsisivat läpipääsijät. Puoluetoimiston vallan kasvattaminen yksittäisen äänestäjän kustannuksella ei ole tältä vuosituhannelta.

Asiantuntijatahot, kuten oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen on todennut, ettei suljettua listavaalia voida ottaa käyttöön pelkästään itsehallintoaluevaalissa. Jääskeläisen mukaan suomalaisen vaalijärjestelmän vahvuuksiin kuuluu vaalimenettelyjen samankaltaisuus (HS 8.1.2016). Tästä olen täysin samaa mieltä.

En ole kuullut suljetulle listavaalille yhtään kestävää perustelua, joten on pakko kysyä, miksi koko asia on otettu hallituksen täpötäydelle agendalle. Ministeri Vehviläinenkin säilyttäisi henkilövaalin kunta- ja eduskuntavaaleissa ja ottaisi sen käyttöön myös uusissa maakuntavaaleissa (Suomenmaa 2.1.2016).

Viisasta on nyt keskittyä olennaiseen – sotessa riittää savottaa ilman vaalitapauudistustakin, kuten viime kaudella sote- ja kuntauudistuskytkykompuroinnissa nähtiin. Sote- uudistus on saatava huolellisesti valmisteltuna maaliin siten, että tuloksena olisivat laadukkaat ja vaikuttavat tasa-arvoiset palvelut.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Eduskunnan käsittelyssä oleva lakiesitys (HE 94/2015 vp) yhtenäistää lainsäädännön määritelmät yrittäjyydestä. Työttömyysturvan saamisedellytyksiä koskeviin pykäliin ei tässä esityksessä tehdä tiukennuksia. Lakimuutoksella kevennetään yritystoiminnan päättymiseen liittyvää byrokratiaa työttömyysturvaa myönnettäessä.

Julkisuudessa käyty huolestunut keskustelu on koskenut voimassa olevan työttömyysturvalain soveltamiskäytäntöä ja siihen liittyvää byrokratiataakkaa TE-toimistoissa. On hyvä, että ensi vuoden alusta työ- ja elinkeinotoimistojen oikeudellinen ohjaus ja neuvonta keskitetään Uudenmaan ELY-keskukseen, jolloin ratkaisujen pitäisi tulla yhdenmukaisemmiksi.

Huolta ja epäselvyyttä asiasta lisäsi osaltaan se, että ministeriössä sidosryhmien kuuleminen oli jäänyt vajavaiseksi. Tätä paikkasimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kun kuulimme lain käsittelyn aikana useita asiantuntijoita.

Tilannetta kuvaa hyvin Suomen journalistiliiton lakimies Jussi Salonkankaan kommentti valiokunnan mietinnöstä Kansan Uutisissa (8.12.): ”Tämän kanssa voidaan elää. Se ei freelance-journalistien asemaa heikennä, joskaan ei parannakaan”, kommentoi Suomen journalistiliiton lakimies Jussi Salokangas valiokuntamietintöä. Tärkeänä hän pitää valiokunnan mietintöönsä liittämiä lausumia. Ne voivat Salokankaan mukaan viedä asioita oikeaan suuntaan.

TE-toimistojen soveltamiskäytännöt ja tulkinnat voimassa olevasta työttömyysturvalaista ovat mittava ongelma, joka kaipaa kiireellisesti ratkaisua. Erityisesti soveltamiskäytäntöjen rajanveto-ongelmat ja niiden tulkinnat yrittäjyyden pää- ja sivutoimisuudesta eivät ole olleet yhdenmukaisia. Näin on tapahtunut erityisesti silloin, kun vähäistäkin toimintaa on pidetty päätoimisena. Työttömyysturvaa hakevien oikeusturvan kannalta on tärkeää, että ratkaisutoiminnan ennustettavuutta voidaan parantaa. Siksi teimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa lausumat, jotka Salokangaskin esille nosti:

Eduskunta edellyttää, että TE -toimistojen osaamista, ohjeistusta ja toimintakäytäntöjä pikaisesti tarkennetaan omassa työssä työllistyvien ja yrittäjien työttömyysturvan osalta ja työvoimahallinnon ratkaisukäytäntöä seurataan yhdenmukaisen ratkaisukäytännön ja työttömyysturvaa hakevien oikeusturvan varmistamiseksi. Tarkennukset tulee tehdä erityisesti toiminnan sivu- ja päätoimisuuden sekä toiminnan lopettamisen osalta.

Eduskunta edellyttää, että epätyypillisissä työsuhteissa ja toimeksiantosuhteissa työskentelevien sosiaaliturvan kehittämistarpeet selvitetään ja selvityksen perusteella tarvittaessa valmistellaan lainsäädännön muutosehdotukset.

Eduskunnan kyselytunnilla 10.12. puheenvuorossani edellytin, että asiasta vastaava ministeri Lindström ryhtyy ripeästi toimenpiteisiin, jotta TE-keskusten ohjeet saadaan siihen kuntoon, että ihmisten kohtelu on oikeudenmukaista ja tasapuolista. Ministeri vakuutti vastatessaan kysymykseeni, että ohjeistus tehdään ja että ”kokoonnumme vaikka yhteisen lukulampun ja suurennuslasin kanssa katsomaan nämä lausunnot, ja sitten ohjeistetaan, ja tällä mennään eteenpäin.”

Ohessa kyseiseen työttömyysturvalain (StVM 16/2015 vp) muutoksesta nousseista kysymyksistä vastauksia. Muistion on koonnut sosiaali- ja terveysvaliokunnan valiokuntaneuvos Eila Mäkipää.

Kysymyksiä ja vastauksia yrittäjien ja omassa työssä työllistyvien työttömyysturvaa koskevaan hallituksen esitykseen

Miten yrittäjämääritelmä muuttuu?
Voimassa olevassa laissa yrittäjänä pidetään henkilöä, joka on velvollinen ottamaan toimintaansa varten YEL- tai MYEL-vakuutuksen. Niitä yrittäjiä, jotka eivät eläkelaissa olevien rajoitusten vuoksi ole velvollisia ottamaan eläkevakuutusta, kutsutaan omassa työssä työllistyviksi. Useimmiten syynä eläkevakuutuksen puuttumiseen on tulojen vähäisyys eli vuositulot jäävät alle vakuuttamisrajan, joka on YEL-vakuutuksessa 7 502,14 euroa.
Yrittäjämääritelmä muuttuu niin, että kaikkia niitä, joita pidetään yrittäjien eläkelaissa tai maatalousyrittäjien eläkelaissa yrittäjinä, pidetään myös työttömyysturvassa yrittäjinä riippumatta siitä, onko heillä velvollisuutta ottaa eläkevakuutus.

Miksi määritelmää muutetaan?
Uudistus liittyy työttömyysvakuutusmaksuja koskeva uudistukseen, jossa maksuvelvollisuuden soveltamisala määritellään itsenäisesti työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa. Uusi lainsäädäntö on edellyttänyt myös aiempaa tarkempaa yrittäjämääritelmää. Yrittäjänä tehdystä työstä ei makseta työttömyysvakuutusmaksuja.
Samalla on haluttu selkeyttää lainsäädäntöä, koska ei työlainsäädännössä eikä muussa sosiaalivakuutuslainsäädännössä ole oman työn –käsitettä, vaan työtä tehdään joko työntekijänä tai yrittäjänä.

Heikentääkö muutos omassa työssä työllistyvien asemaa?
Ei heikennä. Omaa työtä tekevään ja yrittäjään on sovellettu samoja työttömyysturvalain säännöksiä jo ennen lainmuutosta. Työttömyysturvan saamisedellytyksiä koskeviin pykäliin ei tässä esityksessä puututa.
Voimassa olevan lain mukaan henkilöllä, joka työllistyy päätoimisesti omassa työssä tai yritystoiminnassa, ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan. Jos hän työllistyy omassa työssä tai yritystoiminnassa sivutoimisesti, työttömyyspäivärahaa voidaan maksaa.
Eli jos oma työ on voimassa olevan lain mukaan katsottu sivutoimiseksi, on sama työ yrittäjänä tehtynä myös sivutoimista. Mikään ei siis muutu, vaikka aiemmin omaksi työksi määritelty toiminta muuttuu yritystoiminnaksi.

Jos omassa työssä työllistyvän asema ei heikkene, niin miksi muutosta on vastustettu?
On sanottu, että yksikin työkorvaus tekee henkilöstä yrittäjän, jonka jälkeen henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysturvaan. Väite on perustunut siihen virheelliseen käsitykseen, että jos henkilön tekemää työtä kutsutaan yritystoiminnaksi, hänelle ei makseta työttömyyspäivärahaa.
Yrittäjällä ja omassa työssä työllistyvällä on oikeus päivärahaan, jos hän ei työllisty yritystoiminnassa päätoimisesti. Työnhakijalle, jolla on tuloja omasta työstä tai yritystoiminnasta, voidaan maksaa soviteltua päivärahaa.

Yrittäjän on vaikea tietää ennakkoon, säilyttääkö hän työttömyyspäivärahaoikeuden?
On totta, että ei ole yksiselitteisiä säännöksiä siitä, milloin oma työ tai yritystoiminta katsotaan päätoimiseksi. Tämä johtuu siitä, että sellaisia säännöksiä on mahdoton säätää. Tärkeää on kuitenkin huomata, että yrittäjämääritelmän muutos ei liity tähän ongelmaan mitenkään. Yrittäjään ja omaa työtä tekevään sovelletaan samaa säännöstä, joten muutos ei lisää tai vähennä ongelmia tältä osin.

Omassa työssä työllistyvä katsotaan helpommin sivutoimiseksi
Totta, koska omassa työllistyvät on pääosin niitä, joiden vuosiansiot jäävät alle eläkevakuuttamisen rajan. Koska ansiot ovat vähäiset, myös työllistyminen on todennäköisesti vähäistä. Se, että toimintaa kutsutaan jatkossa yrittämiseksi, ei lisää toiminnan työllistävyyttä, eikä tee sivutoimisesta toiminnan päätoimista.

Laskutusyritysten palveluita käyttäviltä viedään työttömyysturva?
Näin on kirjoittanut erään laskutusosuuskunnan omistaja blogissaan. Tämä väite on yksinkertaisesti väärä, eikä perustu tosiasioihin.
Laskutusyrityksen kautta toimiva yrittäjä on yrittäjä. Vakuutusoikeus on tämän vahvistanut ratkaisuillaan. Hänelle ei kerry tekemästään työstä palkansaajan työttömyysturvaa nyt eikä jatkossa, koska hän ei ole työsuhteessa laskutusyritykseen, vaan toimii yrittäjänä. Hänen työllistymistään arvioidaan nyt ja jatkossa aivan samalla tavalla. Jos hän nyt on oikeutettu työttömyyspäivärahaan ja toiminta jatkuu samanlaisena, hän on jatkossakin oikeutettu työttömyyspäivärahaan.

Toiminimiyrittäjän asema paranee
Kun oma työ määritellään yritystoiminnaksi, on samalla muutettu yritystoiminnan päättymistä koskevia edellytyksiä lievemmiksi, jotta omassa työllistyneiden asema ei muutu. Muutoksen jälkeen yksityisen elinkeinonharjoittajan ei tarvitse enää poistaa Verohallinnon rekistereistä Y-tunnusta osoittaakseen yritystoiminnan päättyneen, mikä helpottaa toiminnan uudelleen käynnistämistä, jos työtilaisuuksia tulee tarjolle.

Uskaltaako nyt ottaa keikkoja vastaan?
Tältäkään osin ei mikään muutu huonommaksi. Kun omassa työssä työllistyvää jatkossa pidetään yrittäjänä, häneen aletaan soveltaa myös pykälää, joka koskee Palkansaajaan rinnastettavaa yrittäjää. Pykälän mukaan yksinyrittäjä, joka itse osallistuu työsuoritukseen toimeksiantajan määräämällä tavalla ja on toimeksiantosuhteessa harvalukuisiin toimeksiantajiin ja ilman kiinteää toimipaikkaa, pääsee työttömyysturvalle myös toimeksiantosuhteiden välillä ilman erillisiä lopetustoimia.

Pitääkö taiteilijan myydä pelit ja pensselit osoittaakseen ettei toiminta jatku?
Ei tarvitse. Omassa työssä työllistyvän on jatkossa helpompi näyttää toiminnan päättyneen, kuten edellä on todettu (Y-tunnusta koskeva helpotus). Samoin on helpompi päästä toimeksiantojen välillä työttömyysturvalle, kuten edellä on kuvattu. Muilta osin säännökset eivät muutu nykyisestä.

Miten TE –toimiston ratkaisut olisivat ennustettavampia?
Ohjeita ja toimintakäytäntöjä voidaan tarkentaa, samoin osaamista TE-toimistoissa. Vuoden 2016 alusta TE-toimistojen oikeudellinen ohjaus ja neuvonta keskitetään Uudenmaan ELY-keskukseen, jolloin ratkaisujen pitäisi tulla yhdenmukaisemmiksi. Valiokunta ehdottaa mietinnössään asiasta lausumaa.

Urakoimme parhaillaan eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa valtion ensi vuoden talousarvion mietintöä. Eduskunnan on hyväksyttävä talousarvio ennen joulua. Tällä viikolla julkaisimme meidän hallituspuolueiden edustajien tekemät muutokset hallituksen talousarvioesitykseen.

Olen tyytyväinen, että hallituspuolueiden neuvotteluissa sain läpi kokoomuksen tavoitteen vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä tehtävän tutkimuksen voimavaroja. Lisäsimme ensi vuodelle yliopistotasoisen terveydenhuollon tutkimuksen määrärahoja ja kohdensimme lisäeuroja myös hoitotieteelliseen tutkimukseen. Tutkimus edistää uusia hoitomuotoja ja parantaa terveydenhuollon ammattilaisten osaamista sekä potilasturvallisuutta.

Terveydenhuollon yksiköissä tehtävä tutkimustyö parantaa merkittävästi hoitotuloksia, vaikuttavuutta ja tuo pitkällä aikavälillä tuntuvia kustannussäästöjä. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on 11 vuoden aikana otettu käyttöön yli 700 omaan tutkimustyöhön perustuvaa taudinmäärityksen tai hoidon parantamista. Tutkimusta tekevistä yliopistosairaaloista uudet menettelytavat leviävät nopeasti muihin sairaaloihin ja koko suomalaiseen terveydenhuoltoon hyödyttämään koko maan potilaita. Tämän päivän tutkimus merkitsee huomisen hyvää ja kustannustehokasta hoitoa.

Lisäraha on erittäin tervetullut, mutta samalla on todettava vakava tosiasia, että lisäys on pieni suhteessa viime vuosina tehtyihin tutkimusrahoituksen leikkauksiin. Valtion rahoitus terveydenhuollon yksiköiden yliopistotasoiseen tutkimukseen on pudonnut muutamassa vuodessa 40 miljoonasta tämän vuoden 22 miljoonaan euroon ja ensi vuodelle hallitus esitti vain 15 miljoonan euron määrärahaa. Se on enää kuudesosa summasta, joka tutkimukseen oli käytettävissä vielä 1980-luvun loppupuolella. Pidän välttämättömänä, että tutkimusrahoituksen rapauttaminen saadaan pysäytettyä.

Suomi on pitkään ollut esimerkiksi syöpähoidoissa maailman kärkeä. Tutkimusrahoituksen rapautuminen ja huippututkijoidemme kato ulkomaille lisäävät riskiä kliinisen lääketieteen ja hoitotyön tutkimuksen tason heikentymiseen. Tältä kehitykseltä emme voi ummistaa silmiämme.

Hoitotyöntekijöiden vastuulla on iso osa potilaan kokonaishoidosta ja siksi tarve hoitotyön tutkimukselle on suuri. Tutkimuksella on merkittävä vaikutus käytännön hoitotyöhön innovaatioiden ja tutkimustyön synnyttämän asiantuntemuksen ja hoidon laadun sekä potilasturvallisuuden kautta. Hoitoketjujen ja –käytäntöjen korkeatasoisuus ja vaikuttavuus turvataan, kun ne perustuvat viimeisimpään tutkittuun tietoon.

Hoitotyön tutkimussäätiö tekee arvokasta työtä näyttöön perustuvan hoitotyön edistämisessä ja vaikuttavien menetelmien ja yhtenäisten näyttöön perustuvien hoitokäytäntöjen kehittämisessä.

Tutkimukseen suunnatut erityisvaltionosuudet on saatava sellaiselle tasolle, jolla turvataan kliinisen tutkimuksen edellytykset ja laadukas hoito tasa-arvoisesti kaikille koko maassa. Hoitotyön tutkimusrahoitus tulisi varmistaa samoin kuin lääketieteen puolella on varmistettu Käypä hoito -työryhmän rahoitus, joka tulee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimintamenoista.

Eduskunnassa olemme vuosi toisensa jälkeen esittäneet vakavan huolemme sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä tehtävän tutkimuksen määrärahoista. Tutkimuksen ja kehittämistyön toimintaedellytykset tulee myös varmistaa tulevassa sote-uudistuksessa.

Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – on ensiarvoisen tärkeää, että kohdennamme lisävoimavaroja tutkimukseen. Näin varmistumme siitä, että palveluja tai hoitoa tarvitsevan suomalaisen hyväksi saadaan uusin tieto ja taito tulevaisuudessakin.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme loppumetreillä ensi vuoden valtion talousarvion käsittelyssä. Valmista on oltava jouluksi. Tänään on julkaistu meidän hallituspuolueiden edustajien tekemät budjettimuutokset. Epävarmassa taloustilanteessa on lohdullista, että ainakin kahdesta voimme olla varmoja. Ensinnäkin, talous on tasapainotettava. Painopiste on oltava työllisyyden ja yrittäjyyden edistämisessä. Emme saa ahnehtia tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Toiseksi, toimet, joita teemme lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja sivistyksellisen tasa- arvon edistämiseksi, ovat kullanarvoisia.

Lisävoimavaroja perusopetukseen

Hyvä peruskoulu ei ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä. On huolehdittava siitä, että opettajilla on hyvät mahdollisuudet tehdä työtään ja jokaisella lapsella mahdollisuus oppimisen iloon. Tämä on erityisen vaativaa tiukan talouden aikana. Opetusministeriaikana aloitin perusopetus paremmaksi -hankkeen, jonka toteuttamiseen suunnattiin uusi perusopetuksen laadunkehittämisraha. Tärkeä tavoite oli ylisuurten ryhmäkokojen kitkeminen. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aloitin myös valtakunnallisen ryhmäkokojen seurannan.

Talouden säästötalkoissa perusopetuksen voimavarat on nyt viety äärirajoille eikä enää ole varaa leikata. Päinvastoin on etsittävä keinoja vahvistaa koulutusta. Siksi ehdotuksestani yhdistimme budjetissa olevat sirpaleiset kehittämisrahat yhdeksi kokonaisuudeksi, johon lisäsimme vielä hieman määrärahaa. Näin kunnat ja koulut voivat käyttää voimavaroja vaikuttavammin esi- ja perusopetuksen laadun kehittämiseen ja siihen liittyvään ryhmäkokojen pienentämiseen tai koulunkäyntiavustajien palkkaamiseen.

Laadukas varhaiskasvatus on koulutuksen ja sivistyksen vankka kivijalka. Se luo perustan lapsen koulutielle ja siihen olisi kansakunnan viisasta investoida. Varhaiskasvatuksen vielä eduskunnan käsittelyssä kesken olevat vaka-lain muutokset sisältävät monin tavoin kipeitä ja kiperiä kysymyksiä. Ja niihin on jatkossa löydettävä paremmat vastaukset.

On kullanarvoista, että osaavien lastentarhanopettajiemme koulutusta lisätään ensi vuonna. Lastentarhanopettajien koulutusresursseja on vahvistettu eduskunnassa useana vuonna ja jatkossakin on huolehdittava pedagogisen osaamisen riittävyydestä koko Suomessa.

Viime kaudella aloitettua nuorisotakuuta kehitetään ja yhteistyötä viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen välillä syvennetään nuorten hyväksi. Koulutussektorin kipeiden leikkausten vuoksi pidimme eduskunnassa tärkeänä lisätä voimavaroja siitä, mitä hallitus esitti nuorisotyölle ja työpajatoiminnalle.

Suomen tulevaisuuden kannalta on kaikkein olennaisinta varmistaa, että laadukas varhaiskasvatus ja perusopetus antavat kaikille lapsille riittävät tiedot ja taidot sekä innostuksen oppia uutta niin, että ne kantavat jatko-opintoihin ja läpi elämän. Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laadun edistäminen ovat parasta työtä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että jokainen heistä jatkaa vähintään toisen asteen koulutukseen.

Kerhotoiminta edistää liikuntaa ja turvallista iltapäivää

On ilahduttavaa, että nykyisin lähes joka kunnassa on vilkasta kerhotoimintaa. Saimme budjettikäsittelyssä kohdennettua kerhotoimintaan lisää määrärahoja hallituksen esityksen sisältävien supistettujen voimavarojen vahvistamiseksi.

Koulujen kerhot ovat hyvä keino tavoittaa erityisesti niitä lapsia, joilla ei esimerkiksi perheen taloudellisen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Kerhot ovat myös täsmätoimi kitkeä lasten liikkumattomuutta ja ehkäistä syrjäytymistä. On hyvä tavoite, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen läpi peruskoulun.

Päihteetön vanhemmuus tukemisen arvoinen asia

Olemme eduskunnassa viisi kertaa pelastaneet päihdeäitien palvelut. Näin meidän oli tehtävä myös ensi vuoden budjetin osalta. Ensi- ja turvakotien liiton päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä Pidä kiinni -hoitojärjestelmänmäärärahoja ei eduskunnan vaateesta huolimatta ollut sisällytetty ensi vuoden talousarvioon. Pidä kiinni –hoitojärjestelmän tavoitteena on ehkäistä ja minimoida sikiön vaurioita äidin päihteettömyyttä tukemalla raskauden aikana ja tukea koko perheen hyvinvointia ja päihteettömyyttä myös lapsen syntymän jälkeen.

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Raskaudenaikainen päihteidenkäyttö voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa lapselle korjaamattoman kehitysvamman. Hoitojärjestelmän tukemisella säästetään yhteiskunnan kustannuksia mm. huostaanottojen ja pysyvän laitoshoidon tarpeen vähenemisenä. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Päihdeäitien hoidon rahoituksen pallottelu vuosi toisensa perään on loputtava. Siksi pidän välttämättömänä, että vastaava ministeri etsii rahoitukselle kestävän pohjan eduskunnan edellyttämällä tavalla.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan jäsen

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus harppasi värikkään väännön jälkeen merkittävän askeleen eteenpäin. Tehty ratkaisu luo puitteet valmistella mittavaa uudistusta eteenpäin ja rakentaa sosiaali-ja terveydenhuoltoon Suomen mallia. Uudistus on mittava mahdollisuus luoda peruspalveluiden malli, jossa toisin kuin muissa Pohjoismaissa, on lääkärikeskeisyyden sijaan nykyistä vahvempi rooli sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöillä.

Työnjakoa on uudistettava ja koko henkilöstön osaaminen on saatava nykyistä parempaan käyttöön. Tämä edellyttää moniammatillista yhteistyötä asiakaslähtöisiä toimintatapoja kehittämällä sekä hoitopolkujen ja -ohjeiden uudistamista ja osaavaa johtamista kaikilla tasoilla.

Sote-uudistus on merkittävin suomalaisten hyvinvointiin vaikuttava uudistus sitten vuonna 1972 säädetyn kansanterveyslain. Nyt ei pidä jämähtää pelkkään sairaalaverkkokeskusteluun. Selvää on, että toimipisteverkkoa on uudistettava ja työnjakoa tehtävä. Se ei ole kuitenkaan uudistuksen pihvi. Fokus on pidettävä ihmislähtöisessä peruspalveluiden ja valinnanvapauden vahvistamisessa ja varhaisen puuttumisen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen juurruttamisessa ydinosaksi uutta sotea.

Osana uutta sote-mallia tulee tarkastella myös nykyisten terveysasemien roolia. Viisasta olisi luoda uudenlaisia hyvinvointi- ja terveyskeskuksia, joissa ote on vahvasti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, ennalta ehkäisevien palveluiden tarjoamisessa ja näitä tukevassa ketterässä ja moniammatillisessa henkilöstön työnjaossa.

Tavoitteena on oltava ihmisen tilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen. Tämä edellyttää esimerkiksi sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden, fysioterapeuttien, terveydenhoitajien, päihde- ja mielenterveyshoitajien ja suuhygienistien matalan kynnyksen vastaanottoja. Esimerkiksi fysioterapeuttien suoravastaanotot ovat tutkitusti nopeuttaneet hoitoon pääsyä, työn tuottavuutta, vaikuttavuutta ja mielekkyyttä mutta ovat vielä vähän käytössä oleva toimintatapa. Sairaanhoitajien vastaanottotoiminnasta on hyviä kokemuksia eri puolilla Suomea terveysasemilla ja erikoissairaanhoidon poliklinikoilla.

Myös digitalisaatio ja erilaiset mobiilipalvelut ovat mullistava mahdollisuus uudistaa sote-järjestelmää. Digitalisaatio uudistaa tapaamme hoitaa ja ennaltaehkäistä sairauksia sekä sosiaalipalveluiden avulla ratkaistavia ongelmia. Mobiiliteknologia tuo mittavia mahdollisuuksia omahoitoon sekä terveydenhuollossa täysin liian vähälle huomiolle jääneeseen terveellisten elämäntapojen kuten liikuntaan kannustamiseen.

Valinnanvapauden laajentaminen on tervetullut mahdollisuus vauhdittaa palveluiden kehittämistä ihmisen näkökulmasta ja irrottautua pois järjestelmäkeskeisyydestä. Uudet innovaatiot ja toimintatavat syntyvät potilas/asiakasrajapinnassa, kun eri alojen sote-ammattilaiset kohtaavat asiakkaan kanssa. Henkilöstölle on luotava nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön sekä turvata riittävät voimavarat tutkimukseen ja kehittämiseen vaikuttavien hoitokäytäntöjen löytämiseksi.

Olennaista on ottaa sosiaali- ja terveysalan henkilöstö vahvasti mukaan uudistuksen valmisteluun ja toimeenpanoon. Vaikka järjestelmämme muuttuu, se ei muutu, että ihmiset, alan henkilöstö, tekevät palvelun laadun. Uudistuksen keskeinen onnistumisen edellytys on, että korkeasti koulutetulle henkilöstölle luodaan nykyistä paremmat mahdollisuudet olla parhaimmillaan ja keskittyä työssään olennaiseen palvelua tarvitsevan ihmisen kannalta.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja, THM
sote-uudistuksen parlamentaarisen seurantaryhmän jäsen
www.sarisarkomaa.fi

Lokakuun viimeisenä päivänä vietettiin naisten palkkapäivää, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota naisten ja miesten väliseen palkkaeroon. Palkkatasa-arvon eteneminen on ollut Suomessa hidasta ja tehokkaampia toimia sen edistämiseksi tarvitaan joka taholla. Yksi vaikuttava keino on edistää perhevapaiden käytön jakamista vanhempien kesken.

On tärkeä muistuttaa, että perhevapaat on alun perin säädetty ja tarkoitettu äitiysrahakautta ja isäkuukautta lukuun ottamatta molempien vanhempien käytettäväksi perheen omien valintojen mukaan. Vain harva suomalainen isä uskaltautuu isäkuukauden lisäksi käyttämään muita vanhempainvapaita. Lakisääteiset perhevapaat isäkuukautta lukuun ottamatta koetaan useimmilla työpaikoilla ja monissa perheissä edelleen naisten asiaksi. Äidit käyttävät kaikista perhevapaista edelleen yli 90 prosenttia.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Fiksu työnantaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle, käyttää niitä sitten isä tai äiti.

Kannustan jokaista työnantajaa näkemään myös isät vanhempina siinä missä äiditkin. Useat tilastot osoittavat, että näin ei vielä ole. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska monet työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen.

Työ, talous ja tasa-arvo -tutkimusjulkaisusta käy ilmi, että lapsiperheissä miesten ja naisten tuloerot ovat tutkimuksen mukaan suurimmillaan lapsen ollessa alle 3-vuotias, jolloin isät ansaitsevat keskimäärin kolminkertaisesti äiteihin nähden. Äitien huonon palkkakehityksen taustalla vaikuttavat yhteiskunnalliset asenteet, mutta myös niitä luovat järjestelmät.

Isän aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen sekä etenkin lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin vahvistamista. Tämän ratkaisemiseksi tarvitsemme ja toivottavasti myös löydämme muitakin keinoja kuin kiintiöt. Esimiehen näyttämällä esimerkilläkin on iso merkitys työyhteisössä.

Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat ovat käytössä; naiset ja miehet työelämässä sekä isät ja äidit vanhemmuudessa. Lapsilla on oikeus vanhempiensa aikaan ja molemmilla vanhemmilla on oikeus aikaan perheensä kanssa. Suomi tarvitsee työtä ja työntekijöitä, mutta myös lapsia ja heidän kanssaan aikaa viettäviä vanhempia.


Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus eteni värikkään väännön jälkeen ratkaisuksi. Sopu oli välttämätöntä vastuunkantoa, jotta Suomen vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa ei kompastuta vuosikausia velloneeseen uudistukseen. Kokoomus on sitoutunut siihen, että tämä eduskunta vie sote -uudistuksen maaliin.

Tehty ratkaisu ei ole täydellinen mutta riittävän hyvä luomaan puitteet uudistuksen onnistumiseksi. Urakka on kuitenkin vasta alussa ja siinä riittää kiperiä kysymyksiä purtavaksi.

On pakko sanoa, että riemun tunne on valtava, kun valinnanvapauslainsäädännöstä saatiin yhteisymmärrys. Niin mittavaa on ollut sen vastustus.

Valinnanvapauslainsäädäntö mahdollistaa, että käyttäjä valitsee palvelunsa tuottajan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin väliltä. Hallitus linjasi, että pääsääntöisesti valinnanvapaus toteutuu perustason palveluissa ja jossain määrin myös erikoistason sote-palveluissa. Valinnanvapautta laajentava lainsäädäntö on tarkoitus saada voimaan 2019 alusta.

Viime eduskuntakaudella johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston Ruotsin matkalta vuonna 2012 tuliaisena tuomamme valinnanvapauslaki on nyt toteutumassa. Ehdotimme mallia kesäkuussa 2012 (HS 16.6.2012) kokoomuksen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolaisen kanssa. (http://www.sarisarkomaa.fi/?p=2017)

Ruotsin mallia ei tietenkään kopioida suoraan, vaan teemme oman suomalaisen mallin. Valinnanvapauslainsäädännön käyttöönoton painavin perustelu on se, että se on purkanut perusterveydenhuollon jonot ja lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkäriin viikon sisällä. Ero on valtava Suomeen verrattuna.

Terveyskeskusjonoissa seisovat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat tasa-arvoisen terveyspolitiikan irvikuva. Terveyserot Suomessa johtuvat osaltaan eriarvoisesta mahdollisuudesta päästä terveysasemalle. Hyväosaisilla sen sijaan on mahdollisuus saada nopeasti palveluita työterveyshuollon kautta, tai sitten jonoista pääsee käyttämällä yksityistä terveydenhuoltoa tai ostamalla yksityinen terveysvakuutus. Tähän halutaan saada muutos.

Valinnanvapauslain säätäminen tarkoittaa sitä, että julkinen valta määrittelee puitteet kuten korvauksen palvelun tuottajalle, korvattavien palveluiden valikon, palvelun käyttäjän asiakasmaksut ja laatukriteerit, joita noudattavat – julkiset, yksityiset sekä kolmannen sektorin toimijat – voivat toimia palveluntuottajana. Hallitus ei ole yksityistämässä sosiaali- ja terveyspalveluja, vaan niiden järjestämisvastuu kuuluu jatkossakin julkiselle vallalle.

Ruotsin valinnanvapauslainsäädännön vaikutuksia seurataan naapurissa tarkkaan usean tutkimuslaitoksen toimesta ja Suomessa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta (https://blogi.thl.fi/blogi/-/blogs/hyva-tietaa-ruotsin-valinnanvapaudesta). Raha seuraa ihmisen valintoja – perusidea sisältyy THL:n vuonna 2013 esittämään jonotta hoitoon – malliin. THL on esittänyt valinnanvapauslainsäädäntöä juuri eriarvoistavan perusterveydenhuollon vahvistamiseen ja kaikkien voimavarojen käyttöönottamiseksi. THL:n malli on hyvä pohja työstää valinnanvapauslainsäädäntöä eteenpäin.

Valinnanvapaus toteutuu jo muualla EU:ssa – miksi ei Suomessa. Muutos on siis suuri terveyspoliittinen askel kohti muita länsimaita. On mahdotonta ymmärtää, miksi ihmisen oman valinnan lisääminen saa näin vahvan vastustuksen varsinkin kun mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa ei ole perusterveydenhuollon vahvistamiseksi esitetty.

Valinnanvapauslailla korvataan osittain raskasta kilpailuttamismenettelyä ja mahdollistetaan se, että peruspalveluja tuotetaan ihmisen näkökulmasta eikä järjestelmän. Ihmisen valinta on inhimillinen ja ketterä tapa vauhdittaa uudistumista ja parempia ihmisiä lähellä olevia palveluja. Uudet innovaatiot syntyvät potilasrajapinnalla. Kun ihmiselle palvelun hinta on sama riippumatta kuka palvelun tuottaa, muodostuu kilpailutekijäksi hinnan sijaan hoidon laatu ja hoitoon pääsy.


Sari Sarkomaa
kansanedustaja
kokoomuksen eduskuntaryhmän sosiaali- ja terveysvaliokunnan valiokuntavastaava
parlamentaarisen sote-seurantaryhmän jäsen