Kuole S**tana!

Istun iltaa ystäväni luona, joka oli ennen yrittäjä. Juomme sivistyneesti punaviiniä ja vertailemme taisteluarpiamme, joita yrittäjäelämämme on meille tarjonnut. Kovien kokemusten vertailu on melko yleistä huvia yrittäjien keskuudessa, sitä voinee verrata miesten inttijuttujen kertomiseen tai naisten synnytysten vertailuun. Se on osa itsensäparantamisprosessia ja sosiaalista toimintamallia, vertaistukea.

Ystäväni on sairaseläkkeellä neljättä vuotta. Hyvistä syistä, jos minulta kysytte. Miten pysyy työkyky yllä, kun samanaikaisesti todetaan itsellä krooninen sairaalahoitoa vaativa sairaus, elämänkumppani kuolee ennen aikojaan lasten silmien edessä, vauva sairastuu syöpään ja oma liiketoiminta sukeltaa tämän hullunmyllyn ansiosta reippaasti miinukselle?

”Kaikesta muusta luulen selviäväni, mutta yrittämisestä: Siitä en taida selvitä ikinä.”

Hymisen. Sitä sellaista kunnioittavaa hyminää, mitä osoitetaan ihmiselle joka on käynyt helvetissä ja tullut takaisin. Syömme, juomme, nauramme. Puhumme haaveistamme, tulevaisuudesta. Ystäväni sanoo, että on valmis tekemään mitä tahansa, kunhan siihen ei liity työntekijöitä. Nostan kissan pöydälle ja kysyn mikä on ollut kovin paikka tähän mennessä henkilöstön kanssa?

”Siinä se (ainoa työntekijä) seisoi mua vastapäätä ja sanoi, että meille tulee vauva. Minä ajattelin, että kuole S**tana.” sanoo ystäväni silmiään pyöritellen."

Ulvon naurusta. Hapan viini pyrkii väkisin väärään kurkkuun. Hihitän ja kakoan niin, että vesi valuu silmistä. Mikä täysin makaaberi tilanne, toinen on onnensa kukkuloilla ja toinen haluaisi tehdä murhan siinä ja nyt. Näettekö sen? Ainekset tässä kohtauksessa ovat yhtä hillittömät kuin antiikin Kreikan tragedioissa.

Istun siinä, katsomassa kolmen lapsen äidin kertovan murhanhimosta, joka syttyy toisen naisen raskaudesta. Minä, kuuntelija, olen hedelmällisessä iässä oleva ”joskus-sitten-nainen” ja minä sympatisoin ennemmin ystävääni, kuin tuota ensimmäistä lastaan odottavaa naista. Eihän hän ole enää nainen tai edes työntekijä, vaan anti-ihminen. Pelkkä kuluerä. Nauran sydämeni kyllyydestä, vaikka se on erityisen sopimatonta. En hetkeäkään ajattele, että se jonka kuolemaa toivotaan voisin yhtä hyvin olla minä.

Kaikessa irrationaalisuudessaan tämä keskustelu avaa silmiä paljon paremmin kuin yrittäjien laskelmat siitä, että lapsi maksaa yritykselle 17 000 euroa. Olen ajatellut tätä keskustelua jokaisena päivänä sen jälkeen. Olen ajatellut, että on se nyt p*rkele, kun tälläinen epäkohta on olemassa ja ettei kukaan oikeasti tee sille mitään.

Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä varmempi olen: Nainen on naiselle susi. *

Vai miten te selitätte sen, että naisia on väestöstä puolet. Puolta väheksytään/on väheksytty/tullaan väheksymään työmarkkinoilla ja kaikki ovat hipihiljaa paitsi ne yrittäjät, jotka näkevät näissä naisissa potentiaalin ja haluaisivat työllistää ilman kymppitonnien yllätyskuluja. He vaativat muutosta ja ovat tähän asti saaneet vain vaimeaa vastakaikua.

Faktan nuoren naisten työllistymisen vaikeudesta tietävät niin äidit kuin tyttäretkin ja kukaan ei sano mitään: Onko syynä pelko siitä, että äitiyspäivärahat ja mammalomat poistetaan kokonaan?

Naiset ovat tällä hetkellä enemmistönä korkeakouluissa, siten myös pian korkeissa viroissa ja tämä äitiyden kustannus on yhä naisen työnantajan riesana huonontamassa työnsaantimahdollisuuksia? Naisetkaan eivät palkkaa naisia. Ovathan hekin vastuussa siitä, että firman talous pysyy plussan puolella.

Jokainen nuoria naisia työllistävä tietää, että nuori nainen on aikapommi. On silkkaa tuuria, jos pommi ei pamahda omille näpeille. Tämän tietää niin työllistävä nainen kuin mieskin.

Samasta syystä jokainen lisääntymisiässä oleva nainen hyväksyy samasta pätkätyöt, määräaikaisen viran, nollasopimuksen tai ihan minkä ihmeen sopimuksen tahansa, kunhan pääsee töihin. Haastettelussa valehdellaan, ettei lastenhankinta kiinnosta.

Moni nainen hyväksyy sen, että koulutusta vastaavaan työhön ei edes kannata hakea ennenkuin lapsiluku on täynnä ja voi sanoa työhaastattelussa, ettei ole aikeissa jäädä jokaisen korvatulehduksen takia itse kotiin.

Käsi sydämelle: Kuka hemmetin tollo palkkaisi 20 000 euron kuluerän?

Tai jos vaikka kerrotaan vahinko kolmella monilapsisen perheen kohdalla, niin sittenhän kulut ovatkin jo 60 000 €. Haluaisin nähdä sen henkilöstökonsultin, joka oikeasti tarjoaisi ensimmäisenä ehdokkaana vasta naimisiin mennyttä nuorta naista hyvälle paikalle. Ammatillinen itsemurha, sanon.

Nainen on naiselle susi. Koska jos se ei sitä olisi, olisi tämä epäkohta hoidettu jo ajat sitten. Jos Suomen naiset (=sinä, sisaresi, ystäväsi, äitisi, mummosi, tätisi) nousevat huomenna yhdessä barrikadille ja vaativat, että naisten on saatava samat oikeuden työelämässä kuin miehilläkin niin kauanko kestää, että homma on hoidettu? Tuskin kauaa (vrt tasa-arvoinen avioliittolaki).

Äitiyslomat eivät kuulu liike-elämään, eivätkä työhön. Se kuka antaa kenellekin, mitä ja milloin, on jokaisen oma yksityinen asia ja työnantaja pidettäköön siitä loitolla. Kuulukoon työpaikoilla iloinen hurraa-huuto, kun joku jää mammalomalle ja annetakoon kyräilyn jäädä historiaan.

Jaa, että kelle se lasku sitten laitetaan? No, Kelalle sen kuuluu mennä. Hemmettiäkö siinä veivaamaan, kuka lapsen on siittänyt tai mitään muutakaan asiatonta. Iloitaan yhdessä, että joku uskaltaa lisääntyä tässä maailmanajassa ja tuottaa lisää veronmaksajia. Jos ette nukkuneet siellä maantiedon tunnilla niin muistatte varmaan, että Suomen syntyvyden lasku on ihan oikea ongelma joka tulee ajankohtaiseksi näillä hetkillä. Tervehdittäköön ilolla siis kaikkia pieniä ihmisiä, ovat ne sitten saaneet alkunsa siellä tai täällä*. Kunhan maksavat veronsa Suomeen.

Blogiin kirjoitti kauppias Koskinen, joka koki kahteen kertaan samana keväänä olevansa huono ihminen, kun kaksi työntekijää pyysivät anteeksi sitä, että olivat raskaana. No, kiitos tytöt, että ymmärsitte, miten firman talous moisesta uutisesta voi mennä ja minkälaiset myyntipaineet se loi kaikille, mutta hei – te olette onnenne ansainneet! (Kuten kaikki muutkin. Barrikadi, huomenna! Onko selvä?). Ai, että palkataanko meillä aikapommeja? Mieluummin ei.

--

*Kärsi, kärsi, niin kauniimman kruunun saat. Onko tässä taustalla se mentaliteetti, että koska sukupolvien ajan äitiys ja työelämä ovat olleet vaikea yhdistelmä niin kärsikööt nykynuoretkin, kun mekin olemme joutuneet tästä kärsimään? On totta, että ne mummot, jotka synnyttivät yksin saunassa ja menivät sitten pellolle töihin ovat hemmetin kovia mummoja. "Naisilla on aina ollut vaikeaa työn ja perheen yhteensovittamisessa ja näin on oleva aina." En usko. Asioita voi muuttaa.

**Antakaa niiden isien työpaikkojen olla ihan rauhassa lapsikustannuksilta. Kaikilla lapsilla ei ole isää. Ei ole ollut maailman sivun, vaikka ehkä pitäisikin. Mutta näin on ollut ja on varmasti myös oleva. Ihan yhtä hyviä veronmaksajia niistä isättömistäkin tulee. Tasa-arvo ei ole sitä, että toisen sukupuolen asemaa heikennetään.

Jassoo. Jos luit tänne asti niin meneppäs nyt samalla vaivalla sitten Facebookiin ja tule mukaan vaikuttamaan asioihin somessa. Klikkaa tästä!