kun mies joka on ollut aina tekevä ja osaava..ei osannut mielestäni kotihommia tehdä, syyttelyä, kylmyyttä..ja erkanin perhe-elämästäni...en nähnyt sitä kaikkea hyvää..mitä meillä jo oli..minä...nainen, joka oli synnyttänyt 3 lasta..ollut kotona vauva-ajat..järjestänyt arkea, huolehtinut vauvamuskarit, synttärit...rippijuhlia..innolla..muutuin totaalisesti ..aloitettua toisen työn...ero-ajatus alkoi todella..muka..itämään viime vuoden lopussa..(sitä ennenkin oli ollut jaksoja jossa oli ero mielessä).. olin ollut miehelleni kylmä, tunteeton ja etäisyyttävä hakeva..kaikki liikkeeni kuvasti sitä että olin varma mitä haluan..olen suorittaja..suoritin varmaan tätäkin liikettäni tällä tavoin....antaen ymmärtää että se on nyt näin..ja sitten..ennen.. lopullista lähtöäni yhteisestä kodistamme ..koimme yhteistä..pitkästä aikaan...juttelua todella syvällistä, seksiä, jota emme olleet harrastaneet tovin aikaan ja joka tuntui...ja minä tiesin että mieheni olisi valmis jatkamaan..mutta pistin kehiin semmoisen ihmiskimurantin jota vieläkin itse ...jopa häpeillen...ajattelen..oli muka joku ihastus..tässä iässä...ja joka johti yhden vaiheen jälkeen siihen että olin sitten ns. pauloissa ja koin ..olin jo kylläkin muuttanut omaan osoitteeni, mutta avomieheni kanssa..osittain sovittu yhteishengessä..että katsotaan ja otetaan etäisyyttä..jatketaan vielä näin..kun tunteita olikin..mulla..kin..ne heräsi ennen tätä ns. pettämistäkin..hyvin voimakkaasti..hänelle..mutta tilanne pääsi käsistä ja myönnän kyllä..itsestänikin..en pysty harrastamaan seksiä toisen kanssa ihan totaalisesti mutta muuten ..ja se pettymyksen määrä joka iski jälestä päin ja kyllä avomiehelleni heti myönsin tehneeni näin...ja se oli siinä...asiat lähti hänen kohdallaan tosi vauhdikkaasti liikkeelle..se viha ja petetyksen tunne..mikä hänellä tuli..oli voimakasta..piti sanoa summa mitä vailla..pankit, vakuutukset, irtisanomiset yhteiset..kaikki heti ..asiat meni ...olin auki..henkisesti..ja niin oli miehenikin..ei mitään yhteyttä kuin välttämöttömät...tunsi..että teen kuolemaa..

kävin edelleen töissä...12-14 h/pvä..joskus kaikki purkaantui työkavereiden läsnäollessa..tuli itkukohtauksia..ja mönnän miehenikin tukeneeni minua jossain vaiheessa prosessia...hän..joka oli ns. petetty ...antoi minulle voimia..mutta se oli ennen ..sitä...ja nyt..toista viikoa meni ..olin niin syvällä.. ja ajatus selviänkö..olen jo käynyt perhepsygologialla..se syyllisyys..ei jätä rauhaan..otin sitten mieheeni yhteyttä yksi aamupäivä...liittyen nuorimmaiseen...mutta oli ajatus..muutakin..kuulla hänen äänensä...ja se herätti...ja paljasti..ei se ole hänellekään ollut helppoa...ajatus ahdisti..että ollaan erottu..ja ..elämä on..kuin puolikasta...ja ollaan lähennetty...muutaman viikon aikana..toisillemme..mutta herää kysymys...kun tätä ihmistä..avomiestäni..haluan suojella...päästäänkö tästä yli ja mahdolisesti rakentamaan uutta pohjaa...ja minulla itsellä täysi muutos..olen sairaslomalla nyt jonkun aikaan..pystyisin rakentamaan jotain pohjaa arjelle.toisen työn lopettaminen..koska eihän elämä ole työtä...seuraavasta listasta seuraavaan..oma näkökenttäni supistui huomattavasti silloin kun ammensin työtä lisää..en jättänyt parisuhteelle aikaa..ja se herääminen..eron jälkeen..se vie kyllä jalat alta.....ihminen on aika pieni siinä myllerryksen joukossa..jos siitä koskaan selviää..ja toiveena itsellä olisi .,pelastaa tämä erottu parisuhde..mutta en ole ihan varma..koska tiedän toki..mies rakastaa edelleen minua..on sen sanonut..mutta onko se sama..että mies haluaa..yrittää uudelleen..pieni pelko vierellään??? ja 25 vuotta toki takana....