Olen ihmissuhteiden saralla lähes täysin syrjäytynyt yli kolmekymppinen mies. Kaikki alkoi parikymmentä vuotta sitten koulussa, jossa minua kohdeltiin kuin lepraista. Olin sitä aikaisemminkin satunnaisesti yleisen pilkan kohde, mutta kivuliaaksi se muuttui vasta murrosiässä. En usko, että olisin selvinnyt tuosta vaiheesta elämääni ilman pientä kaveripiiriä koulun ulkopuolelta.
Silloin kun muut rakensivat taitoja ja sosiaalista osaamista, jäin kaikista bileistä ja kutsuista väliin. Yritin rakentaa välejä vastakkaiseen sukupuoleen, mutta alhainen asemani ja se, että olen aina ollut sen näköinen että kukaan ei ole epäröinyt olla kommentoimatta vastenmielistä ulkonäköäni torppasivat nämä yritykset.
Teininä jatkuva nöyryytys, niin muilta miehenaluilta kuin myös nuorilta naisilta, takasi sen, että en koskaan kehittynyt ns. suoraselkäiseksi nuoreksi mieheksi. Luulen, että erään naisenalun kohdistama väkivalta ja julkinen nöyryytys myös muutti jotain luonteessani pysyvästi.
Jatkuva kiusaaminen, joka ei vain koskaan loppunut, teki muitakin muutoksia. Väkivallan uhka saa minut yhä halvaantumaan tavalla joka saa rauhallisimmistakin ihmistä esiin vain karkeaa pilkkaa. Liittyen väkivaltaan, armeijan kävin myöhemmin kyllä, koska tajusin että pasifistinen vakaumukseni ei valitettavasti ollut vakaumus ollenkaan, olen vain pelkuri. Inhosin itseäni siitä, että oikeastaan viihdyin kyseisessä laitoksessa, vaikka olinkin auttamattoman huono ja täysi tunari kaikissa tehtävissäni.
Mikään vakaumus ei pysy minussa pitkään, en vain kykyne välittämään. Kaikki hymyilevät hipit, jotka syövät vain kasvisruokaa, kyynelehtivät kaukomaiden kidutetuista ym. näyttävät kuitenkin elävän onnellista ja tasapainoista elämää. He muistuttavat liikaa niistä ihmisistä, jotka puhuivat ihmisoikeuksista ja kaukomaiden vainotuista, kun minua joka tunti rääkättiin kunnes räkä ja kyyneleet valuivat. Nämä koettelemukset eivät tehneet minusta miellyttävää ihmistä, vaan joiltain osin erittäin erittäin häijyn ja kykenemättömän. Kaikkein eniten minua kaivertaa se, että maailmassa on kuitenkin ihmisiä joista välitän syvästi, kuten ystäviä, ollessani synkässä mielentilassa en kykyne reagoimaan heidän kärsimykseensä silloin kun pitäisi.
Parikymppisenä jäin väliin kaupungilla hummaamisista ja muista nuorten aikuisten ja opiskelijoiden menoista. Olen yrittänyt niistä ajoista yksinäni mennä ja saada yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen, mutta tämä ei vain onnistu. Lisäksi jokainen täysin odotettavissa oleva "kuka vittu sä luulet olevasi" ajaa tilanteeseen, josta on lähes mahdoton palautua ja nousta. Tunnen sen jälkeen olevani paskaa enkä koskaan mitään muuta.
Harrasteessa ja työelämässä olen miesvaltaisilla alueilla, joten mahdollisuudet löytää jokin kosketus vastakkaiseen sukupuoleen ovat olemattomat. Kaikki vain ovat varattuja. En ole sosiaalisilta taidoiltani kuitenkaan aivan kehittymätön, huomaan kyllä herättäväni joissakin naisissa pelkoa tai levottomuutta, en pidä siitä ollenkaan ja peräännyn heti kun vain huomaan.
Asun kotona, suurilta osin tämä on varmaan täydellsitä uskalluksen puutetta, mutta vanhempani ja sisarukseni ovat taloudellisesti riippuvaisia ansioistani. He eivät vuosiin hakeneet mitään yhteiskunnan tukia ylpeyttään ja eivät osin vieläkään. Kaikilla eivät asiat ole edes siinä kunnossa, että he voisivat käydä töissä kuten minä tai edes sossun luukulla.
Kaikkein eniten kaipaan maailmassa vain fyysistä läheisyyttä, tai seksiä ja tunnetta siitä, että kelpaan enkä ole epänormaali. Ei minua ole koskaan edes suudeltu. Kerran minua on erehtynyt eräs nainen halaamaan, hän perääntyi nopeasti paniikissa ja soperteli jotain, että ei hän tarkoittanut. Niin hämmästyttävää kuin se vaikuttaa, olen muutamia kertoja kieltäytynyt seksistä. Kenenkään ei voida olevan kiinnostunut itseään useita vuosia vanhemmasta saastan peitossa olevasta rappioalkoholistista, kerran täysin sekaisin viinasta ja muista päihteistä ollut kaunis nuori nainen tuli vain saateltua kotiinsa, koska se olisi ollut hyväksikäyttöä. Minulla ei ole mitään suhdetta fyysiseen kosketukseen.
Mies, 30+
Hei Sohvakampela!
Kiitos koskettavasta viestistäsi. Vaikutat älykkäälle ja lahjakkaalle miehelle. Onko sinussa myös ripaus (ironista) huumorintajua - sohvakampela? Olen lukenut näitä viestejä tässä ja muissa palveluissa yli 10 vuotta. Siltä pohjata väittäisin, että käyttelet suomenkieltä hyvin, se on osa osaamisprofiiliasi. Olet myös opiskellut ja valmistunut ammattiin ja elätät perhettäsi. Tämän tulkitsen kertovan paitsi kyvykkyydestä myös vastuuntunnosta ja empatiasta. Tarkastelet omaa ja muiden toimintaa tarkasti, sivistyneesti ja oivaltavasti, mikä taas mielestäni viittaa ns. tunneälyyn ja itsereflektiokykyyn.
Tässä vastaamistyössä harjaantuu kuvittelemaan mieleensä kysymyksen lähettäjän ja vastauksen laatii hänelle. Joskus siinä varmaankin onnistuu paremmin joskus huonommin. Myös kielensä ja ilmaisunsa tulee asetelleeksi sen kuvan mukaiseksi. Sitä yrittää asettaa sanansa niin, että toinen voisi ne ymmärtää ja niistä olisi vastaanottajalle apua. Sinun kohdalla huomaan päätyväni asialliseen yleiskieleen ilman, että minun kannattaa ”suomentaa” kaikki sivistyssanat. Oletan, että selviät siitä vaivoitta ja uskon, että alempi rekisteri olisi aliarvioimistasi ja vähättelyäsi. Sinä ansaitset tulla vakavasti otetuksi ja arvostetuksi. – ja näitähän sinä olet kaivannut jo vuosia.
On mielenkiintoista, että kirjallisesti on helppoa ja luontevaa suhtautua sinuun kunnioittavasti, tasaveroisesti ja kohteliaasti. Muunlainen kohtelu tuntuisi täysin väärältä ja epäasialliselta. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, mitä kerrot koulu- ja aikuisvuosistasi. Oletan sinun jossain määrin perehtyneen kiusaamiseen ilmiönä. Tietänet, että se tavallisesti aiheuttaa vakavia vaurioita paitsi minäkuvalle myös sosiaalisiin suhteisiin. Tietänet myös, että hoitamattomina nämä vauriot voivat olla varsin pysyväisluontoisia. Viestissäsi kerrot sinulle käyneen juuri näin. Suhtaudut itseesi moittien, jopa inhoten ja uskot olevasi muiden silmissä kauhistus – etenkin naisten. Jotenkin tuotat tämän puolen itsestäsi esiin tietyissä sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, mutta toisissa sitten taas et.
Kerrot, että sinulla on ystäviä, käyt työssä ja olet tekemisissä perheesi kanssa. Näissä yhteyksissä, sinua ei siis kohdella kuin lepraista. Onko niin, että hyljeksityksi tulemisen kokemukset liittyvät juuri niihin hetkiin, kun yrität liittyä vertaistesi seuraan, oman ikäistesi ja kohtuullisesti saman sosiaalisen aseman omaavien nuorehkojen aikuisten seuraan? Oletan, että tämä voisi olla kouluaikojen kiusaamisen monistuma uudessa tilanteessa. Jotenkin vanha trauma pääsee muokkaamaan käyttäytymistäsi ja suhtautumistasi itseesi ja muihin niin, että tulet vahingossa toistaneeksi vanhan tilanteen. Yhtäältä se on suuri harmi, mutta joka kerta, kun niin tapahtuu, se on myös uusi mahdollisuus tehdä jotakin toisin ja muokata lopputulosta erilaiseksi.
Pidät itseäsi pelkurina. On järkevää pelätä sellaisten kokemusten jälkeen, mistä kerroit. On mielekästä yrittää suojautua itseä haavoittavailta kokemuksilta. On myös ymmärrettävää, että kiinnität huomiosi käytöksessäsi ja itsessäsi vikoihisi ja puutteisiisi. Ihmiset yleensä pyrkivät tekemään maailmastaan ymmärrettävän ja järkevän, vaikka se sitä ei oikeasti olisikaan. Kun kiusataan, ihmiset, erityisesti lapset ja nuoret, yleensä yrittävät ymmärtää osakseen saamaansa kohtelua löytämällä vikoja itsestään. Tyyliin: Koska minussa on tämä ja tämä vika, minua kiusataan. Kaikissa on vikoja. Kiusaaminen vain pakottaa uhrinsa tulemaan puutteistaan kohtuuttoman tietoiseksi. Olettamalla virheellisesti kiusaamisen syyn olevan itsessä, uhri saa myös kuviteltua valtaa tilanteessa. ”Jos vain muuttuisin, niin sitten minua ei kiusattaisi”. Mutta niinhän se ei mene. Kiusaaminen ei ole uhrin vika vaan kiusaajan. Vain kiusaaja voi lopettaa toimintansa ja hän on siitä 100% vastuussa. Väkivalta, jota kiusaaminenkin on, on aina väärin.
Kiusaaminen ja huono kohtelu ei siis ole sinulle annettu osa maailmassa. Se on toisten ihmisten empatiakyvyttömyyttä ja pahuutta. Se ei ole sinun vikasi. Sinun tehtäväsi on kunnioittaa ja rakastaa itseäsi ja tavalla tai toisella sanoutua irti ja torjua huono kohtelu. Se on jyrkän ein sanomista kaltoin kohtelulle ja ystävyyden ja rakkauden toivottamista tervetulleeksi. Tämä on helppo sanoa, vaan vaikea toteuttaa. Se ei ole vaikeaa vain sinulle, vaan useimmille meistä. Me ihmiset jaamme saman herkkyyden, haavoittuvuuden ja riippuvuuden toinen toistemme hyväksynnästä.
Huomaan sinun jo aloittaneen työn kohti parempaa elämää. Olet pohtinut mistä kaikki johtuu ja olet lähtenyt hakemaan apua. Juuri näin! Onko niin, että lähiympäristön tuella ja avulla olet nyt siinä missä olet, mutta nyt tarvittaisiin lisää potkua yrityksellesi? Suosittelen sinua hakeutumaan omaan ryhmä- tai yksilöterapiaan, sen mukaan kuin tarjontaa paikkakunnallasi on. Sinun kannattanee myös selvittää oletko oikeutettu saamaan Kela-tukea terapiaasi. Kohdallasi ryhmämuotoinen hoito voisi olla perusteltua. Yleensä häpeän hoito onnistuu ryhmässä paremmin kuin yksilöterapiassa. Näen myös erityistä pointtia siinä, että hoitaa ryhmän aiheuttamaa ongelmaa ryhmässä, mutta tällä kerralla turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Ryhmät pyritään yleensä kokoamaan niin, että siellä on sekä miehiä että naisia. Tällöin on mahdollista tarkastella omaa suhdettaan molempiin sukupuoliin ja harjoitella vaihtoehtoisia toimintatapoja. Myös yksilöterapia on hyvä vaihtoehto.
Koskettelet kirjoituksessa myös monia muita kiinnostavia ja tärkeitä teemoja kuten suhdettasi ylipäätään naisiin, perheeseen ja uskomuksiasi maailmasta ja itsestäsi. Valitettavasti tämän vastauksen puitteissa minulla ei ole mahdollisuutta käsitellä näitä kaikkia, mutta toivon näistä ajatuksista olevan sinulle apua prosessisi eteenpäin viemiseksi.
Päätät viestisi ”minulla ei ole mitään suhdetta fyysiseen kosketukseen”. Minäkin päätän siihen teemaan. Voi olla niin kuin sanot. Tunnut ajattelevan, että fyysinen kosketus on jotakin, mikä ehkä tapahtuu miehen ja naisen välillä, mutta se on vain pieni osa asiaa. Fyysinen kosketus on kaikki se, missä ihmisten ihot koskettavat toisiaan tai kun itse koskettaa itseään. Lasken samaan myös sen, kun katse tai ajatus koskettaa toista. Voisitko aloittaa fyysisen läheisyyden ja koskettamisen näistä asioista? Miten ajattelet vartalostasi? Miten kosket itseäsi? Nautitko saunomisesta, uimisesta, urheilusta?
Oletko koskaan harrastanut kamppailulajeja? Monissa kamppailulajeissa ollaan hyvin lähellä toista ihmistä. Kun painitaan ja nujutaan yhdessä kosketus on intensiivinen, turvallinen ja luottamuksellinen, muutoin noita lajeja ei voi harrastaa. Ilman noita piirteitä lajit olisivat joko liian vaarallisia, jolloin vammautumisia syntyisi liikaa, tai liian löperöitä, eikä kukaan saisi pisteitä eikä kukaan oppisi mitään. Kamppailu-urheilussa kehittyy niin suhde omaan vartaloon kuin toisenkin kosketukseen, sen olematta liian seksuaalista tai vaaralista. Useimmissa lajeissa harrastajakunta on miehiä, mutta mukana on vaihtelevasti myös naisia. Kamppailulajeissa on mahdollisuus saada varmuutta ja hyväksyntää omalle fyysiselle olemukselleen sekä harjoitella turvallisesti koskettamista, lähellä olemista ja ennen kaikkea luottamista toiseen ihmiseen. Kamppailulajit perustuvat pitkälti juuri luottamukseen: minä luotan, että sinä et satuta minua, annan sinun koskea minuun kovastikin, mutta sinä et pyri vahingoittamaan minua ja me etsimme tavan koskettaa toisiamme tavalla, joka on mahdollinen ja tuottaa oppimista, iloa ja tyydytystä meille molemmille. Kamppailulajit voi aloittaa myös huono kuntoisena. Usein seurojen ilmapiiri on kannustava ja jos ei ole kannattaa vaihtaa seuraa. ..tästä tuli nyt mainospuhe kamppailu-urheilulle, mutta ehkä haluat kokeilla sitä tai jotain muuta fyysisen tekemisen muotoa: tanssia tms. Ylipäätään mikä tahansa fyysinen aktiviteetti voi parantaa myös suhdetta omaan kehoon.
Entä miten annat mielesi ja katseesi koskettaa toisia ihmisiä, naisiakin? Miltä toisen ihmisen katse tuntuu vartalollasi ja mielessäsi? Miltä tuntuu tulla nähdyksi tai miltä tuntuu katsoa? Voisiko näistä aloittaa? Ehkä olet jo aloittanut. Masturboitko tai pidätkö itseäsi mitenkään hyvänä? jos et, mikä estää?
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivorikasta loppu kesää
Iiris, perheneuvoja
13 kommenttia
Frreeaakkkk
12.8.2013 11:33
Jännää, miten siinä missä Iiris löytää tekstistä älykkään ja lahjakkaan miehen, minä löydän useita asioita, mitkä kielivät siitä että kysyjä on viittä vaille valmis kipuamaan kellotorniin kivääri kainalossa. Mikäli tekstin asenne heijastuu myös face-to-face -kommunikaatiossa, ei ole mikään ihme että naiset pelkäävät ja kavahtavat. Se on se hullun kiilto silmissä. Näitä on nähty...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
sohvakampela
8.10.2013 14:39
Muiden ihmisten tuolla tavoin vahingoittaminen vaatii varmasti jotain aivan muuta. Nuo kaiken maailman kouluampujat ne tekijäthän ovat sen mitä olen lukenut nähneet toimensa oikeutettuna koska maailmassa heidän silmissään pitäisi olla jokin järjestys ja heidän odotuksensa sen suhteen on petetty tms. Tuollainen egoismi vaatisi sitä että olettaisi maailman pyörivän ympärillään tai että henkilö uskoisi olevansa sille tärkeä tai ikään kuin suurella lavalla pääroolin näyttelijä.
ruma ankanpoikanen
13.8.2013 17:09
Jännää, miten Frreeaakkkk ei näe kulmikkaan ja puolustusasemissa olevan päälikuoren alta ihmistä, jolla on hyvä yritys ja mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen, vaikka Iiris vääntää sen rautalangasta..
Tsemppiä, sohvakampela! Muakin kiusattiin yläasteella. Etenkin ulkonäön haukkuminen oli todella törkeää ja tunsin itseni rumaksi ja ajattelin, etten kelpaa kenellekään. Vaihtamalla kaveripiirejä (parikin kertaa, että pääsin lopuistakin Frreeaakkkk:in tapaisisten tyyppien masentavasta vaikutuksesta irti) ja käymällä terapiassa ongelmat alkoi ratketa. Ulkonäkökin "muuttui" kelvolliseksi, vaikka ikää ja kiloja on tullut lisää.. :P
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
sohvakampela
8.10.2013 15:13
Ystäväpiirissäni ei onneksi ole hänen tavallaan asiat näkeviä ihmisiä. Jätkät valitettavasti pyörivät aivan eri planeetalla koska heillä ei ole yhdelläkään vastaavia ongelmia ollut ja he ovat kaikki siirtyneet pitkäaikaisten parisuhteiden ja perheenperustamisen maailmaan jo hyvän aikaa sitten. Tyypit puhuvat seksistäkin syömiseen tai ulostamiseen verravana perustoimintona. Hyvää tarkoittavat mutta erittäin huonot neuvot ovat oma lukunsa. Olen saanut neuvona sellaisia konsteja vastakkaisen sukupuolen lähestymiseen joita he eivät ole koskaan käyttäneet ja eivät vähän aikaa tarkemmin funtsittuaan itse koskaan käyttäisikään, kuten vaikka juomien tarjoaminen kunnes nainen lähtee mukaan ja on suostuvainen. Jokainen voi miettiä itse miksi tuo on ilmeisen huono ajatus. Taustalla on vilpitön halu ratkaista ongelma mutta kun menee metsään niin menee metsään.
Olen aikaillut terapian suhteen koska olen yrittänyt saada muutamia muita asioita järjestykseen.
UDGT
15.8.2013 07:12
Alkuperäisen kirjoittajan tekstistä tulee oikeastaan vähän trollauksen tunne, mutta joka tapauksessa neuvot voivat auttaa monia ihmisiä ihan oikeasti.
Iiriksen neuvo kamppailulajeista on hyvä: kyky puolustaa itseään, hyvä kunto ja jäntevöitynyt ulkonäkö kohentavat itsetuntoa. Tappeluita kannattaa välttää, mutta sanallinenkin kamppailu saa uutta voimaa, kun tietää pärjäävänsä tarvittaessa myös "viittomakielellä". Jos tunne-elämä on kirjoittajan kertomalla tolalla, ei kannattane ihastua naispuolisiin treenikavereihin, sillä jos tulee pakit, hyvä harrastus voi katketa alkuunsa, kun ei kehtaa enää mennä treeneihin...
Prostituoitujen palvelut ovat ihan tavallisen palkansaajan saavutettavissa. Sieltä voi saada seksuaalista itsetuntoa ja lievennystä seksuaalisen kosketuksen puutteeseen. Prostituutio on Suomessa laillista. Ja jos omatunto kolkuttaa: suomalaistaustaiset prostituoidut eivät ole ihmiskaupan uhreja.
Erilaisiin ns. pelimiesoppeihin on syytä suhtautua melko kriittisesti, mutta eräs ohje vaikuttaa toimivalta: tee PALJON aloitteita ja oleta jo etukäteen, että saat pakit. Kun on saanut tarpeeksi monet pakit, saa "iskunkestävyyttä", jolloin torjunta ei tunnu maailmanromauttavalta asialta ja "pelitilanteeseen" liittyvä itsetunto kohenee, joka taas tekee käyttäytymisestä rennompaa ja itsevarmempaa, jolloin kohtapuoleen voikin alkaa käydä flaksi. Eräs PUA antoi "aloittelijalle" ohjeen ottaa tavoitteeksi kerätä vaikkapa kolmessa kuukaudessa sadat pakit. Pakit tulee saada naiselta, josta on oikeasti edes vähän viehättynyt seksuaalisesti eikä juttua saa itse tarkoituksella sabotoida tai sitä ei lasketa.
Sata aloitetta myös lisää valtavasti onnistumisen mahdollisuutta verrattuna siihen, ettei edes lähde radalle. Puhu niille naisille! Ja tee nopeasti selväksi, että kyse on seksuaalisesta mielenkiinnosta, ei kukaan vahingossa eksy yökerhoon matkallaan debattiklubille. Ole suora, mutta älä karkea - ellei nainen itse ole rivosuinen, mikä on hyvin tavoin positiivista jo muutenkin. Kysy vaikka, onko kyseinen naishenkilö lebsos-lipsus -eihän heitä ulkonäöstä tunne kuin amerikkalaisissa sitcomeissa- vai maittaako vain/myös nakki majoneesilla - tai tässä tapauksessa tietysti tuhti höyrylenkki ja puoli tuubia tulista sinappia, höhhöh. Juttua voi pitää yllä vaikkapa puhumalla Pride-kulkueesta, homopornosta, parisuhdelaista, Päivi Räsäsestä ja kuinka tuntuu, että ihmiset ovat viime vuosina tulleet jotenkin konservatiivisemmaksi sänkyhommissa, mistähän se mahtaa neidin tai rouvan mielestä johtua, mitähän mieltä miehesi mahtaa olla vai eikö neiti oo naitu ollenkaan.
Perusjutut kuten puhtaat & siistit vaatteet ja hiukset (ja naamakarvat ja kädet), hyvänhajuisuus (myös hengitys) ja humalatilan pitäminen kevyessä hiprakassa kannattaa muistaa. Jos laitat nahkakengät, niiden pitää olla hyväkuntoiset ja niissä pitää olla nauhat - setämalliset pomarfinnit eivät käy...
Asennetta vaikka tästä: http://www.youtube.com/watch?v=EMGWTRuXha4 Siis asennetta, ei kannata matkia aivan suoraan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
sohvakampela
8.10.2013 15:19
Palaan ehkä näihin sataan pakkien saantiin paljon myöhemmin.
mökö
15.8.2013 15:11
Olin koulukiusattu, syynä kai erilainen ulkonäköni. Olin puolta pitempi muita, vähän tyhmä, itkuherkkä ja laiha rassukka. Kelpasin porukkaan jos kyse oli joukkueurheilusta, mutta muuten sain olla muiden pilkattavana.
Vastaa kommenttiinVastakkaiseen sukupuoleen otin ensi kontaktit vasta reilu parikymppisenä, mutta edelleenkään en kelvannut omana itsenäni. Jossain vaiheessa luovutin, päätin elää omaa elämääni ja antaa muiden ajatella mitä haluavat. Nyt, reilusti vanhempana, ikätoverini ovat lihavia, rapakuntoisia ja tyytymättömiä elämäänsä, mutta minä vasta puhkesin kukkaan. Olen edelleen samoissa mitoissa kuin 20 vuotta sitten, naamaa ei ole tupakalla eikä liialla alkoholilla turvotettu, ja olen paremmassa iskussa kuin koskaan. Nyt kyllä kelpaisin muille, mutta minäpä en enää kelpuuta ketä tahansa. Löysin vihdoin sen "toisen puoliskoni", ja tätä onnea kannatti odottaa.
Näin se menee, sinunkin vuorosi tulee vielä loistaa.
Vastaa kommenttiin
sohvakampela
8.10.2013 15:29
Ehkä se aika koittaa.
Frreeaakkkk
23.8.2013 13:03
Minäkin muuten, "ruma ankanpoikanen", olen entinen koulukiusattu, kotona piesty ja ylipainoinen.
Ja siltikin jotkut ihmiset ovat edelleenkin mielestäni hulluja. Kysyjä myöntää itsekin että "jotain luonteessa" on muuttunut pysyvästi. Jos herättää jatkuvasti pelkoa ja levottomuutta naisissa, on pakko olla jo hullunkiilto silmissä, ei kukaan tavan mies tuommoista reaktiota herätä, oli sitten miten Quasimodo tahansa. Myös empatian puute pistää hälytyskellot soimaan...
Kyllä niitä muitakin teinejä, minut mukaanluettuna, on rääkätty ja itketetty. Päätä vessanpönttöön ja potkua haaruksiin (sattuu muuten naisillakin ihan kiitettävästi). Jos suohon vajotaan niin sieltä noustaan eikä jäädä tuleen makaamaan!
Kysyjä rypee itsesäälissä. Ei muuta kuin itseään niskasta kiinni, ensin tosiaan vaikka sinne huoriin (mikäli huolivat). Ja masturbointia kannattaa kokeilla ilman, että samalla piiskaa itseään raamatulla naamaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
sohvakampela
8.10.2013 15:44
Ehkä sinulla on tuollainen tarina vaikeuksien kautta voittoon itsensä kiskomisesta, ehkä jopa uskot että se on tehnyt sinusta muita paremman ihmisen.
Syntynyt voittamaan
28.4.2015 10:31
Koskaan ei ole liian myöhäistä - Eli ei kannata luovuttaa.
Itselläni vastaava tarina kuin aloittajalla, joskin yksityiskodiltaan erilainen. Ruma, kiusattu, eristetty, vailla mitään tajua sosiaalisista suhteista. Oma tilanteeni parantui, kun pääsin vanhasta irti, uusiin kuvioihin, uusiin piireihin, sekä vuosien ja vuosien pienten askelten jälkeen koen nousseeni sieltä suosta mihin minut aikoinani tallattiin ja unohdettiin.
Pari asiaa...
Kukaan ei sinua nosta sieltä suosta, jos et sinä itse. Eli on turha jäädä sinne makaamaan, odottaen että jotain tapahtuisi. Alempana vähän ohjeita miten sieltä noustaan.
Omaksu "PERKELE!" -asenne. Jos maailma potkii sinua, niin potki vastaan ja kovempaa! Mitä ikinä tulee vastaan, niin hoida asia pois alta, ja jatka matkaa. Jos jäät miettimään vanhoja, märksimään niitä, niin huomaat jossain vaiheessa pudonneesi sinne suohon takaisin.
Mitä sitten voit tehdä?
Tuo urheiluseura esimerkki on hyvä. Eli ota parin vuoden tavoite saada itsesi kuntoon fyysisesti ja elämäntavoiltasi. Etsi tietoa, sovella sitä, tee siitä elämäntapa. Kun sinulla on peruskunto kunnossa, liity johonkin urheiluseuraan ja siitä se sittne pikkuhiljaa etenee itsestään. Uusia tuttavia, kavereita, ystäviä. Heidän kauttaan maailma avartuu lisää, kun tutustut heidän ystäviin, ja heidänkin ystäviin.
Ja tämä ei todellakaan ole kilpajuoksu, vaan maraton. Mikään, paitsi ihme, ei muuta tilannettasi yhdessä yössä. Joten, pienien askelten kautta rakenna elämääsi sellaiseksi kuin haluat.
Entä ne naiset?
Tähän on hyvä kirjoittaa tarina... "Esko ja Rami olivat telttailemassa kaukana sivistyksestä, metsässä. Kun he olivat menossa nukkumaan, Rami kysyi Eskolta, miksi tämä laittaa lenkkarit jalkaan? Esko vastasi siihen, että Karhujen vuoksi. Rami oli vähän ymmällään, ja kertoi ettei ihan ymmärrä. Ethän sinä niin nopeasti juokse, että pääsisit karhua pakoon juosten?! Esko totesi siihen, että ei hänen tarvitse juosta nopeammin kuin karhu - Hänen täytyy vain juosta nopeammin kuin sinun."
Naisiin pätee ihan sama logiikka. Sinun ei tarvitse olla paras. Sinun ei tarvitse olla kaunein. Sinun ei tarvitse olla treenatuin vartaloltasi. ...Riittää kunhan olet parempi kuin se toinen kaveri joka on siinä vierelläsi.
Toki sinun pitää hoitaa perusjutut kuntoon. Treenaa vartalosi niin hyväksi kun voit, huolehdi perushygieniastasi ja sivistä itseäsi, jotta tiedät mitä maailmassa on tapahtunut ja tapahtuu tällä hetkellä.
Tee asioita elämässäsi, harrasta, matkustele, lue, tutustu uusiin ihmisiin, osta jäätelöä, kiipeä puuhun - Kokeile kaikkea mikä tuntuu kiinnostavalta tai ei ole koskaan kiinnostanut sinua. Sinä rakennut noista muistoista - Noista pienistä asioista joita teet joka päivä. Ne asiat kiinnostavat muita ihmisiä. ..Ja jos et koskaan tee mitään, sinuakaan ei oikeastaan ole olemassa.
Kaikki tuo ylläoleva voi tuntua vieraalta, mahdottomalta, sekä ylitsepääsemättömältä. Se ei kuitenkaan ole sitä oikeasti, ja sinäkin pystyt siihen varmasti. Siihen menee aikaa, mutta sitähän sinulla riittää? Jos kerran elämässä ei ole varsinaisesti mitään, ja haluaisit siihen muutosta?
Jos toteutat tuon ylläolevan, niin TAKAAN ettet jää elämässä yksin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ämmänrutjake
28.4.2015 15:11
Surettaa kovasti lukea Sohvakampelan kirjoitusta. Iiriksen tavoin uskon, että olet älykäs, empaattinen ja vastuuntuntoinen mies. Vika on kiusaajissa, jotka monottivat käyntiin noidankehän, ja Frreeaakkin kaltaiset omaannapaantuijottajat lisäävät vettä myllyyn. Tuntematta sinua henkilökohtaisesti uskon kuitenkin, että pienin askelin saat tilanteen haltuun, vaikka sitten ryhmäterapian avulla. Muista, olet arvokas, ihan yhtä hyvä ihminen kuin kuka tahansa muukin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuomas epäilijä
28.4.2015 21:13
Ehkäpä mullekin kun itselleni avuksi: Viktor E Franklin kirjat. Hän oli mm. keskitysleirissä, mutta elämäntahto ja onnikin näyttelivät osaa. Kirja ei varmaan yksinään riitä, mutta hyviä ohjeita saa. Meitä joidenkin mielestä vaillinaisia ihmisiä kyllä riittää, mutta kellä on lopuksi varaa arvostella toisia - riippumatta lähtökohdista yms.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin