Ei lähelläkään normaalia parisuhdetta

9.8.2012 13:59
Suhdeklinikka

Ollaan seurusteltu nyt vuosi. Tai siis niin sanotaan aina, jos joku kysyy. Todellisuudessa meiän seurustelu ei oo kyl lähelläkään normaalia parisuhdetta, vaikka ollaan asuttu lähes koko aika saman katon allaki jne.

Kaikki meni ihan hyvin viime kesän, kun vasta opeteltiin tunteen toisiamme, mut sit mä halusin lähteä isovanhemmille pariks kuukaudeks Australiaan, ja sil ei ollu varaa tulla ja sil oli töitäki. Kaikki muuttu kuitenki sen jälkeen, kun ilmotin, että aion lähtee. Se jotenkin (vasta tänään siis tiedostettiin tää käänteentekevä hetki) oli ajatellut, ettei halua antaa mulle ollenkaan itestään mitään.

No, joka tapauksessa tää kyseinen mieshenkilö haluaa kuitenkin olla edelleen mun kanssa, mut mul alkaa vähän menee jo hermot, kun siitä ei saa mitään irti ja se valehtelee mulle edelleen jatkuvasti joka asiasta (jotain patologista valehtelijan oiretta myös) ja sit se juttelee muille tytöille salaa netissä ja hautoo vaan kaikkii asioita omassa päässään eikä pysty puhumaan.

Tiedän, että vähän tuli nyt sekava viesti, mut haluisin nyt vaan joko rohkasua siihen, et mun pitää lopullisesti lopettaa tää seurustelun esiaste, kun ei tää tästä ilmeisesti kehity tai sit haluun jonkun keinon, millä tosta miehestä saisi jotain uutta esille. Se iteki haluis kyllä osata puhuu, mut se ei osaa ja, argh, se tekee musta kylmän ja etäsen ja lopulta ollaan niin, et kumpikaan ei haluu antaa toiselle itestään mitään, ku pelkää et sattuu lopulta. Mut ei osata olla erossakaan.

Nii ja miks sen pitää jutella ja näytellä itteään jossain web-kamerassa muille tytöille? Enks mä vaan riitä vai onks kaikkien miesten pakko ylläpitää jotain alfaurosmeininkiä siitäki huolimatta, että ne on parisuhteessa...??
Nainen, 22

Hei ja kiitos viestistäsi!

Pohdit kirjoituksesi alussa, ettei seurustelusuhteesi ole lähelläkään normaalia parisuhdetta vaikka avoliitossa asuttekin. Kirjoitit, että kaikki meni hyvin viime kesän tutustumisvaiheessa. Jäin pohtimaan, että minkähänlaista teillä silloin oli? Puhuitteko tunteistanne, toiveistanne, parisuhteen odotuksista? Mihin kumppanissasi alun perin ihastuit? Entä hän Sinussa?

Kirjoitit, että kaikki muuttui silloin kun ilmoitit lähteväsi pariksi kuukaudeksi Australiaan. Puhuitteko ennen lähtöäsi erossa olemisesta? Aiheuttiko se teissä epävarmuutta vai pystyittekö luottamaan siihen, että tuore parisuhteenne kestää erossa olemisen? Tämä saattaa kuullostaa jälkiviisaudelta, mutta olette ilmeisesti itsekin miettineet, että jotain tapahtui välillänne ennen lähtöäsi.

Kirjoitit, ettette osaa olla erossa toisistanne, mutta kärsit kovin nykyisestä tilanteestakin. Kerrot miesystäväsi valehtelevan ja tapailevan muita tyttöjä netissä. Kerroit myös puhumattomuudesta välillänne. Kuinka kauan mahdat jaksaa nykyistä tilannetta? Toivoit joko rohkaisua eropäätökseen tai jonkin keinon saada miehestäsi jotain uutta esille. En voi valitettavasti ottaa kantaa seurustelusuhteenne jatkamiseen, sillä päätös on teidän. Rohkaisen Sinua kuitenkin pohtimaan, mitä odotuksia Sinulla on parisuhteeseen liittyen. Entä mitkä ovat kumppanisi odotukset parisuhteesta? Ovatko nämä odotukset yhteensovitettavissa? Onko kumppanisi tietoinen mielipahastasi ja eroajatuksistasi? Kuinka tärkeitä olette toisillenne?

Usein keskustelu ulkopuolisen ammattihenkilön kanssa voi selkiyttää tilannetta. Olisiko kumppanisi valmis keskustelemaan parisuhteenne solmukohdista? Henkilökohtaista parisuhdeneuvontaa tarjoaa mm. alueenne Perheasiain neuvottelukeskus. Käynnit ovat teille maksuttomia ja luottamuksellisia.

Kaikkea hyvää toivotellen,
perheneuvoja Kaisa