KYSYMYS: Olen monesti kirjoittanut tänne samasta asiasta eli siitä, että minun on vaikea päästä yli ensimmäisestä suhteestani, joka päättyi siihen, että eksäni petti minua suutelemalla luokallaan olevaa tyttöä (josta oli tullut hänen "hyvä" ystävänsä uudessa koulussa) ja meni tälle yöksi. Olin epäillyt asiaa eksäni käytöksen takia, mutta en uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, koska pelkäsin eksäni loukkaantuvan. Eniten minua inhottaa se, että monien todisteiden perusteella tämä tyttö oli hyvin ihastunut eksääni ja jos minä en ollut paikalla, hän lähenteli ja kaikkea. Eksäni puolustautui sanomalla, että hän oli kaikkia kohtaan sellainen. Tyttö oli minua kohtaan kylmä ja kuin minua ei olisi ollutkaan, mikä ystävieni mukaan johtui siitä, että olin hänen ihastuksensa tyttöystävä. Eksäni jättäessä minut eron syiksi hän sanoi masennukseni ja tunteiden kuolemisen.
Yritin seurustella toisen miehen kanssa yli kymmenen kuukauden päästä erosta (halusin olla yksin ja moni muukin oli minua yrittänyt, mutten tahtonut laastarisuhdetta), mutta huomasin ahdistuneeni enemmän ja pistin poikki parin viikon jälkeen. Käytännössä päädyimme yhteen, koska mies oli ihastuneempi minuun kuin minä häneen ja yksi yhteinen ystävämme vähän niin kuin järjesti sen, esimerkiksi vähän vääristelemällä minun käytöstäni että käyttäydyin kuin ihastunut. Luulin olevani, mutta sitten huomasin, etten ollut tosissani. Ero miehestä onnistui ilman riitaa ja hän vaikutti ymmärtävän, vaikka valitettavasti särjin hänen sydämensä. Oloni helpottui, kun ero tapahtui, vaikkei kyyneleiltä säästytty ja olen pahoillani hänen puolestaan, mutta olen varma, että jossain tuolla on joku, joka tulee rakastamaan häntä, vaikka valitettavasti se ei tule olemaan minä.
Jotenkin se miten edellisen suhteeni päättyi kummittelee yhä ja jostain syystä syytän siitä itseäni... Minulle on jopa sanottu, että: "Harmi, kun et pystynyt pitämään miestäsi." En ole ollut tekemisissä sen ihmisen kanssa, joka sanoi minulle noin. Myös se, että meillä on yhteinen kaveripiiri eksän kanssa aiheuttaa minussa ahdistusta eikä minua huvittaisi olla eksäni kanssa missään tekemisissä enää ikinä (meillä on yhteinen kummipoika). Varsinkin en tahdo tavata tätä eksäni nykyistä tyttöystävää, koska tiedän nyt, mitä sinä kohtalokkaana yönä tapahtui ja kaiken lisäksi kuulin siitä eksäni entiseltä parhaalta ystävältä enkä eksäni suusta erotessamme. En tiedä, kumpi teki sen suudelman kanssa aloitteen, mutta epäilemme tätä naista... Eksä kaiken lisäksi asui asunnollani vaikka olimme eronneet ja hän seurusteli tämän naisen kanssa jo (jätti myös kivan sotkun "kiitokseksi") Minulla on muuten asiat kunnossa elämässä kuten koulu sujuu ja on luokkakavereita, mutta menneisyys vain kummittelee ja välillä iltaisin vajoan niin suureen itseinhon ja häpeän valtaan, että satutan itseäni. Minulla on lääkitys ja käyn ammattilaisen juttusilla. Pelkään vähän sitä, etten pääse eteenpäin ja joskus luovutan. Mitä minun pitäisi tehdä??
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot vanhan suhteen päättymisen kummittelevan yhä mielessäsi. Tapahtunut saa sinut syyttämään miesystäväsi uskottomuudesta itseäsi ja pahimmillaan vajoat suureen itseinhon ja häpeän valtaan. Pelkäät että et pääse eteenpäin ja luovutat. Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä.
Kirjoituksestasi käy ilmi, että käyt ”ammattilaisen juttusilla” ja että olet kysynyt neuvoa täältä Suhdeklinikaltakin jo monta kertaa. Mietin kuka on tämä ammattilainen eli oletko kelan tukemassa psykoterapiassa, psykiatrian klinikalla vai asiakkaana jossain muualla. Kerrot eksäsi sanoneen suhteen loppumisen syyksi masennuksesi. Mietin miten voit tällä hetkellä. On hienoa, että olet hakenut apua tilanteeseesi! Kuten olet huomannut, Suhdeklinikan vastaukset ovat ensiaputyyppisiä, ne eivät ole riittävä apu tilanteessasi.
En tiedä mitä sinulle on aiemmin vastattu, mutta luotan kollegoideni antaneen sinulle hyviä näkökulmia asiaan. Otan tässä esiin minua eniten mietityttäviä asioita. Kerrot, että et uskaltanut ottaa puheeksi eksän suutelua ja yön viettämistä toisen naisen kanssa, koska pelkäsit että hän loukkaantuu. Miksi pelkäsit toisen loukkaantumista niin paljon? Sinua oli kohdeltu huonosti, mutta mietit paljon hänen tunteitaan. Tämä todennäköisesti liittyy kertomaasi itsesi syyllistämiseen tilanteesta. Tätä tarkastelemalla ammattiauttajasi kanssa varmasti pääsette jonkin tärkeän ja ehkä kipeän asiaan äärelle sinun historiassasi. Mainitsemasi häpeä ja itseinho ovat syviä ja voimakkaita tunteita. Hienoa, että tunnistat ne! Toivottavasti olet myös niistä puhunut terapeutillesi. Syvien tunteiden käsitteleminen vie aikaa. Tunnetyöskentelyn kautta löytyy varmasti myös ymmärrystä siihen, miksi petetyksi ja jätetyksi tuleminen juuri tuosta suhteesta on sinulle niin voimakas ja ylitsepääsemätön asia.
Eniten minua jäi mietityttämään kirjoituksessasi luovuttaminen. Mitä se tarkoittaa? Onko sinulla ollut itsetuhoisia ajatuksia, suunnitelmia tai jopa tekoja? Näistä kaikista on hyvin tärkeää keskustella turvallisessa terapiasuhteessa, joka on säännöllistä ja usein toistuvaa. Kelan psykoterapian avulla moni ihminen on saanut toivoa elämäänsä. Se on iso ajallinen satsaus ja myös maksaa, mutta se on pieni hinta hyvästä tulevaisuudesta!
Kaikkea hyvää ja parempaa vointia sinulle toivoen,
Perheneuvoja Nina
