KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa asumuserossa minun tahdostani, vuosien harkinnan ja yrittämisen jälkeen päädyin tähän ratkaisuun koska tunteeni miestäni kohtaan ovat kuolleet.
Aloitin itse keväällä käymään terapiassa koska oli niin paha olla kotona, en tiennyt tarkalleen mikä minussa oli vikana kun en kyennyt olemaan onnellinen ja tyytyväinen elämääni vaikka olen saanut kaiken mistä ikinä olen haaveillut, elämästäni oli tullut yksi suuri projekti, kokoajan piti keksiä uutta tekemistä arjenpyörityksen lisäksi jotta jaksoin eteenpäin.
Keväällä tuli totaalinen stoppi eikä mikään enää kiinnostanut, terapian myötä aloin ymmärtämään etten saa suhteestamme juurikaan mitään irti, vikaa on meissä kummassakin ja paljon olisi pitänyt tehdä toisin mutta lopputulos meidän välillä on se etten rakasta miestäni enää, ajatatus on että en tarvitse tuota ihmistä elämääni ja haluan elää ilman häntä.
Olen n.3 viikkoa asunut omillani, lapset ovat vuorotellen minun ja isänsä luona, itse nautin uudesta arjestani, tuntuu että minulla on enemmän annettavaa lapsilleni kun energia ei mene siihen että ottaa päähän katsoa kun toinen makaa sohvalla kun itse joutuu hoitamaan kaiken, meidän perheessä olin se joka otti kaiken vastuun arkisista asioista.
Mieheni on nyt romahtanut täysin, hän on täysin lamaantunut ollessaan yksin ja ajatukset vaipuvat synkkyyteen, hän ei saa mitään tehtyä. Hän tekisi kaikkensa jotta voisimme korjata välimme mutta ongelma on se etten itse halua takaisin suhteeseen, minun on nyt hyvä olla ja kun muistelee sitä omaa ahdistuksen määrää mikä minulla oli vuosien varrella suhteemme aikana en voi missään nimessä kuvitellakkaan haluavani takaisin siihen.
Kipinä on täysin sammunut ja vaatisi ihmeen että se syttyisi uudelleen.
Onko mitään keinoa auttaa miestäni selviytymään tästä, vaikken häntä romanttisessa mielessä rakasta on hän minulle tietenkin tärkeä, haluan että lasteni isä voi hyvin ja on kurjaa katsoa kun hän kärsii, eniten harmittaa se että lapset tietenkin huomaavat hänen pahan olonsa ja luultavasti murehtivat hänestä.
Kun ei itsellä ole halua korjata ongelmia suhteessa on varmasti turha mennä pariterapiaan mutta voisiko siitä olla apua miehelleni ymmärtää mitä on tapahtunut ja jotenkin oppia elämään uudelleen ilman minua.
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kuulostaa siltä, että olet varma tunteistasi ja myös siitä, ettet enää halua palata suhteeseen. Asuessasi nyt noin kolme viikkoa itseksesi olet löytänyt uuden, hyvän arjen. Kerrot voivasi paljon paremmin ja että lapsesikin pääsevät osalliseksi hyvinvoinnistasi. Puolisosi taas on sanojesi mukaan romahtanut täysin.
Mietin onkohan teidän prosessinne kovinkin erirytminen? Miehesi on varmaankin jo pidemmän aikaa ollut enemmän tai vähemmän tietoinen siitä, ettet ole tyytyväinen parisuhteeseesi ja elämääsi ylipäätään (Onko näin?). Silti tulee vaikutelma, että ratkaisusi on tullut hänelle yllätyksenä. Onkohan hän odottanut että käyntisi terapiassa auttaisi sinua loksauttamaan asiat kohdalleen niin, että voisit taas tyytyväisenä jatkaa elämää samoissa puitteissa kuin aiemminkin? Siinä tapauksessa asumusero ja päätöksesi olla palaamatta takaisin olisi hänelle yllättävä ja iso juttu käsiteltäväksi. Oma prosessisi vaikuttaisi olevan jo pidemmällä.
On hienoa että huomioit miehesi näkökulman ja pohdit pariterapian antia hänelle. Uskon että siitä voisi olla hyötyä myös sinulle, vaikka asian työstäminen on sinulla erilaista ja olet siinä eri vaiheessa. Voin kyllä siis suositella teillekin asian työstämistä esimerkiksi perheneuvonnassa, jossa moni juuri käsittelee eroa ja sen tuomia tunteita - yhdessä ja erikseen. Teidän molempien ja samoin lapsiennekin tulevaisuuden kannalta olisi hyvä, että mahdollinen eronne sujuisi mahdollisimman sopuisasti eikä repivästi. Prosessiin tarvitaan aikaa ja tilaa.
Eron hyväksyminen kuulostaa olevan puolisollesi iso pala nieltäväksi. Kolme viikkoa on lyhyt aika. Se on lyhyt aika teille kaikille: puolisollesi, sinulle ja yhteisille lapsillenne. Eroprosessi, johon kuuluu monen ihmisen näkökulma ja kokemusmaailma, on siis vasta aluillaan. Arjen rutiinit muotoutuvat ja vakiintuvat kuukausien mittaan. Samalla myös todella tärkeä eroon liittyvien tunteiden työstäminen pääsee alkamaan. Ammattilaisen kanssa asiaa puitaessa asian prosessointi helpottuu ja voitte säästyä monilta mutkilta ja kolhuilta.
Olli, perheneuvoja
