KYSYMYS: Olemme eron partaalla oleva pariskunta ja meillä on 2-vuotias lapsi. Tulin raskaaksi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen rakkauden ensihuumassa, emmekä tunteneet toisiamme varmaan vielä tarpeeksi hyvin. Tuntui, että halusimme samoja asioita, mutta olen huomannut, ettei näin ehkä olekaan. Itse tekisin pitkäkestoisempia suunnitelmia ja mieheni elää mieluummin päivä kerrallaan.

Nyt meillä on kuitenkin yhteinen lapsi vastuullamme, mutta perheenä pysyminen tuntuu mielestäni mahdottomalta. Pettymys on kuitenkin suuri, enkä tiedä mistä saisi voimaa eroprosessiin, naimisissa emme onneksi ole. Minua huolestuttaa myös miten lapsemme ottaa eron ja miten se vaikuttaa häneen ja suhteeseen isänsä kanssa, toisaalta myös tulevia kumppaneita ja uusperheen ongelmia. Tietenkin mietin myös pärjäämistäni lapsen kanssa kahdestaan. Olen surullinen, ettemme onnistuneet elämään perheenä.

Tipsu

VASTAUS: Kerrot turhauttavasta tilanteesta parisuhteessasi. Sanoit, ettet näe mitään toivoa yhteiselämän jatkumiselle. Silti lähetit kirjeen. Tulkitsen sen kuitenkin avunhuudoksi ja toiveeksi, että kuitenkin voisi löytyä joku tie yhdessä eteenpäin. Olet miettinyt eroa, mutta sekin tuntuu yhtä hankalalta. Jätän eron polun tässä vastauksessa sivuun ja keskityn etsimään mahdollista suhteenne parantumista.

Tulitte raskaaksi lyhyen tutustumisen jälkeen. Koit jääväsi odotuksen kanssa yksin. Tilanne oli kurja sinun kannaltasi. Myös lapsesi isälle raskaus oli yllätys eikä hän ollut valmis isäksi, joten hän ei osannut ottaa sinua huomioon kypsän aikuisen miehen tavoin.

Koska suhteenne on nuori, te vasta opettelette yhteistä elämää. Toteatte, että olette erilaisia. Mies eläisi päivän kerrallaan ja sinä suunnittelisit pidemmälle. Ehkä lapsesi isä jatkaa elämäntapaa, johon hän on tottunut eli omilla ehdoilla toimivaa poikamieselämää. Sinulla on odotuksia siitä, millaista toivot yhteisen perhe-elämän olevan. Olet pettynyt ja kerrot, että olet haudannut toiveesi. Se taas on etäännyttänyt teitä toisistanne.

Huomaan, että olet hyvä ja lapsen tarpeita ymmärtävä äiti; huolehdit lapsen päivärytmistä ja nyt kun olet kiukkuinen miehelle, olet huolestunut, että et jaksa lapsen kiukkukohtausten kanssa riittävän kärsivällisesti. Mietit myös eroa lapsen kannalta. Ihailen ja arvostan sinua kaikesta tästä. Kuulen rivien välistä ajatuksen, että lapsi on riittävän hyvä syy yrittää parantaa parisuhdetta.

Kerrot, että olette aina keskustelleet ongelmistanne. Se kuulostaa hyvältä. Teillä on puhumisen taito. Koet kuitenkin, että mies ei ymmärrä sinua. Millainen sävy teillä on keskustelussa silloin kun puhutte? Millainen puheen tyyli sinulla on kun kerrot sinua harmittavista ja kiukuttavista asioista? Käytät sanaa vaadin ja miehen korvissa puheesi kuulostaa joskus mäkätykseltä ja valitukselta. Ymmärrän toki, että kiukkuisena ei pysty puhumaan asiallisesti, mutta vihainen puhe ei johda toivottuun lopputulokseen.

Kerroit muutamista hyvistä asioista suhteessanne. Sanoit, että teillä oli alussa yhteisiä asioista. Mitä ne olivat? Voisiko niitä vahvistaa? Löytyisikö niitten ympäriltä yhteistä aikaa tukevaa tekemistä? Kerroit, että teillä on yhteistä huumoria. Fantastista!!! Huumori on ehkä pelastanut teidät monesta kiperästä tilanteesta. Viljelkää sitä enemmän. Se ei toki poista ongelmia, mutta keventää ilmapiiriä, jolloin ongelmiakin voi käsitellä rakentavammin.

Kerroit myös, että teillä menee joskus paremmin. Suurenmoinen asia. Ota suurennuslasi käteen ja katsele, mitä silloin on toisin? Mitä sinä teet toisin kun menee paremmin? Mitä mies tekee toisin, kun menee paremmin? Kerro siitä miehelle. Lisätkää sitä mikä toimii ja tuntuu hyvältä.

Toivoisit vielä joskus elämässäni saavasi rakkautta ja turvallisen perheen. Se on oikeutettu toivomus teidän kaikkien kannalta. Sinulla on kokemus rakastavasta parisuhteesta. Siksi toivot, että lapsesi isän kanssa suhde voisi olla samanlainen. Kuitenkin kyseessä on erilaiset miehet. Eri ihmisten kanssa parisuhde on erilainen. Jokainen tuo mukanaan oman menneisyytensä ja oman persoonansa. Jokaisen tehtävä on tehdä parisuhteestaan niin hyvä kuin se heille on mahdollista.

Kuinka toivonkaan, että pääsisitte rakentavan keskustelun alkuun, jossa kerrotte toisillenne, mitä odotatte hyvältä parisuhteelta. Kuuntelette toisianne ja yritätte ymmärtää. Kumpikin voi miettiä, mitä omalta osaltaan voit tehdä toisin muuttaakseen tilannetta. Molemmat voivat kertoa myös, mitä muutosta odottaa toiselta. Teette tämän itsenne ja lapsenne vuoksi. Kaikki te tarvitsette rakkautta ja turvallisen perheen.

Toivon teille kaikkea hyvää ja ristin käteni puolestanne.
Perheneuvoja Saara