KYSYMYS: Olen 23-vuotias nuori nainen ja elän unelmien avoliitossa. Suhteella on nyt ikää noin vuosi. Avopuolisoni on huolehtivainen, hauska ja järkevä.
Ongelmani onkin, etten millään suostu uskomaan, että kaikki on hyvin. Edellisessä suhteessani tulin petetyksi ja itsetuntoni vietiin lähes kokonaan pihtaamalla, torjumalla sekä itsestäänselvyytenä pitämisellä. Tästä syystä minun on lähes mahdoton uskoa, että tässäkään suhteessa saisin arvostusta.
Lisäksi avopuolisoni on ollut aikoikaan kihloissa ja tuli kihlattunsa jättämäksi. Olen mielessäni luonut tästä ex-kihlatusta ultimaattisen ihmisen. Pääni sisällä ex-kihlattu on kaikkea sitä, mitä minä itse olen aina halunnut olla. Olen myös varma, että avopuolisoni lähtisi juosten eksänsä luo, jos tämä vain antaisi vihreää valoa, vaikka todellisuudessa kyseinen henkilö on jo omalla tahollaan suhteessa eikä ole edes yhteyksissä avopuolisoni kanssa.
Ongelma onkin, että tiedostan ajatteluni olevan typerää ja pystyn järjellä selittämään olevani väärässä. Tunteet eivät kuitenkaan suostu seuraamaan järjen ääntä. Miten siis saada itseni taas luottamaan suhteeseen ja itseeni?
Kiitos jo etukäteen! En millään haluaisi pilata unelmieni suhdetta vain siksi, että korvieni väli ei tottele.
Tahtomattaan typerä, 23
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Ensimmäinen asia, joka minulla nousee mieleen, on kysymys siitä, onko sellainen ihminen, jota kerran on suhteessa kohdeltu huonosti, typerä pelätessään, että sellainen tapahtuu uudestaan? Mielestäni ei ole.
Se, mitä sinulle on edellisessä suhteessa tapahtunut, on ollut todella haavoittavaa ja horjuttanut itsetuntoasi ja perusturvallisuuttasi. Eikä asia ole korjaantunut vieläkään.
Me ihmiset olemme siitä kummallisia, ettemme elä ainoastaan nykyhetkessä, vaan mielemme on usein kiinnittynyt menneisyyteen, ja sinun tapauksessa edelliseen suhteeseesi. Ei auta, vaikka järjen tasolla, yrität selittää itsellesi, että asiat ovat nyt toisin kuin silloin. Että nykyinen kumppanisi on erilainen, kuin edellinen, monellakin tavalla. Järjellä sen tajuatkin, mutta tunteen tasolla, niin kuin itse kerrot, sinun on vaikea irrottautua vaikeista kokemuksista ja luottaa tähän hetkeen.
Ihminen ei korjaannu hetkessä. Eri ihmisillä se kestää eripituisen ajan. Vaikka mitään nopeita parannuskeinoja ei ole, on kuitenkin niin, että uudet, paremmat kokemukset auttavat meitä. Niitä voi kutsua vaikka korjaaviksi tai hoitaviksi kokemuksiksi. Se, että saat osaksesi nyt, avopuolisosi puolelta, kunnioitusta, arvostusta ja rakkautta, hoitavaa ja ”korjaa” sinua. Toivon mukaan vähitellen itsetuntosi kasvaa, alat luottaa taas uudelleen itseesi, ihmisiin ja elämään.
Mitä tulee miehesi ex-kihlattuun ja siihen uhkakuvaan, jonka olet hänestä luonut: mielestäni kirjoituksesi jo osoittaa, että olet hyvin tietoinen sen olevan oman mielikuvituksesi tuottamaa. Koska oma itsetuntosi on niin alhaalla, nostat helposti jonkun toisen itsesi yläpuolelle, ”ultimaatiksi”, niin kuin häntä kuvailet. Muista, että silloin puhuu pelkosi, ei fakta. Se kertoo tietenkin omaa tarinaansa siitä, miten hatara luottamuksesi itseesi ja kumppaniisi on. Ehkä voisin kuvata sitä niin, että haavoittunut osa sinua tarvitsee liittolaisekseen uhkaavan ex–kihlatun, horjuttaakseen nykyistä suhdetta. Toivottavasti terve, ehjä, rakastettu osa karkottaa sellaiset uhkakuvat. Todellinen uhka nykyiselle suhteelle olet kuitenkin sinä itse ja luottamuksen puutteesi.
Kirjoitat lopussa, ettet halua ”pilata suhdetta vain, koska korvien väli ei tottele”. On jo iso askel kirjoittaa ja pohtia tätä asiaa. Se tarkoittaa, että olet kuunnellut itseäsi ja yrittänyt ymmärtää. Jatka samaa tietä, itsensä kuuntelemisen ja ymmärtämisen tietä. Äläkä ole liian ankara itsellesi, anna luottamukselle aika kasvaa. Puhu kumppanillesi, hän ei ehkä tiedä, miten vaikeaa sinulla on. Yhdessä voitte opetella luottamaan ja rakastamaan.
Kaikkea hyvää sinulle!
Perheneuvoja Kati
5 kommenttia
Franny_Berry
4.6.2014 18:44
Kaksi sanaasi: "Unelmien suhde". Ei se muuta vaadi :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
4.6.2014 23:38
Minusta kirjoittaja on kaukana typerästä. Noin nuorena koettu huono kohtelu jättäää kyllä jälkensä ja menee jokin aika ennen kuin uskaltaa taas luottaa ihmisiin.
Yksi ihminen voi tahrata vain oman maineensa.
Minusta sinun kannattaa nauttia siitä, mitä sinulla on nyt. Nauti siitä ja osallistu nykyisen suhteesi vaalimiseen, hoitamiseen ja vahvistamiseen. Mitä enemmän keskityt olemaan kiitollinen hyvistä asioista, sitä enemmän ne saavat tilaa mielessäsi ja sitä vähemmän tilaa jää peloille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
we are all afraid
6.6.2014 16:37
Oletko puhunut tästä kumppanisi kanssa. Itse aloitin uuden suhteen, vaikkakaan se ei vielä sillä tavalla vakava ole, ja minua vaivasi erityisesti se että tulisin petetyksi, tai että minulle valehdellaan. Nykyistä kumppaniani taas sen sijaan vaivaa se että hän aikaisemmin kokeili etäseurustelua, molemmilla meillä yhteistä tässä oli kommunikaation puute. Molemmat olemme todella jästipäisiä välillä, mutta pakotamme itsemme aina puhumaan, jos jokin asia vaivaa. Viimeksi eilen illalla puhuimme niinkin hölmöstä, mutta silti tärkeästä asia mikä liittyy seksiin, ja minua vaivasi siinä se että haluaisin olla aktiivisempi siinä, mutta en sillä tavoin että vaikuttaisin jotenkin seksi hullulta, tai anovalta, vaan ihan sen takia, koska molemmat todella pitävät yhteisestä seksistä ja haluavat sitä. Joten otin itseäni niskasta kiinni, nielin ylpeyteni ja kerroin hänelle tästä, ja saimme puhuttua asiat halki. Edelleen haluaisin olla tuittupäinen, mutta se tuntui uskomattoman hyvälle puhua niinkin hölmöstä asiasta kuin omasta pelosta siitä, että jos pyytää lisää seksiä, vaikuttaisi jotenkin idiootilta joka ajattelee vain alapäällään. Ilman kunnollista kommunikointia, olisin varmasti jo jotenkin ryssinyt tämän suhteen, sillä suhteellisen tuore vielä, usko pois. Puhu hänen kanssaan, en usko että siitä mitään huonoa ainakaan seuraisi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tahtomattaan typerä
7.6.2014 17:10
Hei!
Erittäin suuret kiitokset kaikille kommenteista ja eritoten vastauksesta. On helpottavaa kuulla täysin "obejktiiviselt" taholta, ettei minun tarvitse olla huolissani tai turhan ankara itselleni. Itseasiassa vastauksen sekä kommenttejen myötä olo on helpottanut kummasti ja viimeaikoina asia ei ole vaivannut minua läheskään niin paljon! (Toki välillä käy niitä ilkeitä ajatuksia päässä..)
Tosiaan moneen otteeseen tullut tämä "kommunikointi" esille ja unohdin tosiaan viestissäni mainita, että olen ottanut asian puheeksi avopuolisoni kanssa muutamaan otteeseen. Nimenomaan sitä kautta, että en halua syyttää vaan selittää miltä minusta tuntuu ja miksi. Ja yleensä tuntemukset pohjautuvat kokemuksiin joita edellisessä suhteessa koin. Ikävä kyllä avopuolisoni on myös itseään kohtaan hyvin kriittinen ihminen, jolloin yleensä keskustelu päättyy siihen, että hän loukkaantuu siitä, että edes epäilen hänellä olevan jotain yhteistä pettäjä -eksäni kanssa. Vaikka tietenkään kyse ei ole siitä, vaan opituista parishdemalleista jotka minulla eivät täysin ole kohdallaan.
Mutta komppaan kyllä, että kaikesta kannattaa aina keskustella, jos jokin vaivaa! Muuten asioista saa päänsä sisällä muovattua mitä suurimpia mörköjä.
Ja We all are afraid, tiedän tarkalleen tilanteesi. Itselläni ylpeys tulee usein tilanteissa "tielle". Tekee hyvää välillä niellä ylepytensä jotta tilanteet saa selvitettyä järkevästi. Mutta eihän se aina helppoa ole..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pjotrprkl
12.8.2014 10:02
Oma pää ensin kuntoon ennen suhdetta. Kuulostaa liian vaikealta että suhteen saisi toimimaan, itse en mitään terapiasuhdetta jaksa yhtään. Toisille se taas tuntuu olevan elinehto että asioita saa vatvoa loputtomiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin