Hei!
Olen tässä kavereideni kanssa miettinyt jo useampaankin otteeseen suhdettani miehiin. Olen jokaista vastaantulevaa miestä kohtaan kovin epäluuloinen. Minua on monta kertaa käytetty tavalla tai toisella hyväksi, ja olen kokenut sekä väkivaltaa että pettämistä kahdessa edellisessä suhteessani.
Tutustun kyllä helposti uusiin ihmisiin ja varsinkin miehiin, mutta jos suhde alkaa vaikuttaa omasta mielestäni liian vakavalta, lyön jarrut pohjaan. Vanhojahan ei saisi muistella, mutta nämä kaksi edellistä parisuhdettani kummittelevat silti aina mielessäni, kun tapaan uuden miehen. Jos olen itse kerrankin kiinnostunut jostakin, onnistun kyllä pilaaman jutun näillä epäluuloillani. En vain ole enää moneen vuoteen uskonut, että kunnollisiakin miehiä vielä on.
Nyt joulun alla koin jälleen suuren pettymyksen, kun eräs mies paljastuikin täydeksi idiootiksi. En ollut hänelle mikään muu kuin pano, mutta en olisi kuitenkaan saanut nähdä muita, ja mies yritti asettaa muitakin rajoituksia. Kun epäilin olevani raskaana kyseiselle miehelle, hän tuumasi, ettei hänestä ole isähahmoksi. Onneksi en ollut raskaana!
Ilmeisesti olen tutustunut aina vain vääriin miehiin.
Nainen, 22
Hyvä Kysyjä!
Kiitos viestistäsi ja luottamuksestasi meitä kohtaan. Kerrot, että et uskalla luottaa miehiin, mutta onneksi uskallat kokeilla onneasi palvelumme kanssa. Ehkä uskallat luottaa myös ystäviisi, joiden kanssa jaat asioita. Hieno juttu!
Et varsinaisesti kysy mitään, vaan pohdiskelet tilannettasi. Ehkäpä minäkin vain pohdiskelen mietteitä, joita heräsi viestiäsi lukiessa. Toivottavasti siitä on sinulle apua ja iloa. Kerrot olevasi nuori nainen, jolle on sattunut jo paljon: huonoja miessuhteita, pettämistä, hyväksikäyttöä, pelkoa raskaudesta ja väkivaltaa. On surullista, että jo tuohon ikään mennessä olet joutunut kokemaan noin paljon. Ymmärtäisin, että haluat muuttaa kuviota ja tutustua oikeanlaisiin miehiin. Mutta miten tehdä se?!
Itse tunnun ajattelevan, että meille kaikille jää elämämme eri vaiheista oppimistehtäviä. Tärkeitä tunneasioita, jotka eivät ole menneet hyvin, mutta joihin meille on välttämätöntä etsiä ja löytää uudenlaisia ratkaisumalleja. Siksi huomaamattamme hakeudumme uudestaan ja uudestaan tilanteisiin, joissa voimme työstää "oppimistehtäväämme", kunnes saamme siihen tyydyttävämmän vastuksen. Tunnistatko oman oppimistehtäväsi, kun tarkastelet entisiä miessuhteitasi?
Voisiko sinun oppimishaasteesi liittyä siihen, miten arvostat omia tarpeitasi ja miten annat itseäsi kohdella? Minkä arvoisena pidät itseäsi? Onko sinulla työstettävää siinä, miten olet läheisissä ihmissuhteissasi, esim. kotona, tullut rakastettua, kunnioiteltua ja arvostettua? Oletko saanut kokea, että sinä ja sinun tarpeesi voivat olla niin arvokkaita, että toinen laittaa oman etunsa taka-alalle sinun tähtesi? Oletko saanut olla se maailman kaunein ja ihanin tyttö?
Vai pitäisikö sinun työstää sitä mallia, jonka olet kotona oppinut naisen ja miehen suhteesta. Millaisen mallin kahden ihmisen intiimistä suhteesta olet saanut? Oletko siihen tyytyväinen? Vai voisiko sinun taustallasi olla yksittäinen trauma tai jopa useampia niitä? Oletko tullut lapsuudessasi tai nuoruudessasi kaltoinkohdelluksi tavalla tai toisella? Kaltoinkohtelu, pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö ja/tai hoidon laiminlyöminen voivat myöhemmin elämässä näkyä myös ajautumisena huonoihin parisuhteisiin. Muistatko mitään tällaista elämäsi varrelta?
Toisaalta olet vielä varsin nuori, 22 vuotta, ja jos ensimmäiset seurustelukokemukset ovat menneet jo hyvin pieleen, nekin voivat jo riittää huonon mallin kopioitumiseen seuraaviin suhteisiin. Väkivalta ja hyväksikäyttö rikkovat mieltä joka tapauksessa. Oletko saanut tukea ja apua liittyen edellisten suhteittesi vastoinkäymisiin ja kohtaamiisi traumoihin? Oletko saanut tulla vakuutettua, että väkivalta ei ollut sinun syy? Oletko saanut löytää oman ainutlaatuisen arvosi hyväksikäytön, pettämisten ja lokaan vetämisen jälkeen?
Jos et ole ihan satavarma että olet ihana, arvokas ja ansaitset hyvää kohtelua, neuvoisin sinua ryhtymään työhön. Etsi itsestäsi kaikki hyvät puolet ja kiitä itseäsi onnistumistasi, pienistäkin. Tee itsellesi jotain hyvää joka päivä, sillä sinä olet sen ansainnut. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka tekevät sinut iloiseksi ja antavat sinulle voimaa. Ja ehkä haluat jutella myös ammattiauttajan kanssa, joka voi tukea sinua oppimistehtäväsi ratkaisemisen kanssa.
Kaikkea hyvää sinulle!
perheneuvoja Iiris
4 kommenttia
Franny_Berry
8.3.2013 21:49
Jokunen vuosi ilman miehiä kirkastaa ajatukset kummasti, suosittelen! Laittaisin minimin sellaiseen viiteen vuoteen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Täti
7.5.2015 12:08
Aika nuori "tyttö" on joutunut kokemaan kovia. Suosittelisin jo siltä pohjalta pitämään taukoa seurusteluista ja todella tutkimaan perusteellisesti, mikä vaikuttaa siihen, että ei osaa hakea hyviä miessuhteita. Muuten tulee todennäköisesti taas uudelleen takkiin. Vielä ei ole tosiaan mihinkään kiire, kun on noin nuori. Ihan rauhassa voi katsella ympärilleen, maailmaa ja kehittää itseään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
n37
7.5.2015 23:42
10v narsistin kans eläneenä ymmärrän sua. Erosta 7v ja nyt onnellisesti parisuhteessa. Ensimmäistä kertaa voin elää normaalia elämää. Ei tarvitse pelätä tai epäillä ja pystyn hengittämään. Välillä menneisyyden haamut nostaa päätään mutta mies tietää menneidyydestäni ja onneksi ymmärtää. Ei ole väärin arkailla ja aika ne haavat parantaa, mutta jos oikealta tuntuu, niin rohkaisen että antaisit mahdollisuuden.. Kyllä sen arpisena pian huomaa, onko se aitoa.. Ihanaa tulevaa kesää ja kaikkea hyvää muutenkin <3
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kunnollinen M45
27.7.2016 13:50
Mieti myös sitä, minkälainen mies sinua viehättää. Onko "pelimies" jotenkin enemmän viehtättävä kun on taitava nimenomaan hurmuroinnissa eikä sitoutumisessa, kun hän saa saaliinsa käy se kyllästyttämään ja hän rientää jo eteenpäin. Mitäpä jos koettaisit muuttaakin omaa miesmakuasi? Ehkäpä jostain löytyy vielä ihmisiä jotka kokevat suhteen ja luottamuksen tärkeämmäksi kuin hetkellisen nautinnon. He saattavat tuntua tylsiltä ja vaarana on että sinun mielenkiintosi lakkaa, mutta se onkin sitten työtäsi oman sisimpäsi kanssa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin