KYSYMYS: Olen 23-vuotias opiskelijanainen, joka pohtii tällaista tilannetta: Tapailen tai pikemminkin keskustelen silloi tällöin samanikäisen miehen kanssa, ja meillä molemmilla tuntuu olevan ihastuksen tunteita toisiamme kohtaan. Emme ole tehneet yhdessä mitään romanttista vielä, vaan kyseessä on pikemminkin sellainen tutustumisvaihe. Meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, ajatusmaailmamme on samankaltainen ja keskustelemme mielellämme toistemme kanssa. Vakavistakin asioista kuten henkilökohtaisista aiheista keskusteleminenkin on onnistunut hyvin. Minä tein aloitteen keskustelulle tuossa kevään loppupuolella ja tapasimme ensimmäistä kertaa yhteisen harrastustuokion parissa. Muistan selkeästi vieläki sen, kuinka hermostunut olin lähettäessäni hänelle viestiä ja asiat johti siihen, että hän alkoi aloitella keskusteluja useammin kuin minä, mikä tuntui minusta hyvältä. Hän asuu ja opiskelee eri kaupungissa kuin minä, muttei kuitenkaan kauhean kaukana, noin puolentunnin junamatkan päässä.
Mutta asiaan: Pohdin vain sitä, että miksi tunnen oloni välillä oikein iloiseksi kun taas välillä pelottaa tai jokin askarruttaa. Pelkään ehkä sitä, että en olekaan ihastunut. Olen myöntänyt hänelle, että halusin tutustua häneen, koska tunsin kiinnostavuutta häntä kohtaan,mihin hän vaikuttaa suhtautuvan myönteisesti ja kertoi, että haluaa tutustua minuun lisää. Näemme kasvotusten silloin tällöin, kun olosuhteet sallivat. Mietin, että johtuuko jonkinlainen pelon tunne edellisestä suhteestani, joka päättyi minua kohtaan huonosti: Kolme vuotta kestänyt parisuhteeni, josta melkein vuosi oli avoliittoa, päättyi kun eksäni petti minua ja jätti minut. Sitten hän alkoi seurustella sen tytön kanssa, jonka kanssa hän petti enkä halua olla tekemisissä eksäni kanssa.
Kyseisestä tapahtumasta on nyt vuosi, jonka jälkeen päätin olla yksin ja kokeilla, miten pärjään (olimme muuttaneet molemmat suoraan kotoa saman katon alle), vaikka jonkinlaista säätöä vanhan ystävän kanssa tapahtui ja seurustelimmekin virallisesti pari viikkoa, mutta pistin poikki, kun huomasin ettei minulla ollut yhtä voimakkaita tunteita miestä kohtaan tarpeeksi (samoihin aikoihin huomasin olevani kiinnostuneempi tästä miehestä, jota parhaillani tapailen niin sanotusti ja se asia vahvisti sen, etten ollut miehen kanssa tosissani ja ajattelin että on reilumpaa lopettaa suhde kuin pitää häntä niin sanotusti varalla vaikka särjinkin hänen sydämensä eikä se helppoa ollut, mielestäni tuolla jossain on varmasti joku hänelle parempi). Aloin tutustua tähän toiseen mieheen vasta kuukauden päästä niin sanotun säädön päättymisestä. Jonkinlaisia ihastumisen merkkejä minussa ilmenee, kuten toive viestin saamisesta, tapaamisen odottaminen ja muu perushomma, vaikka välillä olo on ristiriitainen. Mietin myös sitä, että jos alamme virallisesti seurustelemaan miehen kanssa ajan tuntuessa oikealta, mietin miten ex-säätö suhtautuu, koska näemme välillä samassa harrastuksessa. Jättämisen syyksi kerroin silloin, etten ollut valmis suhteeseen (ja se oli kyllä totta) mutta pelkään, että hän pitää minua valehtelijana tai niin sanottuna hyväksikäyttäjänä, jos hän näkeekin minut toisen kanssa. Ymmärrän, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan, mutta mietin vain... Ihmissuhteet osaavat välillä olla kyllä monimutkaisia...
Olen myös kertonut tälle miehelle, että takana on pettämiseen päätynyt parisuhde mutta tästä säädöstä en ole vielä kertonut, mutta ajattelin kertoa, kun aika on oikea ja jotenkin tuntuu, että asioista puhuminen on tämän tapailemani miehen kanssa helppoa. Mies on myös myöntänyt, ettei ole ikinä seurustellut vakavasti, mikä ei ole minua haitannut ja jotenkin tämä tutustumisvaihe on todiste siitä, että kumpikaan meistä ei tahdo suinpäin ryhtyä suhteeseen vaan tahdomme tutustua toisiimme rauhassa ensin, mikä tuntuu minusta hyvältä tässä vaiheessa. Hän on kertonut, että syy siihen, miksei hän ole koskaan seurustellut, on että hän ei ole vain tavannut vielä sitä sopivaa ja minusta tuntuu että minusta saattaakin tulla hänen ensimmäisensä.
Toivottavasti tekstistäni saitte selvää.
VASTAUS: Olet aloittamassa uutta seurustelusuhdetta ja pohdit siihen liittyen omia vaihtelevia tunteitasi ja erityisesti ihastumisesi riittävyyttä. Sinulla on takanasi pitkä seurustelusuhde, jossa tulit petetyksi.
Minusta kaikki, mitä kerrot nykyisestä ihastuksestasi kuulostaa hyvältä ja luotettavalta. Teit aloitteen tutustuaksesi häneen ja hän vastasi kiinnostukseesi. Olette keskustelleet paljon syvällisistäkin asioista ja molemmilla on ihastuksen tunteita. Siinä on hyvä alku. Enempää kukaan ei voi tässä vaiheessa tietääkään. Vasta elämällä eteenpäin, jatkamalla tutustumista ja viettämällä aikaa yhdessä selviää, mitä suhteestanne kehittyy.
Olet kertonut ihastuksellesi paljon menneisyydestäsi, mutta et kaikkea. Mitä tuosta säädöstä kertominen merkitsisi? Auttaisiko se ihastusta ymmärtämään sinua paremmin? Ei ole tarpeen eikä mahdollistakaan selittää jokaista askeltaan toiselle ihmiselle. Voit kertoa lisää, jos se alkaa tuntua merkitykselliseltä. Säätö vaikuttaa välivaiheelta toipuessasi pettämiseen päättyneestä suhteesta. Et ole tehnyt väärin lopettaessasi tuon alkavan suhteen. Se oli sinulta vastuullinen päätös, koska huomasit kiinnostuvasi enemmän toisesta henkilöstä, ihastuksestasi.
Mietit sitä, että ihastuksen tunteesi vaihtelevat. Välillä pelottaa ja jokin askarruttaa. Se vaikuttaa normaalilta. Ette vielä varsinaisesti seurustele, joten tilanne voi edetä moneen suuntaan: molemmat ihastuvat tosissaan ja virallinen seurustelu alkaa tai sitten tunteet tasoittuvat jomman kumman tai molempien puolelta ystävyydeksi. Jos niin kävisi, sekin olisi arvokasta. Mielestäni tässä vaiheessa ei ole mitään pelättävää. Anna itsellesi mahdollisuus ihastua pidäkkeettä, jos siltä tuntuu. Vain heittäytymällä voi tietää, onko tunne riittävä kantamaan eteenpäin. Ymmärrän, että edellisessä suhteessa koettu pettäminen tekee sinut varovaiseksi. Pelkäät haavoittuvasi uudelleen. Jos kuitenkin haluat katsoa, mihin tämä orastava suhde voi johtaa, sinun ja teidän molempien tarvitsee jossakin vaiheessa uskaltaa puhua asioista oikeilla nimillä: Mitä tunnen sinua kohtaan? Miten etenemme? Aletaanko seurustella? Seurustelun aloittaminen ei myöskään merkitse sitä, etteikö seurustelua voi lopettaa myöhemmin, jos ei tunnukaan oikealta. Sellaisia asioita kun ei voi ennustaa etukäteen. Elämä ei anna takuita, mutta kantaa kyllä silloinkin, jos reitti ei kuljekaan suorinta ja mutkattominta tietä.
Älä suotta mieti sitä, mitä muut ajattelevat valinnoistasi. Teit niin tai näin, aina voi tulla sanomisia entisiltä säädöiltä, kavereilta, sukulaisilta tai keneltä tahansa. Et koskaan voi elää elämääsi niin, että valintasi miellyttäisivät kaikkia. Joku voi luulla sinusta sitä tai kuvitella tätä. Vain sinä itse tiedät, millä perusteilla olet tehnyt päätöksiä elämässäsi. Se on riittävää. Pohdintasi ovat vastuullisen ihmisen mietteitä. Haluat elää niin, että et tahallasi loukkasi tai satuttaisi ketään. Kunnioitan tätä pyrkimystäsi. Samalla on tärkeätä, että kuuntelet itseäsi ja pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi. Luulen, että tähän orastavaan suhteeseesi liittyvät kysymykset ratkeavat kulkemalla askel kerrallaan. Yksi askel johtaa toiseen ja vähitellen kokonaiskuva selkenee. Elä rohkeasti! Sinulle käy hyvin.
Terveisin
Päivi, perheneuvoja
