Verkostoitumista

Verkostoituminen on keino kohdata ihmisiä kiireellisessä maailmassa ja tapa ylläpitää jo syntyneitä ihmissuhteita. Verkostoitumiseen kuuluu yleensä omat suljetut yhteisönsä, joilla on omat järjestyksensä. Verkostoituminen on ihmiselle luonteenomaista, olemmehan lauma eläimiä. Tukea ja turvaa toisista hakeminen on muuttunut verkostoitumisen kehityksen myötä ja nykyään ei enää käydä ovelta ovelle pyytämässä apua tai seurustelemassa, vaan käytetään eri sosiaalisen median kanavia.

Ihminen tarvitsee toista ihmistä kehittyäkseen ja verkostoitumalla samankaltaiset löytävät toisensa. Globaalinen verkostoituminen lähentää sekä erottaa, sillä ryhmät ovat yleensä aatteellisia tai perustuvat johonkin tiettyyn aiheeseen. Aina joku jää ulkopuolelle, vaikka maapallo tarjoaa suuren hiekkalaatikon leikittäväksi. Syrjintä näkyy niin sosiaalisessa mediassa kuin arki elämässäkin. Vierasta kartetaan ja suositaan tuttua ja turvallista. Verkostoitumisen tulisi olla kaikille avointa, mutta silloin se menettäisi merkityksensä. Onhan eläimilläkin laumoja, jotka suojelevat omaa reviiriään.
Pienet kuppikunnat ja suljetut ryhmät ovat jäsenilleen tärkeitä, kunhan muistaa elämää olevan myös verkoston tuolla puolen. Ryhmät toimivat hyvänä tukena ja apuna toisille kunhan ei sulkeudu liikaa. On paljon muitakin ryhmiä ja toisin ajattelevia ja heillä on siihen samanlainen oikeus kuin muillakin. Helposti erehtyy uskomaan oman totuuden oikeuteen ja unohtaa muut. Sekään ei ole väärin jos uskoo asiaansa, mutta myös muita voisi ottaa huomioon. Verkostoitumisen tarkoituksena on napata mahdollisimman paljon saalista, joten jokainen voisi suurentaa omaa verkkoaan.