KYSYMYS: En oikein osaa jäsennellä ajatuksiani. Aloitan siitä että elämäni on täydellistä. Minulla hyvä mies. Aivan ihanat lapset. Talo, koira ja upea piha. Näennäisesti kaikki kunnossa.

Olenko valmis heittämään 14-vuotta roskiin vain oman päähänpistoni takia. En vain enää tunnista itseäni. Eilen itkin koko päivän ja tänään liitto tuntuu turvalliselta. Menen kuin myrskyssä.. Ja alan väsyä tähän.. Enkä tiedä mikä on oikea vastaus..

Hyvä vaimo

VASTAUS: Aloitit kertomalla, että elämäsi on täydellistä. Jäin miettimään tätä määritelmää. Olet ilmeisesti saavuttanut monia tavoittelemiasi asioita, mutta voikohan täydellisyyttä saavuttaakaan...? Itse ajattelen, että elämään mahtuu monenlaista vaihetta, myötä- ja vastamäkeä sekä tasaisempaakin aikaa. Täydellisyyttä voi kokea hetkittäin, mutta harvalle se on pysyvä olotila. Eikä tarvitsekaan olla. Jos emme olisi ajoittain tyytymättömiä elämäämme tai kaipaisi siihen jotain uutta, jäisi ehkä jotain tärkeää kokematta. On tärkeää, että meillä on toiveita ja unelmia, joita kohti mennä. Kaikki toiveet ja unelmat eivät ehkä toteudu ja ne saattavat muuttaa muotoaan elämän varrella. Mutta juuri tässä piilee mielestäni elämän suola ja sokeri: emme ole koskaan valmiita, elämä ei ole koskaan valmis.

Kirjoitit, että sinulla on hyvä mies, ihanat lapset, talo, koira ja upea piha. Näennäisesti kerrot kaiken olevan kunnossa, mutta silti jotain puuttuu. Teet asioita, joita "pitää" tehdä, mutta et koe eläväsi omaa elämääsi. Kuulostaa siltä, että olet jonkinlaisessa (ikä?)kriisissä. Mietit omaa identiteettiäsi: kuka minä oikein olen, mitä haluan? Pohdit elämäsi tähänastisia valintoja etkä taida oikein tietää, mitä haluat tulevaisuudelta. Tämä sinun olisi kuitenkin tärkeää selvittää. Vain sinä voit elää sinun elämääsi. Olet miettinyt puolisen vuotta eroa, mutta se aiheuttaa sinussa ilmeisen ristiriitaisia tunteita. Ristiriidan kanssa eläminen on rankkaa, mutta samalla se viestii siitä, että olet ehkä luopumassa (ainakin ajatuksen tasolla) jostakin itsellesi tärkeästä ja arvokkaasta.

Kirjoitit, ettet ole tehnyt koskaan mitään yksin, itsenäistynyt. Eroajatus on kuitenkin kovin itsenäinen ajatus. Tutki sitä rauhassa, anna sille aikaa. Oletko valmis luopumaan elämänkumppanistasi, lastesi isästä ja (ydin)perheestä? Vai voisitkohan löytää itsenäisyyttä myös perheesi ja kotisi sisältä? Kirjoitit, että miehesi on hoitanut kaiken. Mitäpä jos alkaisit ottamaan enemmän vastuuta kodin asioista? Leikkaisit vaikkapa nurmikon, pesisit auton tai maksaisit laskuja? Voisiko se vähentää ulkopuolisuuden tunnettasi? Mitä muuta tarvitsisit, jotta voisit kokea eläväsi enemmän omaa elämääsi?

Nimimerkkisi "Hyvä vaimo" sai minut myös mietteliääksi. Minkälainen olet kun olet hyvä vaimo? Entä hyvä äiti? Hyvä tytär? Hyvä naapuri? Hyvä ystävä? Entä minkälainen olet kun olet hyvä ystävä itsellesi?! Meillä on elämässä monia rooleja ja varsinkin elämän niinkutsuittuina ruuhkavuosina (kun lapset ovat pieniä), saatamme uupua näiden roolien ristipaineessa. Silloin kannattaa tarkistaa, mikä on itselle tärkeää ja luovuttamatonta, ja mistä taas voi hellittää. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, riittävän hyvä riittää.

Jos ristiriitainen olosi jatkuu pidempään, suosittelen sinua hankkimaan keskusteluapua esimerkiksi terveysasemalta, työterveyshuollosta, seurakunnasta tai yksityiseltä terapeutilta.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Kaisa