Olen 30-vuotias nainen vauvakuumeessa. Minulla on ollut haave tulla äidiksi teinistä asti. Luulin, että olisin tähän ikään mennessä jo monen lapsen äiti. Elämä on ollut antoisaa ja olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Viiden vuoden aikana olen löytänyt itseni monta kertaa raskaustesti kädessä, vaikka vakituista parisuhdetta ei ole vuotta pidempään kerralla kestänyt. Olen toivonut salaa, että joku vahinko olisi sattunut ehkäisyistä huolimatta. Olen tällä hetkellä sinkku ja vauvahaaveet tuntuvat hallitsevan elämääni. En tunne löytävän sitä oikeaa kenen kanssa perustaa perheen. Olen epätoivoissani vaipunut etsimään siemenluovuttajia internetistä.
Löysin yhden luovuttajan ja tapasimme viime viikolla kahvilassa. Kaikki meni hyvin tapaamisella ja pystyimme sanomaan suoraan, että aiomme jatkaa tulevaa projektia toteutusvaiheeseen. Mies on minua vanhempi ja olemukseltaan myös hyvin erilainen kuin ne, jotka minua yleensä vetävät puoleensa. Hän ehdotti, että hoitaisimme asian luonnollisella tavalla. Itsestäni tuntui paremmalta suorittaa asia purkkimenetelmällä. Pari päivää ennen h-hetkeä mies alkoi painostamaan seksiin. Kun kieltäydyin, hän suuttui. Hänestä alkoi paljastua outoja sadistisia piirteitä. Hän kirjoitteli viestejä, että haaveilenko kuitenkin salaa seksistä hänen kanssaan. Oloni tuli epämukavaksi ja lopetin yhteydenpidon kokonaan.
Olin valmis tekemään mitä vaan saadakseni lapsen, jopa vaarantamaan itseni. Olen samalla vihainen, pettynyt ja surullinen. Tuntuu kuin minulta olisi viety viimeinen mahdollisuus tulla äidiksi. Elämäni on vauvapalstoilla pyörimistä aina, kun pienikin toivon kipinä raskaudesta käy mielessäni. Jälleen kerran joudun jättämään palstat ja blogit pettymyksen jälkeen. Olenko ainoa joka kokee, että elämäni tarkoitus on saada lapsi?
Miksi minulla on kiire tulla äidiksi? Koen olevani täydellisessä iässä tullakseni äidiksi ja olen odottanut kauan. Kaikki elämässäni on hyvin, minulla on nyt mahdollisuus tarjota lapselle vakaa ja hyvä tulevaisuus. Olen itsenäinen ja tulen toimeen hyvin. Parasta mitä lapsi voisi saada on molemmat vanhemmat, mutta elämä ei ole aina sitä, mitä se parhaimmassa tapauksessa voisi olla.
Olen yrittänyt kaikkeni saadakseni parisuhteessa lapsen, tähän mennessä kukaan ei ole halunnut sitä. Ajatuksena se, että olisin riippuvainen toisesta ihmisestä ja hänen halustaan antaa minulle lapsi tuntuu väärältä. Elämä ei voi olla sitä, että odotellaan tässä iässä elämän prinssiä sokeana ja todetaan viiden vuoden päästä että kaikki on liian myöhäistä. Olen kyllästynyt odottamaan ja vain haaveilemaan.
Kenelläkään ei ole vastausta siihen kuinka minulle tulee käymään. Aion taistella vauvahaaveistani, viimeisessä kädessä kävelen hedelmöitysklinikalle.
Nainen 30
Hei
Kiitos koskettavasta kirjeestäsi. Sinulla on paljon hyvää elämässäsi, mutta myös toteutumaton unelma. Olet jo pitkään potenut vauvakuumetta ja suret sitä, ettet ole löytänyt sopivaa elämänkumppania voidaksesi toteuttaa haaveesi perheestä. Et suinkaan ole yksin unelmasi kanssa, vaikka varmasti välillä siltä tuntuu. Olet iässä, jossa nykyään jo tilastojenkin mukaan useimmat ikätoverisi perustavat perheen - ja monet laillasi vielä haaveilevat siitä.
Ymmärrän hyvin, etteivät hyvää tarkoittavat lohdutusyritykset sinua auta. Olet käynyt läpi melkoista tunteiden vuoristorataa, kun aluksi lupaavilta tuntuneet seurustelusuhteet ovat kariutuneet ja haaveet perheen perustamisesta ovat yksi toisensa jälkeen murentuneet. Ei ihme, että vaikutat pettyneeltä koko miessukupuoleen.
Sinua myös välillä harmittaa, että "luomumenetelmällä" lapsen saaminen on kahden kauppa: molempien pitää lasta haluta. Tähänastiset seurustelukumppanisi eivät ole halunneet kanssasi jälkeläisiä. Olet tavallaan joutunut alistumaan heidän tahtoonsa; sinun toiveellesi ei ole ollut suhteissa tilaa eikä ymmärrystä. Lapsen ikävässäsi olet joutunut myös hyväksikäytetyksi: luulit löytäneesi sopivan sukusolun luovuttajan, joka on vilpittömin mielin liikkeellä, mutta tämä halusikin sinulta vain seksiä. Syystäkin olet tullut varovaisemmaksi ja mietit mihin kaikkeen olet valmis saadaksesi lapsen. Oletkin jo pohtinut, mikä on ratkaisusi, jos sopivaa kumppania ei löydy.
Kerrot olevasi vihainen, pettynyt ja surullinen. Keihin nuo tunteesi kohdistuvat ja miksi? Oletko vihainen itsellesi? Kaikille noille toiveesi murskanneille miehille? Koko elämälle? Keihin ja mihin pettymys kohdistuu? Entä suru: mitä kaikkea mahdat nyt surra? Missä on tällä hetkellä ilo ja tyytyväisyys elämästä, joka on tuonut myös paljon hyvää? Tunteilla on meille tärkeä viesti, on hyvä asettua välillä kuuntelemaan niitä. Voimakkailla tunteilla on taipumus viedä mukanaan, siksi niille on aika ajoin koetettava puhua "järkeä" tutkimalla niitä.
Kuten kerrot, olet miettinyt perusteellisesti ja moneen kertaan, miksi haluat tulla äidiksi. Elämäsi ulkonaiset puitteet ovat kunnossa ja ikäsikin on ihanteellinen myös lapsen kannalta. Jos olet ihan rehellinen itsellesi, kumpaa haluat tällä hetkellä enemmän: parisuhdetta vai lasta? Vai molempia yhtä paljon? Mitä hyvä ja turvallinen parisuhde voisi sinulle antaa? Entä lapsi? Nämä molemmat yhdessä? Uskaltaisitko vielä toivoa, vaikka olet kokenut niin paljon pettymyksiä? Entä jos sittenkin Se Oikea vielä tulee vastaan...
Toivon sydämestäni haaveesi jonain päivänä toteutuvan.
Perheneuvoja Pirkko
31 kommenttia
Anonyymi
9.11.2012 14:47
Epäilen tuota pakonomaista tarvetta saada lasta johtuvan siitä, ettei sinulla ole kavereita joiden kanssa viettää aikaa tai sitten kaverit ympärillä alkavat saada lapsia. Tästä seuraa pelko yksin jäämisestä, jäisit ulkopuolelle nykyisestä ystäväpiiristä. Sinulla saattaa olla asiat ihan hyvin, hyvä työpaikka, harrastuksia, kiva asunto yms., mutta nämä eivät enää tunnu luovat elämän sisältöä vaan yrität saada sitä lapsen hankkimisesta, näin saisit uuden "harrastuksen" johon voisit keskittää kaiken huomiosi. Näin saisit myös passin takaisin mahdolliseen ystäväpiiriisi.
Vastaa kommenttiinItse olen 36-vuotias mies. Saín lapsen 32-vuotiaana. Ennen 30-ikää minullakin oli tarve perustaa perhe, kun muutkin niin teki ja samalla tavalla jatkunut elämä alkoi tympiä. Olet vasta 30 ja sinulle on tullut pakkomielle lapsesta mikä ei ole hyvä juttu ja todennäköisesti päädyt tekemään jotain typerää, esim. saamaan sukupuolitaudin joltain tuntemattomalta ilman kumia tapahtuvan seksin takia. Ehdit tekemään lapsen vaikka 35-vuotiaana. Kun ottaa rennosti eikä väkisin etsi vaan sensorit sopivasti valppaana, löytyy se oikeakin. Itse löysin sen, kun olin treffeillä naisen kanssa, jota en ennalta edes ottanut vakavana ehdokkaana puolisoksi.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
9.11.2012 17:34
Olen 54 vee isä ja nuorempi tyttöni kirjoitti keväällä ylioppilaaksi, oli upeaa seurata molempien tyttöjen klasvamista elämään ja onneksi olemmat valitsivat urheilun.
Erossani heidän äitistään jouduin luopumaan tyttöjeni jokapäiväisestä rutiinista mutta olin mukana heidän kaikissa urheilujutuissaan.
Olen ylpeä isä ja on mahtavaa seurata heidän opiskeluaan aikuisiksi.
tapsa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.11.2012 22:05
Miksi on pakko tehdä lapsia? Kai olet tietoinen siitä, miten raskasta se saattaa yksin olla? Entä jos lapsi on vammainen tai jotenkin muuten "erityislapsi"? Entä jos et vaan voikaan tulla raskaaksi, syystä tai toisesta?
Itse en aio ikinä tehdä lapsia, joten sen takia näin pessimistinen asenne, mutta kai olet miettinyt myös näitä mahdollisia varjopuolia, mitä lapseen saattaa liittyä? Etkö haluaisi adoptoida tai ryhtyä sijaisvanhemmaksi (jos näitä voi tehdä ilman miestä)? Tässäkin asiassa saattaisi auttaa se vanha kunnon "lopeta yrittäminen ja unohda koko juttu, niin sitten se onnistuu". Älä vaaranna itseäsi enää koskaan!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.11.2012 23:00
Miksi lapsen pitää olla oma? Onko naisten hoivavietti niin rajoittunut, että se koskee vain omia biologisia lapsia?
Suomessa on tuhansia laiminlyötyjä lapsia (vauvasta yläkouluikäiseen) jotka tarvitsevat sijoituskodin. Sijoituskoti ei ole mikään puolen vuoden projekti vaan lapsesta joutuu pitämään huolta täysi-ikäiseksi asti.
Kumpi on tärkeämpää: se että saat olla lapselle äiti VAI se että saat levittää omia geenejäsi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
blaah11111112223444
29.12.2013 19:45
Tähän on nyt pakko vastata. Mun mielestä aloittaja kirjoittaa todella hyvin. Toivon todella, että hän uskaltaa hankkia lapsen yksin jos siltä tuntuu. Sulle haluan sanoa sen, että sijaikodin tarpeessa on varmasti paljon lapsia mutta eiköhän aloittaja pääse kuitenkin paljon helpommalla hankkimalla sen oman lapsen. Sijaislapsi on kuitenkin aina erityislapsi jolla paljon psyykkisiä ongelmia. Sitäpaitsi sijaisperheeksi eikä adobtio vanhemmiksi huolita ihan ketä tahansa.
licence27
9.11.2012 23:41
Olkoonkin että tiede ja luovuttajat mahdollistavat sen että lapsi jää jo syntyessään vaille isää, mutta eikö muka kolmikymppiselle löydy vientiä? Jos päädyt luonnonmenetelmään niin eikö olisi järkevää etsiä sellainen suunnilleen oman ikäinen ja itseä viehättävä vapaaehtoinen luovuttaja?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2012 10:22
Oletko tutkinut minkälaisten miesten kanssa päädyt yhteen? Usein meillä ihmisillä on selvä kaava siinä, minkälaisten henkilöiden kanssa päädymme suhteisiin. Jos kumppanisi ovat olleet sinulle muuten sopivia, mutta erot ovat johtuneet siitä, että sinä olet halunnut mennä "vakavammalle asteelle" mutta he eivät, niin se voi olla vain ajan kysymys (eli uutta putkeen vaan). Useimmat miehet kuitenkin jossain vaiheessa ovat halukkaita tai valmiita lapsen hankkimiseen. Muistatko tarkistaa kumppaneidesi taustat? Jos heillä ei ole ollut vakavia suhteita mutta heillä on jo ikää jonkin verran, niin ovatko he sitten sitoutumiskyvyttömiä?
Sitä paitsi tuo siemenluovuttajan käyttäminen kuulostaa tosiaan viimeiseltä vaihtoehdolta, koska biologisesti nainen on kehittynyt taitavaksi tunnistamaan mies, jolta saa hyvät geenit jälkeläiselleen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2012 19:11
Entäpä jos et saakaan omaa lasta? Mitä silloin teet? Katkeroidut loppuelämäksi?
Ihminen, joka pitää lapsensaantia elämänsä tärkeimänä asiana, altistaa itsensä rankoille pettymyksille. Lapsia ei niin vain "tehdä" tai "hankita", niitä saadaan mikäli onni on myötäinen. Suomesta löytyy tuhansia naisia, jotka eivät kykene saamaan lasta edes hedelmöityshoitojen avulla. Taistelu on päättynyt tappioon ja elämästä katoaa merkitys, koska lapsihaavet on pakko haudata.
Hyvin harvalla vauvakuumetta potevalla on järkevä suhtautuminen asiaan. Epätoivoinen halu saada lapsi menee terveen järjen edelle. Nainen on jopa valmis vaarantamaan itsensä tullakseen raskaaksi. Aivan kuten kysymyksen lähettäjä itsekin myöntää.
Nainen, joka on valmis vaarantamaan itsensä, ei ole henkisesti riittävän tasapainoinen ryhtyäkseen huolehtimaan lapsista. Tervejärkinen nainen tajuaa, että vain itseään kunnioittava äiti kykenee näyttämään lapsille hyvää esimerkkiä ja opettamaan lapsille terveen itsetunnon. Naisen ihmisarvo ja hänen elämänsä onni EIVÄT KOSKAAN ole kiinni siitä, saako nainen lapsia vai ei. Elämän onni koostuu monesta asiasta ja lapset ovat vain yksi osatekijä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2012 19:19
Itselläni oli vauvakuume teini-ikäisestä saakka, kunnes erinäisten muiden tapahtumien seurauksena sain keskusteluapua ammattilaiselta ja opin, että vauvakuumeeni oli oikeastaan väärin kohdistettua rakkaudenkaipuuta. Olin sydämessäni ajatellut, etten ole tarpeeksi ihmisenä, ellei joku rakasta minua ehdoitta. Ja lapsihan yleensä rakastaan vanhempiaan ehdoitta. Nyt olen nainen parhaimmassa lisääntymisiässä, mutta en toivo lasta tällä hetkellä. Uskon, että jos olisin saanut lapsen aiemmin, olisin ollut epäkypsä vanhemmuuteen ja odottanut siltä liikoja. Olisin halunnut lapsen itseni vuoksi, en lapsen vuoksi. Väistämättä tuli siis mieleeni, mitkä ovat omat lapsuudenperheen kokemuksesi ja suhteesi omaan itsetuntoosi?
Toinen asia, mainitsit lyhyistä seurustelusuhteista ja halustasi perustaa perhe (useamman näistä miehistä?) kanssa. En yhtään ihmettele, jos alle vuoden seurustelun jälkeen kumppani ottaa takapakkia jos ryhtyy puhumaan lapsista. Se on monille hyvin hyvin liian nopeaa toimintaa ja syystäkin. Siinä ajassa ei voi oppia tuntemaan toista ihmistä tarpeeksi sitoutuakseen häneen koko loppuelämäkseen. Sitä vanhemmuus nimittäin on. Miehestä voit erota, mutta lapsesi isä on olemassa aina.
"Olen yrittänyt kaikkeni saadakseni parisuhteessa lapsen". Mielestäni asian tulisi olla luonnollinen ja yhteinen hyvältä tuntuva ajatus, eikä painostukselta kuulostava tavoite. Parisuhdekin varmasti loppuu, kun järkevä mies huomaa, ettet halua häntä vaan lapsen häneltä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2012 20:13
Jos sulla ei ole kolmekymppiseksi mennessä ollut yhtään päälle vuotta kestävää suhdetta, niin sussa on jotain vikaa. Sori vaan mut ainoa yhteinen nimittäjä näissä suhteissa on vain ja ainoastaan sinä itse.
Tunne ensin itsesi ennen kuin rupeat kasvattamaan tässä maailmassa yhtään lasta tai edes seurustelemaan.
Älä tunge käärmettä väkisin pyssyyn, sillä aina ei saa kaikkea mitä haluaa, mutta se ei tee susta yhtään huonompaa kuin kukaan muukaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.11.2012 03:33
"Ajatuksena se, että olisin riippuvainen toisesta ihmisestä ja hänen halustaan antaa minulle lapsi tuntuu väärältä."
Sinä OLET riippuvainen toisesta ihmisestä ja hänen halustaan antaa sinulle lapsi. Sinä et voi raiskata miestä. Lapsentekoon tarvitaan kaksi vapaaehtoista osapuolta: mies ja nainen. Se on biologinen tosiasia eikä muutu miksikään vaikka sinä valittaisit kuinka "epäreilulta" tuntuu kun nainen ei voi käskeä miestä toimimaan siitosorina ja tulemaan isäksi vastoin omaa tahtoaan.
Vaikka saisit lapsen hedelmöityshoidolla, olet edelleen riippuvainen miesten halusta antaa sinulle lapsi. Hedelmöityshoitoon tarvitaan spermaa, joten sinun on löydettävä vapaaehtoinen luovuttaja. Ei ole kirkossa kuulutettua, että sinulle tarjotaan sukusoluja (spermaa) suoraan spermapankista. Väestönliiton ohje on, että naiselle annetaan luovutettua spermaa ja hedelmöityshoitoa vasta sitten, kun nainen on jo aktiivisesti yrittänyt tulla raskaaksi luonnonmenetelmällä (säännölliset yhdynnät, ehkäisy lopetettu) ja yritystä on jatkunut useita vuosia.
Miksi hedelmöityshoitoa pitäisi tarjota vauvakuumetta potevalle sinkkunaisille (joka ei edes halua kokeilla yhdyntää), kun hoitojonossa on lapsettomuudesta kärsiviä aviopareja vaikka kuinka paljon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.11.2012 09:35
Ihminen ei saavuta millään elämän alueella paljoakaan yksinään. Jos haluaa jotain, pitää kuunnella muiden toiveita auttaa heitä saamaan haluamansa. Yritystä ei voi perustaa ilman asiakkaita, töitä ei saa jos ei ole valmis antamaan työpanostaan, tasapainoisia kaverisuhteita ei saa jos tekee kaiken oman pään mukaan eikä lapsia saa ilman miestä (tai naista).
Varmasti joku näistä eksistäsi olisi halunnut jossain vaiheessa lapsen, jos olisit malttanut kuunnelle heidän toiveitaan, ja vastaavasti voit olettaa heidän ottavan myös sinun toiveesi huomioon. Vielä ei onneksesi ole liian myöhäistä, mutta tässä suhteessa sinulla on kasvun paikka.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.11.2012 19:49
Kukaan aiemmista vastaajista ei selvästikään ole kokenut järkyttävää biologista (hormonaalista) tarvetta saada lapsi. Siinä vaiheessa kun koko minuus huutaa vanhemmuutta, ei riski sairaankaan lapsen saamisesta paina mitään. Tarve tulla raskaaksi vie ajatukset sijoituslapsista, ja sijoituslapsi ei ole sama asia kuin oma- tai adoptiolapsi, koska sijoituslapsen mukana tulevat myös sosiaalihuolto ja lapsen biologinen perhe.
Minullekin tärkein päämäärä elämässäni oli tulla äidiksi. Onneksi löysin elämäni miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Vielä kahden lapsen jälkeen "sairastin" niin järkyttävää vauvakuumetta että nuuhkin iltaisin vauvan vaatteita, ja itkin epätoivoissani. Ne jotka eivät oel moista kokeneet, pitävät sitä varmaan mielenvikaisuutena, mutta olen ihan tervejärkinen ja älykäs ihminen. Minulla ja miehelläni oli alun alkaen suunnitelmissa 4-5-lapsinen perhe, mutta yllättäen, kolmannen lapsen saatuamme, vauvakuumeni hellitti. (Mieskin huokaisi helpotuksesta...)
Nyt kun en enää elä vauvakuumeen vaukutuksen alla, elämässäni on tilaa monelle muulle asialle, ja suunnitelmat ovat positiivisella tavalla avoimempia kuin ennen. Toivon sydämestäni että haaveesi perheestä täytyy, ja mahdollisimman pian. Onneksi sinulla on vielä aikaa, vaikka sen sanominen ei lohdutakaan.
Yritä vapauttaa mielesi vauvakuumeen hallinnasta. Tee vaikka itsellesi lupaus että jos et ole kolmessa vuodessa perustanut perhettä luonnollista tietä, alat asian suhteen omiin toimiisi. Tämä edellyttää sitä että lupaus on vain sinulle itsellesi, etkä kerro asiasta yhtään kenellekään. Teet itsesi kanssa sopimuksen, joka antaa sinulle 3 vuotta vapaata asian pakonomaisesta ajattelemisesta. Pistä kalenteriin vain merkintä.
Anastacia
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.11.2012 21:31
Hei!
Täällä alkuperäinen kirjoittaja. Useista kommenteista iloinneena päätin tulla jatkamaan keskustelua tänne.
Ensimmäiseen kommenttiin vastaus; vain yhdelle ystävälleni on syntynyt lapsi, kaikki muut ovat sinkkuja ja bilettävät.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.11.2012 21:42
Hei!
Taas alkuperäinen kirjoittaja täällä.. tiedätte varmaan että sijaisvanhemmaksi tai adoptiovanhemmaksi tulemisen mahdollisuudet yksin on aika vaikeat. Tottakai on luonnollista, että yritän saada aluksi oman lapsen mutta en ole pois sulkenut sitäkään.
On kurjaa, että täällä on paljon kommentteja jossa yritetään kääntää koko tämän asian pointti toisaalle. Kun kysymys kuuluu, että onko muita jotka kärsivät samasta asiasta ja miten tämän asian kanssa voisi elää?
Elämässäni on kuten sanottu paljon ihania ja hyviä asioita ja lapset olisivat vain yksi osa sitä mutta suuri osa minulle. Koen äidiksi tulemisen ehdottoman tärkeänä enkä näe syytä perustella sitä tai väitellä ja kiistellä niiden kanssa jotka eivät koe samoin.
Minulla on iso perhe ja oma lapsuuteni oli hyvä. Itsetunnossanikaan ei ole mitään vikaa. Miksi minusta pitää etsiä jotain vikaa? Tuntuu että käsitätte nyt minut täysin väärin.
Hedelmöityshoidoista sen verran, että ne ovat tosi rankkoja. Ja niihin tarvitsee paljon rahaa. Tottakai rahat järjestyvät mutta miksi menisin hoitoihin jos voisin saada lapsen toisella tavalla? Se on viimeinen vaihtoehto minulla.
"Varmasti joku existäsi olisi halunnut lapsen jossain vaiheessa jos olisit kuunnellut..". Ei pidä paikkaansa. Ei halunnut kukaan lasta. Joten jos jättäisimme tällaiset olettamukset pois.
Viimeisin kommentti Anastacialta oli se missä ajatuksemme kohtasivat. Minä olen valmis myös kasvattamaan sairaan lapsen. Jos luoja semmoisen minulle luo niin äitinä minun tehtäväni on rakastaa ja kasvattaa lapseni kaikesta huolimatta. Lapsi on aina etusijalla.
Kiitos Anastacia, olen tehnyt tuon lupauksen itselleni jo viime keväänä, siis tämän mistä itsekin satuit kirjoittamaan;Tee vaikka itsellesi lupaus että jos et ole kolmessa vuodessa perustanut perhettä luonnollista tietä, alat asian suhteen omiin toimiisi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.11.2012 20:15
"Kukaan aiemmista vastaajista ei selvästikään ole kokenut järkyttävää biologista (hormonaalista) tarvetta saada lapsi. "
Eiköhän melkein jokainen naine ole kokenut saman hormonimyrskyn jossain vaiheessa elämäänsä. Teininä, kaksikymppisenä, kolmekymppisenä. Joku kuuntelee sokeasti omien hormoneidensa viestiä, toiset käyttävät järkeä. Ei ihmisen ole mikään pakko mennä jokaisen himonsa ja halunsa perässä. Jos hormonitoiminta alkaa vaikuttaa järjenjuoksuun (itket vaatehuoneessa joka ilta, haistelemassa vauvanvaatteita), niin se ei ole normaalia. Voit käydä mielenterveystoimistossa kysymässä apua ongelmaasi.
Moni raiskaaja puolustelee rikoksiaan sanomalla "kun panetti niin sairaasti". Seksinnälkä on järkyttävä biologinen (hormonaalinen) tarve, mutta useimmat ihmiset sopeutuvat elämään sen kanssa. Aivan samalla tavoin useimmat naiset sopeutuvat elämään lapsikuumeensa kanssa eivätkä anna sen hallita elämää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.11.2012 19:35
Nainen 30 ottaa esille ihan todellisen ongelman, jota turhan monet erilaisessa elämäntilanteessa olevat katsovat asiakseen ylemmyydentunnossaan arvostella tavalla tai toisella. Jotkut kuvittelevet tietävänsä paremmin kuin "nainen 30 itse" , mitkä hänen todelliset sisäiset motiivinsa ovat ja miten hänen tulisi tilanteensa ratkaista. Jopa ns. ammattiauttajilta saattaa tulla hyvin keskiluokkaisia ja arvottavia neuvoja, koska hekään eivät inhimillisyyttään kykene itseään hillitsemään ja koska katsovat, että hankkimallaan asiantuntijuudellaan pystyisivät todella tietämään paremmin kuin nainen 30, mistä kiikastaa ja mitä tehdä.
Itse olin vielä tuossa iässä pitkässä parisuhteessa, jossa itse unelmoin lapsesta, mutta sitä ei tullut. Toinen osapuoli ei ollut valmis. Lopulta 37- vuotiaana sain odottelusta tarpeekseni ja hankkiuduin yksityiselle lapsettomuusklinikalle - ja spermapankkiin. Toinen osapuoli kun ei vieläkään ollut valmis.
Useiden hoitojen jälkeen olen yhäkin, nyt 42-vuotiaana, ilman lasta. Jos elämässäni jotain kadun, niin sitä, että odottelin liian pitkään, että elämäntilanteeni vastaisi yhteiskunnan normia. Kuuntelin niitä, jotka jaksoivat laulaa, että kyllä se toinen osapuoli vielä jonain päivänä suostuu, koska heilläkin kävi niin tai että jostain tulee joku muu mies, koska hänelle itselleen kävi niin tai että eihän yksihuoltajaksi pidä ehdoin tahdoin ryhtyä, koska yksinhuoltajien lapset syrjäytyvät automaattisesti jne.
Fakta on se, että meille kaikille ei käy hyvin. Kaikille ei riitä prinssejä. Kaikki eivät saa ydinperhettä. Joidenkin unelmat särkyvät pahemman kerran. Jotkut meistä särkyvät sen seuraukseni itse todella pahasti.
Minä toivon "Nainen 30", että sinä osaat pitää puolesi. Jos prinssiä ei näy, ja ikää karttuu, ja yhä haluat lapsen, hanki se. Sinulla on siihen oikeus. Samalla lailla kuin niillä, joilla on kulisisit kunnossa, mutta kotona perhehelvetti. Tai samalla lailla kuin niillä, joilla taas sattui vahinko kännipäissään. Samalla lailla kuin niillä, joilla on käynyt uskomaton onni ja joilla ihan oikeasti on onnillinen ydinperhe. Ihan niin kuin kenellä tahansa naisella, joka sitoutuu hoitamaan lapsensa aikuiseksi asti parhaalla mahdollisella tavalla.
Lapsen saadaksesi sinulla on ihan laillisia keinoja Suomessa. Hedelmöitysklinikat Suomessakin hoitavat sinua. Säästä rahaa, lainaa rahaa (kohtuudella!), jos todella haluat lapsesi. Vaikka niin monet luulevat tietävänsä, kenellä valituilla on oikeus lapsiin, niin fakta on se, että ei ole kenenkään meistä asia määrittää, kuka tähän maailmaan saa syntyä ja kuka ei.
Jos päätät hankkia lapsen, vastoin niitä kaikkia varoituksia ja yhteiskunnan ahtaita normeja, joihin törmäät taatusti, kuvittele tilanne, jossa hän täyttää 18 vuotta. Luuletko, että hän sanoo sinulle, että teit väärin hänet halutessasi? Jos olet hänet hyvin hoitanut ja todella rakastanut niin enpä usko, en vaikka hän ei ehkä saanut ydinperhettä tai joutui tyytymään muuhun kuin ihannetilanteeseen...
Entä minä itse? Lopetin hoidot kaksi vuotta sitten. Ajattelin, että minulle ei ole tarkoitettu lapsia, että teen elämälläni muuta. Niinpä olen keskittynyt muuhun. Mutta kuinka on käynytkään? Olen alkanut nähdä uudestaan unia vauvoista. Toive sisälläni ei ota kuollakseen, vaikka aika kuluu ja yritän muovata elämääni toisenlaiseksi. Minä olen siis päättänyt jatkaa lapsen yrittämistä. Siitäkin huolimatta, että jotkut ovat sitä mieltä, että olen liian vanha äidiksi ja ettei lapsia pidä sinkkujen tehdä. Pyh! Minun lapsellani on yhtä suuri oikeus syntyä tähän maailmaan kuin kellä tahansa muullakin lapsella. Olkaa hiljaa, totuudentorvet. kenen totuutta oikein kuvittelette julistavanne?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.11.2012 19:43
Kirjoitin tuossa äsken Anonyyminä oman tarinani. En viitsinyt lähteä samassa viestissä enää ruotimaan sijaislapsiasiaa, vaan kirjoitan siitä tämän jälkimmäisen viestin.
Sijaisvanhemmuus on varmasti monelle hyvä vaihtoehto. Mutta, mutta... toisin kuin monet täällä toitottavat... se ei ole sinkulle itsestäänselvyys. Suurin osa kunnista ei edes huoli sinkkua sijasivanhemmaksi. Ei vaikka olisi työpaikka ja asiat muutoinkin kunnossa. Valitettavasti sinkku on meillä vielä toisen luokan kansalainen, jolla ei ole oikeuksia lapsiin, omiin tai toisetn, koska meistä niin moni ajattelee, että vain ydinperheessä voi voida hyvin. Ja senhän me tiedämme, että näin ei ole, siitä todistavat niin tilastot kuin lööpitkin.
Nainen 30, yritä vielä saada se oma lapsi. Jos sinulla käy onni, saat ehkäpä koko perheenkin !
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.11.2012 21:38
Ap täällä jälleen.
En itkeskele missään huoneessa, eikä mielenterveydessäni ole mitään vikaa.
Asia on nyt kuulkaas niin, että luovuttaja löytyi netin kautta ja lapsi on laitettu aluilleen.
Seuraavaksi varmaan alatte arvostelemaan tuotakin?
Jos ei ole mitään hyvää tai järkevää sanottavaa niin voi jättää sanomattakin. Tuollainen lapsellinen käytös on täysin tarpeetonta.
Monet eivät halua lapsia mutta mikä minä olen arvostelemaan niitä jotka eivät ymmärrä tuntemuksiani enkä minä heitä.
Kukin tavallaan.
Lapsen saaminen on maailman epäitsekkäin teko, koska se sitoo ihmisen loppuelämäkseen. Miksi minä en saisi saada lasta? Miksi sitten puolet nuoremmat saavat ja elävät valtonrahoilla? Onko se oikein? Ei.
Pistää vihaksi ihmiset joiden pää on täynnä räkää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Babushka
19.3.2014 21:55
Olen iloinen puolestasi, onnea!
Jokaisen kannattaa tosiaankin itse tehdä ratkaisunsa eikä liiaksi kuunnella toisten hyväätarkoittavia (?) neuvoja. Rohkeasti vain niin kuin sydän sanoo.
Näin ajattelee kolmen aikuisen lapsensa ex-yh.
Jos ei ole riittävää tukiverkostoa omasta takaa, niin yksinhuoltajille löytyy yhdistys ja tapaamispaikkoja, ainakin omasta kaupungistani. Nykyään on paljon eri tyyppisiä perheitä, joten yh-äitikään ei ole sellainen kummajainen kuin joskus.
Anonyymi
16.11.2012 04:21
"Lapsen saaminen on maailman epäitsekkäin teko."
Päin vastoin. Lapsen hankkiminen on aina itsekäs teko. Ihminen haluaa oman lapsen, koska hän haluaa olla äiti. Hän pitää omia geenejään niin tärkeinä, että on pakko saada oma biologinen lapsi. Jos ihminen haluaisi vain VAUVAN, hän adoptoisi.
Maapallolla on tällä hetkellä yli 7 miljardia ihmistä. Minä kunnioitan suuresti jokaista, joka tekee epäitsekkään valinnan ja ryhtyy vapaaehtoisesti lapsettomaksi.
Seuraavan kerran kun feissari tulee kadulla puhumaan minulle ja pyytää rahaa Afrikan nälkäisten lasten ruokkimiseen,minä kävelen tyynesti ohi. En käsitä, kuinka kehitysmaiden ihmiset sikiävät kuin kanit ja perustavat monilapsisia perheitä kun mantereella vallitsee jo ennestään ylikansoitus ja nälänhätä.
"Maailman epäitsekkäin teko" (lasten hankkiminen juuri niin kuin itseä huvittaa ja panetta) on juuri se ongelma, joka vie koko ihmiskunnan tuhoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.11.2012 18:39
En jaksanut lukea kaikkia viestejä loppuun, kun vitutuskäyrä nousi. En vaan käsitä miks jotku ihmiset syyllistää, arvostelee ja on tietävinään miten asiat oikeesti on, kun joku kertoo ongelmastaan. Auttakaa, älkääkä olko "parempia" ja kaikki tietäviä! Kaikilla meillä on omat HENKILÖKOHTAISET ongelmamme, joihin välillä tarvitsemme apua ja tukea, ei syyllistämistä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.11.2012 23:40
Oletko AP se alkuperäinen kirjoittaja? Ja lapsi aluillaan! Hyvä! Mahtavaa! Onnea! Minusta olet tehnyt ihan oikein! Oma elämä, oma päätös!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.11.2012 18:41
Hei!
Kyllä ap eli alkuperäinen kirjoittaja. Ja olen raskaana! Iloinen ja maailman onnellisin. En voisi sanoin kuvailla tätä tunnetta, kiitos kaikille jotka ovat kannustaneet :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.11.2012 18:38
". Vielä kahden lapsen jälkeen "sairastin" niin järkyttävää vauvakuumetta että nuuhkin iltaisin vauvan vaatteita, ja itkin epätoivoissani."
Jos aikuinen nainen käyttäytyy noin, olisi syytä käydä psykiatrilla tarkistamassa oman pään sisältö.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.11.2012 00:55
Lääketiede ei tunne sairautta nimeltä vauvakuume. Mutta pakkomielle ja masennus ovat diagnoosien listalla. Nainen, jolla on niin järjetön halu saada lapsi että hän on valmis vaarantamaan itsensä tullakseen raskaaksi, voi hyvinkin saada diagnoosin pakkomielteestä. Jatkuva itkeminen taas on merkki masennuksesta.
JOS vauvakuume tunnustettaisiin sairaudeksi, niin saman tien olisi pakko lisätä sairauksien luetteloon myös parisuhdekuume. Parisuhdekuume on sitä, kun aikuinen ihminen haluaa parisuhteen niin kovasti että asia hallitsee hänen elämäänsä ja ajattelukykyään. Masentaa, kun ei ole puolisoa. Ahdistaa, kun kadulla kävelee vastaan onnellinen pariskunta käsi kädessä. Tulee pelko siitä, että joutuu elämään loppuelämänsä yksin ja pelko siitä, että ei näin vanha ihminen enää parisuhdetta löydä.
Vauvakuume on ihan samanlaista kuin parisuhdekuume. Naisella on niin kova halua saada rakkautta (lapselta tai puolisolta) että sen eteen ollaan valmiita tekemään mitä vain. Tasapainoinen ihminen ei ole "kuumeensa" vietävissä vaan suhtautuu asiaan järjellä. Omille tunteille VOI puhua järkeä ja niin pitääkin tehdä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.12.2012 02:07
Onnitteluja ap! En muista, milloin olisin viimeksi ollut jonkun tuntemattoman puolesta näin onnellinen :)
Olen samanikäinen nainen ihan samassa elämäntilanteessa.
Mistä onnistuit löytämään sopivan, asiallisen luovuttajan? Olisiko sinulla muuten antaa jotain vinkkejä? Mitä netissä olen nähnyt miesten ilmoituksia, aika epämääräisiltä ovat tuntuneet...mulle nyt sinällään ei ole ongelma harrastaa seksiä jonkun tuntemattoman kanssa, mutta kyllä tän ihmisen täytyy sitten olla viehättävä niin, että muutenkin voisin häntä himoita kuin lapsentekomielessä, ja varmasti terve. Ei mikään ukkeli, jonka päämotivaatio hommassa tuntuu olevan päästä panemaan paljaalla.
Aina muuten sanotaan, että helppohan tuo homma on hoitaa kun hakee baarista vaan jonkun kertapanon. Voin sanoa, et en ole kyllä tähän mennessä löytänyt yhtä ainutta baaripanoa joka suostuisi ilman ehkäisyä touhuamaan ja irtosuhteita on tullut harrastettua aika lailla tuolla villissä nuoruudessa. Ja ennenkaikkea, ei tuo ole kovin turvallistakaan (joskin itse koen sukupuolitaudin saamisen loppuelämäni kannalta huomattavasti pienemmäksi pahaksi kuin lapsettomaksi jäämisen). Sitäpaitsi, harva tulee raskaaksi ekalla tai tokallakaan kerralla, lasta yrittämällä yrittävä keskivertoparihan saa paneskella säännöllisesti keskimäärin puoli vuotta ennenkuin tärppää. Kyllä tuossa täytyy jo jotain iloa hommasta saada itselleenkin, muutakin kuin ajatella isänmaan tulevaisuutta.
Itse olen päättänyt, että ellei vuoden kuluttua ole löytynyt hyvää parisuhdetta miehen kanssa, joka tietää haluavansa lapsia lähitulevaisuudessa ja nimenomaan minun kanssani, ryhdyn selvittämään tuota hedelmöityshoitojen mahdollisuutta. En halua havahtua samaan tilanteeseen kuin tuo yksi kirjoittaja, joka jäi odottelemaan liian pitkäksi aikaa. Rahat hoitoihin ja myöskin talouden turvaamiseksi, jotta lapsen hoito ensi vuodet kotona onnistuu ilman yhdenkään aikuisen palkkatuloja, on jo säästetty.
Miksi oma? Koska adoptiota yksin on käytännössä mahdotonta saada, ja toisekseen haluaisin päästä seuraamaan lapsen kehitystä ihan raskaudesta asti. Se, kenen geenit lapsella on, on mulle samantekevää. Sijoituslasta voisin hyvinkin harkita sitten, kun minulla on kokemusta oman hoitamisesta. Jotenkin tuntuisi aika hasardilta touhulta ilman minkäänlaista kokemusta tai rutiinia lapsiperhe-elämästä ottaa hoiviinsa kertaheitolla ongelmainen ja jo valmiiksi traumatisoitunut lapsi, jolla todennäköisesti on kaikenlaisia erityistarpeita. Eivät sijoituslapset ole muutenkaan missään tapauksessa mikään biologisten lasten korvike, sijoituslapsen kohdalla tavoitteena on aina, että sijoituslapsi pääsee jossain vaiheessa palaamaan bioperheeseen ja tätä tavoitetta sijoitusperheen on myös tuettava.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.12.2012 16:29
onnittelut. j.s
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Voi voi
20.10.2013 00:48
Se on helppo homma, ei muutta kun älä käytä ehkäisyä sitten tuut raskaaksi ,
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Qwerty76
21.3.2014 10:08
Myös sinkku voi ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Vaatimuksena on, että elämäntilanne ja ihmissuhteet ovat kunnossa ja että sijaisvanhempi pystyy huolehtimaan lapsesta niin kauan kuin lapsi sitä tarvitsee. Ainakin pääkaupunkiseudulla on paljon "yksinhuoltaja"-sijaisvanhempia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nainen30eliap
4.12.2015 00:58
Hei!
Kirjoitin tuon avaustekstin silloin muutamia vuosia sitten. Halusin tulla kertomaan miten tarina päättyi.
Päädyin harrastamaan seksiä kaksi kertaa tuon miehen kanssa joka siihen painosti, mutta en tullut raskaaksi. Päätin jatkaa etsintöjä.
Löysin ihanan siemenluovuttajan joka oli valmis hommiin minun ehdoillani. Eli niin että hän hoitaa homman purkkiin kun olen ulkouluttamassa koiraa ja minä tulen sitten kotiin ja ruiskutan ne sisääni hänen ollessa jo kotimatkalla.
Teimme sen kolme kuukautta eli kolme kierrosta peräkkäin ilman tuloksia. Aloin miettimään missä menen vikaan...
Lopulta kaverini ehdotti jos hän luovuttaisi. Tiesin että kaverissa on sellaiset riskit, että miten tulevaisuudessa kävisi. Silti olin valmis yrittämään, ainakin tiedän että hän on luotettava eikä lapsikaan jäisi ilman isää.
Ensimmäisellä kerralla raskauduin ja minulle syntyi ihana tyttö kaksi vuotta sitten.
Raskaaksi tulin siis keväällä 2013 ja lapsi syntyi 2014 lopulla.
Kiitos kommenteista!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin