sarisarkomaa

Epävarmassa taloudellisessa tilanteessa on lohdullista, että ainakin kolmesta asiasta voimme olla täysin varmoja.

Ensinnäkin, mitä kestävämmin tasapainotamme taloutemme, sitä paremmin pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä. Emme saa yli varojen elämällä ahnehtia lapsiemme mahdollisuuksia. Toiseksi, Suomi pärjää vain työllä ja yrittämisellä sekä osaamisella. Siksi niiden edistäminen on oltava politiikan painopiste. Kolmanneksi, toimet, joita teemme lasten hyvinvoinnin edistämiseksi ovat kullanarvoisia.

Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan. Mutta kasvava joukko voi huonosti. Lasten pahoinvoinnin kitkeminen ja ehkäiseminen on asia, johon on pysähdyttävä.

Ydinkysymys on, missä on menty pieleen.

Apua ja tukea saa liian usein liian myöhään. Olemme lainsäädännöllä ja eri ohjelmilla pyrkineet ehkäisevien toimien vahvistamiseen. Silti raskaat toimet kuten huostaanotot lisääntyvät. Eduskunnan asiantuntijakuulemisessa on todettu, että lasten huostaanoton ja sijoittamisen kustannukset ovat niin suuret, että yhdenkin huostaanoton välttämiseksi melkein mikä tahansa määrä ehkäisevää tai avohuollon työtä on kannattavaa. Inhimillisistä kustannuksista puhumattakaan.

Tällä vaalikaudella säätämämme sosiaalihuoltolaki mahdollistaa perheille niiden tarvitseman tuen ja palvelut ilman, että perheeltä edellytetään lastensuojelun asiakkuutta. Avuntarve on usein konkreettista apua arjen asioissa kotona; ei loputtomia keskusteluja ja lähetteitä asiantuntijalta toiselle. Lakiesityksen mukaan lapsiperheille taataan oikeus saada kotipalvelua silloin kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällainen voi olla tilanne esimerkiksi silloin, kun yksinhuoltaja ei sairautensa vuoksi kykene huolehtimaan lapsistaan ilman apua. On tärkeää, että tieto lakimuutoksesta saavuttaa perheet.

Olen tyytyväinen, että saimme kuluvan vuoden valtion talousarviokäsittelyssä valtiovarainvaliokunnassa hallituspuolueiden kansanedustajien kesken neuvoteltua lasten arkea merkittävästi parantavia muutoksia.

Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on huutava vaje lastentarhanopettajista ja päivähoitopaikoista. Onnistuimme toistamiseen lisäämään voimavaroja yliopistolliseen lastentarhanopettajien koulutukseen. Päiväkoteja on oltava siellä missä lapsiakin. Huoli perheissä lastentarhanopettajapulan vaikutuksista esiopetuksen ja päivähoidon laatuun on ollut suuri. Päätöksellä halusimme myös vauhdittaa valmisteilla olevan päivähoitolain uudistamista varhaiskasvatuslaiksi. Yhtä lailla vauhditimme lisärahalla sosiaalityöntekijöiden koulutusta, jotta lastensuojelussa olisi riittävästi päteviä tekijöitä. Osaavat ihmiset tekevät palveluiden laadun.

Toimiessani opetusministerinä nostin päätavoitteeksi perusopetuksen laadun kehittämisen. Tiedossa oli esimerkkejä oppimistulosten heikkenemisestä. Oli selvää, että hyvä peruskoulu ei ole itsestäänselvyys vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä. On huolehdittava siitä, että opettajilla on hyvät mahdollisuudet tehdä työtään ja jokaisella lapsella mahdollisuus oppimisen iloon. Aloitin perusopetus paremmaksi eli pop-hankkeen, jonka toteuttamiseen suunnattiin uusi perusopetuksen laadunkehittämisraha. Päätavoite oli ylisuurten ryhmäkokojen kitkeminen. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aloitin myös valtakunnallisen ryhmäkokojen seurannan. Tätä työtä jatkettava. Oppimisympäristöjen ja opettajien osaaminen on viisasta tulevaisuustyötä.

Opetusministerinä laitoin alulle 90-luvun lamassa hävinneiden koulujen kerhojen elvyttämisen. On ilahduttavaa, että nykyisin lähes joka kunnassa on vilkasta kerhotoimintaa. Kerhotoiminnan yhtenä tärkeänä tavoitteena on edistää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia ja turvallista iltapäivää.

Ikävä kyllä kuluvan vuoden budjettiesityksessä oli koulujen kerhorahat taas leikattu lähes olemattomiin. Onnistuimme sivistyskansanedustajien voimin etsimään kerhojen jatkamiselle määrärahat. Koulujen kerhot ovat hyvä keino tavoittaa erityisesti niitä lapsia ja nuoria, joilla ei esimerkiksi perheen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Kerhot ovat myös täsmätoimi kitkeä lasten liikkumattomuutta. On hyvä tavoite, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen läpi peruskoulun. Vanhemmuuden tukeminen ja tasapuolisten edellytysten luominen olla lapsi, joka voi kasvaa turvallisesti aikuisuuteen on kansakunnalta viisas investointi.

Olen tavattavissa Lapsimessuilla Messukeskuksessa 10.-12.4.
Mukana messuhumussa, osastolla nro 6h168:
pe klo 10-14,
la klo 12.30-15.30 ja
su klo 10-14.

Tervetuloa tapaamaan ja vaihtamaan ajatuksia!

Sari Sarkomaa
kokoomuksen helsinkiläinen kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston pj.
www.sarisarkomaa.fi

Uskon siihen, että ihminen on onnellinen silloin, kun hänestä tuntuu hyvältä mennä töihin, ja kun töistä on hyvä palata kotiin.

Työelämän joustot, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, työn ja vapaa-ajan sekä perheen sujuva yhteensovittaminen ovat täsmätoimia edistää hyvinvointiamme. Näillä toimilla tuetaan myös valtiontaloudellisia tavoitteita. On innostava asia, että edistämällä hyvää työelämää edistämme pidempiä työuria, työn tuottavuutta, ja mikä parasta: ihmisten sekä perheiden hyvää arkea. Siksi on viisasta tavoitella maailman parasta työelämää ja tasa-arvoa entistä sitkeämmin.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan keskeisimpiä perheiden toiveita olivat joustavat työajat. Omaan työhön halutaan vaikuttaa. Teen hartiavoimin työtä sen eteen, että hyvän ja tasa-arvoisen työelämän ja yrittäjyyden edistäminen nousee ykkösagendalle poliittisessa päätöksenteossa, mutta myös työmarkkinapöydissä ja etenkin työpaikoilla.

Työyhteisöt ja -tehtävät mutta myös perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työaikakulttuurin on oltava sellainen, että joustot toimivat molemmin puolin. Kyse on yhtä lailla niin työntekijän kuin työnantajankin edusta. Joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla jokaisen työntekijän mahdollisuus.

Liian usein ajatellaan, että perhe- ja kotiasioista ei ole sopivaa puhua työpaikalla, eikä varsinkaan työnantajan kanssa. Perheasioista puhuminen työpaikoilla on kaikkien etu, koska monet merkittävät päätökset työn järjestämisestä on mahdollista sopia ja tehdä vain työpaikkakohtaisesti. Tämä vaatii työnantajilta hyviä esimiestaitoja mutta myös työntekijöitä hyviä alaistaitoja. Myös työntekijöiden on oltava oma-aloitteisia ja joustavia. Maailma ei muutu, jos emme itse muuta käytöstämme. Kyse on myös asenteista ja arvovalinnoista.

Julkinen keskustelu junnaa liikaa on-off-asennoissa: osa- aikatyö ja erilaisen työnteon muodot ovat Suomessa edelleen lapsenkengissä. Raja työelämän ja eläkkeelle siirtymisen välillä on liian yksiviivainen. Samoin raja palkansaajan ja yrittäjän välillä. Perhepolitiikan keskustelu junnaa vieläkin osin sillä linjalla, onko kotona vai töissä, perhe vai uraihminen. Tosielämässä valtaosa meistä suomalaisista vanhemmista on ”sekä että”-ihmisiä.

Työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa ei ole kyse mystiikasta. Kyse voi olla esimerkiksi vain siitä, että palaverit lopetetaan ajoissa, että kerkeää viimeiseen bussiin, jotta ehtii töiden jälkeen tekemään muuta, oli kyse sitten lapsen hakemisesta päiväkodista ennen sen sulkeutumista, juoksutreeneistä tai tyttöjen illasta kaveriporukalla. Ainakin ennalta sopimattomat, jatkuvat ylityöt pitää kitkeä työelämästä työn ja vapaa-ajan balanssin säilymisen vuoksi.

Työn ja vapaa-ajan joustavan yhteensovittamisen pitää olla osa henkilöstöjohtamista ja organisaatiokulttuuria. Työelämän joustoja tukevia käytäntöjä ei kuitenkaan ole vielä riittävästi työpaikoilla. Hyvää johtajuutta ja lähiesimiestaitoja ei voi koskaan korostaa liikaa tässäkään asiassa.

Työpaikoilla on tehtävissä paljon hyvää ilman lainsäädännön muutoksia ja ylimääräistä byrokratiaa. Työaikapankkien laajentaminen, vaihteleva työaika ja yrityskohtaisten neuvottelurakenteiden syntymisen edistäminen ovat viisaita toimenpiteitä. Eikä sovi väheksyä myöskään sellaisen organisaatiokulttuurin voimaa, jossa kotiasioista puhuminen työpaikalla on sallittua tai jopa toivottua.

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Hyvä johtaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle, käyttää vapaita sitten isä tai äiti. Fiksu esimies tekee hyvästä työelämästä kilpailuvaltin ja luo sen avulla omaa työnantajakuvaansa. Parhaat osaajat haluavat töihin parhaisiin työpaikkoihin – joustamaton pomo tai tasa-arvosta viis veisaava työyhteisö ei houkuttele palvelukseensa osaavia työntekijöitä.

Ensi eduskuntakaudella säädettävä eläkeuudistus kaipaa rinnalleen työelämän uudistamistoimia, jotta tavoite pidemmistä ja eheämmistä työurista toteutuu mahdollisimman monen kohdalla. Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat ovat käytössä sekä työelämässä että vanhemmuudessa ja muualla yhteiskunnassa parhaalla mahdollisella tavalla. Työstä ja elämästä on voitava myös nauttia.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja, THM
valtiovarainvaliokunnan jäsen
www.sarisarkomaa.fi