Olen nyt 32-vuotias ja tuntuu, etten ole koskaan seurustellut vakavasti ja pelkään, ettei ”sitä oikeaa” tulekaan vastaan. Tiivistettynä, en saa niitä jotka haluaisin, enkä halua niitä jotka saisin. En (mielestäni) etsi mitenkään omasta tasostani poikkeavaa naista. Kuitenkin tuntuu, että ajauduin aina johonkin suhteeseen, jossa nainen on kyllä ihana ja sopisi hyvin kumppaniksi, mutten koe häntä eroottisessa mielessä sellaiseksi kuin haluan.
Seksuaalisestikin kaikki toimii hyvin. Tiedän näiden olevan vain korvikkeita sen oikean puutteessa.
Kumppanin etsintäkehitykseni lienee varsin tavallinen. Seuraa olen saanut jostain syystä aina vähintään kohtalaisesti. Nuoruudessa oli yleensä alkoholi kuvioissa, sitten seurasi pelimiesoppeihin ihastuminen ja nykyään jo sen verran aikuistunut, että etsin oikeastaan vain aitoa kohtaamista toisen kanssa. Alas, tähän pystyvät kuitenkin vain tavallisen näköiset naiset.
Kaikki suhteet naisiin, jotka vastaavat ulkonäkömakuani ovat olleet nopeasta tai hitaasta etenemisestä huolimatta samanlaisia: ensin naiset ovat erittäin ihastuneen oloisia, usein he sanovat etteivät voi uskoa kohdanneensa kaltaiseni miehen. Jotkut ovat myös itkeneet, miten joku voi kohdella heitä, kuten minä tai olla niin ihmeellinen/rehellinen jne. Kun suhde etenee intiimiasteelle, he muuttuvat kuitenkin nopeasti. Joko he pakenevat, muuttuvat mahdottomiksi tai sanovat suoraan voivansa olla vain merkityksettömissä suhteissa tai ettei tunteita sittenkään vain ole.
Tiedän kyllä, että vaikuttaa että valitsen alitajuisesti tällaisia ”pelastettavia” naisia, joista ei kuitenkaan tule mitään. Syykin löytyisi helposti; yh-lapsi, pelkästään heikkoja/ongelmaisia naishahmoja lapsuudessa. En myöskään itse muutu suhteen aikana tarvitsevaksi tai yli-ihastuneeksi tai muutenkaan naisia karkottavaksi. Minulla ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan, että löytyisi tasapainoinen minua miellyttävä nainen, tuntuu kuitenkin, ettei sellaisia vain ole. Tiedän, että saisin ja olen saanutkin haluamani näköisiä naisia, no olemalla enemmän kusipää, tällöin suhde ei kuitenkaan olisi sitä mitä haluan.
En tiedä mitä tehdä seuraavaksi tai mihin suuntaan lähtisin. Olen yrittänyt ihastua ja kiinnostua minusta kiinnostuneista tavallisista naisista, se ei kuitenkaan vain onnistu :( Viime aikoina olen myös menettänyt kiinnostuksen aloitteiden tekemiseen, treffeihin ja ylipäätään seurusteluun. Miksei ikinä voi olla samassa paketissa sekä (tunne)fiksua että hyvännäköistä?
Mies, 32
Hyvä kysyjä,
Viestisi herätti minussa monenlaisia ajatuksia. Ei ehkä niinkään valmiita vastauksia vaan enemmänkin vastakysymyksiä... Kirjoitit, ettet ole koskaan seurustellut vakavasti ja pelkäät, ettet löydä "sitä oikeaa". Tiivistit, että et saa niitä naisia, jotka haluaisit etkä halua niitä naisia, jotka saisit. Haastaisin sinut pohtimaan, minkälainen on ihannenaisesi. Sinulla on tietyt ulkonäkökriteerit...minkälaiset ne ovat? Minkälainen on hyvännäköinen nainen? Mitä se sinulle merkitsee? Sanotaan, että "kauneus on katsojan silmässä" - mitä tästä ajattelet? Mitä muita ominaisuuksia naisessa arvostat? Entäpä minkälainen on parisuhde, jota tavoittelet?
Kirjoittamasi perusteella jäin miettimään, onkohan kyse vain siitä, ettet ole tavannut itsellesi sopivaa naista. Vai voiko olla kyse myös siitä, kuinka itse kykenet läheiseen ja intiimiin suhteeseen. Miltä sinusta tuntuu sitoutua toiseen ihmiseen? Entä miltä tuntuu, jos toinen sitoutuu sinuun? Miltä tuntuu tarvita ja olla tarvittu? Tuntuuko sinusta itsestäsi, että olet rakastamisen arvoinen ja että sinulla on annettavaa toiselle ihmiselle? Mitä asioita mahdollisesti pelkäät? Liittyvätkö ne jotenkin omaan kasvuhistoriaasi?
Sanotaan, että suhde toiseen ihmiseen mahdollistuu vasta kun ihminen on riittävässä suhteessa itseensä. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen tuntee itseään; omia toiveitaan, halujaan ja pelkojaan ja hyväksyy ne eli hyvällä tavalla rakastaa itseään. Voiko olla niin, että vaikka varsin analyyttisesti ja oivaltavasti kirjoitat itsestäsi, toiveistasi ja peloistasi, tutustuminen itseesi on ehkä vielä kesken?
Olet pohtinut paljon naissuhteitasi ja tunnistat tiettyä kaavaa, jonka mukaan suhteet etenevät. Kuinka tätä kaavaa voisi rikkoa? Kirjoitit, ettet tiedä, mitä tehdä seuraavaksi tai mihin suuntaan lähtisit. Ehdotan, että lähtisit pohtimaan omaa vaatimustasoasi. Voisitko olla armollisempi itsellesi ja kohtaamillesi naisille? Täydellistä ihmistä ei olekaan vaan jokaisella meistä on omat vahvuutemme ja puutteemme. Ilman niitä emme olisi ihmisiä. Mikä voisi olla jatkossa sinulle riittävän hyvää?
Uskon, että voisit hyötyä yksilöpsykoterapeuttisesta kontaktista, jossa pääsisit rauhassa pohtimaan näitä esittämiäni kysymyksiä. Oikotietä onneen ei ole, mutta kohtaamalla omat kipupisteensä voi löytää jotakin aivan uutta ja kaunista. Se matka kannattaa!
Rohkaisevin terveisin,
perheneuvoja Kaisa
16 kommenttia
Franny_Berry
16.8.2013 16:48
"Kun suhde etenee intiimiasteelle, he muuttuvat kuitenkin nopeasti. Joko he pakenevat, muuttuvat mahdottomiksi tai sanovat suoraan voivansa olla vain merkityksettömissä suhteissa tai ettei tunteita sittenkään vain ole." No ei voi olla ajattelematta, että et osaa tyydyttää naista sängyssä, vai mikä sun intiimiaste oikein on?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tai_sen_jälkeen
18.8.2013 13:45
Joo, joko ei osaa tyydyttää sängyssä tai seksin jälkeen: mies pistää itsensä suoraan luokkaan "merkityksetön suhde", jos juoksee heti seksin jälkeen yksin suihkuun, kääntyy ja kuorsaa tai muuten "karkaa", kun saamiset on saatu. Jos seksi on hyvää, sellaista jätkää voi toki käydä pelkästään sen takia sutimassa, mutta ei sen kanssa vakavissaan seurustelemaan ala.
Ja (joidenkin mielestä) ns. hyvännäköisenä naisena on pakko lisätä, että sinkkuaikoina v*tti ihan h*i törmätä kaltaisiisi (etenkin omasta mielestään) hyvännäköisiin "etsin aitoa suhdetta" -tyyppeihin, kun heppujen Suuren Ihastuksen syyksi paljastui sit kuitenkin enemmin tai myöhemmin (ehkä just "intiimivaihteessa"?) ennen kaikkea ulkonäköni. :(
Eli lämpimästi kyllä suosittelen tota terapiaa, niin voi olla joku toivo järjellisestä parisuhteesta jonain päivänä, etkä ennen kaikkea enää kiusaa niitä kivoja ja kauniita siskoja.
shiwan8
19.8.2013 13:20
^ No, tuossa onkin sitten se syy miksi osa naisista ei koskaan löydä etsimäänsä. Niitä yltiöherkkiä halaajia kun ei ole juurikaan suhteessa muihin miehiin ja suurin osa heistä on vieläpä homoseksuaaleja. Vaihtoehtoisesti nainen voisi huomioida sen ettei mies ole nainen ja kunnioittaa sitä sen sijaan että vetää sellaisen 3v. itkupotkuraivarin päälle kun ei pusihalittu enää siinä vaiheessa kun seksi on ohi ja kaikki ovat hikisiä. Kun kasvaa henkisesti aikuiseksi niin säästyy tosi monelta kiukutukselta ja tämä seksin jälkeen unohdetuista paijaamisista kimpoilu on niistä loistava esimerkki.
shiwan8
17.8.2013 00:15
Parempi olla yksin kuin sellaisen kanssa joka ei vastaa omia odotuksia. Pitää vaan ymmärtää, että jos odotukset ovat korkealla eikä niihin pysty itse vastaamaan niin sitten ei pidä odottaa paljon tulosta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ole_sitte_yksin_hah
17.8.2013 19:28
Ööööm... niinku ekan kommentin kirjoittaja toteaakin, koko juttusi silmiinpistävin kohta on tuo intiimitilanteiden jälkeen tapahtunut pako. Yksinkertaisesti se kuulostaa siltä, että sinulla on JOKO 1.pieni muna 2.et ajattele sängyssä muuta kuin itseäsi 3.et muuten vaan osaa tyydyttää naista ok varustuksesta ja yrityksistä huolimatta.
ja ps. jos itse haet esim jotain barbimaista muijjaa itelles, (miltä hiukan vaikuttaisi, kun kerta niin harvassa ovat) niin kannattaa 1. lukea biologiaa ja ymmärtää millaisia ihmisnaaraat ovat ulkoisesti olematta marsista tai klinikalta kuskattuja , sekä 2.katsoa peiliin onko varaa vaatia edes petolinnun pepun näköstä mimmiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
19.8.2013 13:22
Sen verran otan tähän kantaa, että maan "isommissa" kaupungeissa barbimaisuus voi olla harvinaista mutta hengen tasolla se on käytännössä oletusarvo.
coqueta245521
18.8.2013 23:31
Siinä taas kaksi tunneälyn jättiläistä kun mainitaan sana "intiimi" niin oletetaan heti että kyse vain seksistä ja vedetään johtopäätös että mies on tästä syystä pakostikkin huono sängyssä...luulisi että kuka tahansa tästä tekstistä olisi voinut päätellä että kyse saattoi nimenomaan olla jopa TUNNETASOLLA intiimistä ei välttämättä niinkään fyysisellä. Taas liikkeellä katkerat ammattiloukkaantuja naiset :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
19.8.2013 13:28
Pitää ymmärtää, että nykypäivän konsensus on se, että oli kyse mistä tahansa, vika on miehessä/miehissä silloinkin kun heillä ei ole mitään liitännäisyyttä asiaan.
VeliSkeptinen
19.8.2013 17:44
Arvasin että nimimerkki shiwan8 tulisi kommentoimaan ahkerasti tässä blogissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
SiskoSkeptinen
20.8.2013 19:35
shiwan8 taitaa olla jonkun kehittelemä hahmo, mm. koska vaikuttaa niin yksiulotteiselta. (Ehkä City-lehden toimitus yrittää boostata keskustelua omalla trollihahmolla...?)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
delfinaarion tyttö
21.8.2013 17:03
Moi,
minulla oli ennen samantapainen ongelma. Pojat kyllä pyysivät treffeille, mutta jo ekojen treffien tai viimeistään muutaman tapaamiskerran jälkeen oma kiinnostukseni yleensä lopahti. Joskus pelästyin miesten innokkuutta, toisinaan nihkeilyni johtui vain siitä mystisestä oikeanlaisen fiiliksen/kemian puutteesta.
Kiinnostuin itse vain sellaisista miehistä, joita katsoin ylöspäin – halusin olla kuten he, halusin osaksi heidän mahtavilta vaikuttavia elämiään. Nämä tyypit eivät kuitenkaan koskaan kiinnostuneet minusta muuten kuin korkeintaan seksiseurana. Ymmärrän heitä. Ei kai kukaan halua kumppania, joka hakee toisen kautta pönkitystä omalle egolleen tai etsii toisen kautta itseään.
En kai uskaltanut olla ihan luonnollinen ihailemieni miesten kanssa. Ehkä sinäkään et ole täysin oma itsesi ihailemiesi vaikealuonteisten kaunottarien kanssa? Ehkä yrität tehdä heihin liikaa vaikutuksen? Sellaisen aistii nopeasti.
Nyt olen löytänyt miehen, jonka kanssa tunnen olevani samalla viivalla. Olen hänen seurassaan oma hölmö, hysteerinen, ärsyttävä mutta rakastettava itseni – toisin sanoen kokonainen ihminen.
Kyse on ensin itsensä löytämisestä, vasta sitten ”sen oikean” löytämisestä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
22.8.2013 01:14
Ensimmäiset 2 kappaletta ovat aika täydellinen kuvaus normaalin naisen luonnollisesta suhtautumisesta pariutumiseen. Sitä ei missää tapauksessa ole syytä hävetä tai yrittää muuttaa itsessäsi.
Toinen Kaisa
15.9.2013 23:05
Täällä olisi kaipaamasi nainen.Sääli etten asu Suomessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Liekki0202
17.12.2013 15:49
Hei!
Jotenkin tunnistin itseni tuosta tekstistä vaikka olenkin nainen ja uskon että aika monilla on tuollainen tilanne että pelkää jäävänsä "yksin loppuelämäksi" kun ei tahdo löytyä "sitä oikeaa". Uskon, että meillä kaikilla on se täydellinen kuva siitä millainen "se oikea" on. Tietenkin hyvännäköinen, luotettava, rehellinen jnejne eli kaikki ne ominaisuudet jotka tekevät ihmisestä täydellisen.
Yhdyn perheneuvoja Kaisaan "Sanotaan, että suhde toiseen ihmiseen mahdollistuu vasta kun ihminen on riittävässä suhteessa itseensä."
Itselläni kävi niin että olin jo lähes epätoivoinen. Kaikki ystäväni seurustelivat, osa kihloissa. Tunsin olevani yksin ja pelkäsin että jään loppuelämäkseni yksin, kun kaikki joihin olin ollu ihastunut jollakin tavalla loukkasivat ja jättivät minut ja ne kenestä en ollut kiinnostunut niin pakotin itseni olemaan kiinnostunut. (Voin sanoa että nämä "suhteet" eivät loppuneet hyvin, ja olin aiva totaalisen ahdistunut).
No, sitten päätin lopettaa hölmöilyt ja jättää kaikki miehet taakseni. Olin muuttamassa ulkomaille (toiselle puolelle maapalloa) ja sitten tämä aika ennen muuttoa päätin että omistan tämän ajan ihan täysin itselleni enkä annan kenenkään miehen millään tavalla pilata sitä aikaa. No, sitten tapasin miehen joka oli minulle aluksi kuin ystävä mutta aika nopeasti huomasin että haluan vain enemmän ja enenmmän nähdä ja viettää aikaa tämän miehen kanssa. Huomasin jopa tuntevani vetovoimaa tähän tyyppiin. Koska olin jo päättänyt että tämä on "minun omaa aikaa, eikä kukaan saa pilata sitä" en halunnut edes antaa tälle mahdollisuutta ja ajattelin että "tälläsia tulee vielä eteen, tämä on vaan yksi ihastus". Mies ei edes vastannut omia täydellisen-miehen-piirteitä eikä ollu se jota kuvittelin olevan "se oikea". Jossain vaiheessa päädyimme sänkyyn eikä oltu yötäkään poissa toisistamme ennen muuttoani. Päätimme jatkaa juttua siitä huolimatta että lähden toiselle puolelle maapalloa. Hän tuli sinne tervehtimään minua ja palattuani suomeen muutimme yhteen ja edelleen ollaan yhdessä.
POINTTI OLI SE: että täytyy hyväksyä itsensä ja olla sinut itsensä kanssa ennen kuin voi jakaa maailmansa toisen kanssa. Toiseksi, ei voi epätoivoisesti etsiä "sitä oikeaa" koska silloin kukaan vastaan tulevista ei aikanaan ole se oikea. Ja kolmanneksi, se oikea ei ehkä ole se jota olet kuvitellut olevan se oikea (ulkonäöllisesti ja luonteellisesti). Sanoisin myös että sellainen ihminen joka on sekä ystävä (jonka kanssa voit olla 100% oma itsesi) ja tunnet vetovoimaa niin se "se oikea". Kauhea sanoa, mutta se iskee silloin kuin sitä vähiten odottaa.
Nim. "Kyllä sinä vielä jonkun löydät".
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
HupiX
6.1.2014 04:01
Liekki0202 puhuu mielistäni asiaa. Rustataan nyt ekva oma mielipide vielä.
En ole koskaan odottanut tai etsinyt sitä oikeaa. Se on vain ilmestynyt ja taas kadonnut elämästä. en järjellä osaa arvioida, mikä ihmisessä on, että siihen rakastuu, kun kaikki olleet ihan erilaisia.
Kokonaisuus joka koostuu jostain pienistä asioista. Suuret ovat merkityksettömiä. Kenties asiaan vaikuttaa se, että en aseta kriteereitä vaan näen ihmisestä ne hyvät puolet. Sanonkin aina:,'Rakastun kaikkiin ihmisin ainakin vähän'.
. Mutta ainakin sen tiedän, mitä se ei ole: Arvioimista, odotusta, vertaamista, vaatimuksia...
Seksissä on myös usein fantasia ja kun se ei täyty, niin se toinen ei ole muka hyvä. Varsinkaan, jos fantasia on pornoelokuvasta. Seksissäkin on monenlaista kivaa, joka voi natsata. Tunne määärittelee paljon.
Joskus on aika tarkistaa fantasian ja realismin suhde. Nainenkin etsii sitä ihmeellistä rakastajaa...mies jotain kilttiä nymfoa jolla on se tuhma 'sisko'. Aika tavallinen haave. Rakkaus kuitenkin täydentää seksin tavalla, jota on vaikea kuvailla....
Selasin joskus läpi näitä palstojen ilmoituksia ja huomasin, että etsitään enemmänkin puolijumalaa, kuin ihmistä. Haavetta, jota tuskin löytyy. Ja jos sellainen jossain on, se on takuulla varattu,. ei ihme että vielä 40-vuotiaana etsitään sitä oikeaa ilman yhtään todellista suhdetta.
Tuntuu että se luonnollisuus on hukassa. Voidaan etsiä piirteitä, mutta että ihminen on juuri sellainen kuin kuvataan. esim. Ilmoituksen stereotypia. Varakas, menestynyt, itsevarma, siisti, hyvä sängyssä, koko ja muut mitat, silmien väri, musiikkimaku, harrastukset, elintavat, asenne,vaateet...Yleensä hakija kuvailee toista, mutta ajattelee niin itsestään.
....1001 kriteerin satuja.. Todellisuudessa piirteet sotivat niin paljon lopulta toisiaan vastaan, että haettu ihminen on mahdottomuus....... Kiltti ja hyvä sängyssä...heh.
Jokainen meistä kaivaa joskus nenää...
Kukaan ei ole täydellinen vaadittuihin puolisokriteereihin, mutta moni on täydellinen rakastettavaksi vaimoksi tai mieheksi..
Suurimmalla osalla ihmisistä on joku trauma, muisto joka vaivaa sisintä. Se on osa elämää, ei mikään huono piirre. Oli sitten yh tai mikä tahansa.
Ja totuuden nimissä....hyvät on yleensä varattu ja huonot hakevat epäoivoisen aktiivisesti seuraa, joten todennäköisyys törmätä toiseen ikuiseen sinkkuun on suuri.
Kannattaa mennä tutun avioparin luo ja katsoa. Ihmetellä mikä niissä kahdessa taviksessa oikein on kiehtonut toisiaan 30 vuotta...Se on jotain mihin ei oikein ole vastausta....rakkaus, joka on monimutkaisempi kuin järki voi käsittää ja jota ulkopuolinen ei näe. Rakkaus on kuin peili joka vääristäää kaiken kauniiksi.
Yhteenvetona voisin sanoa. Kun ei odota mitään, saa enemmän.
Rakkaus saa näkemään toisen ihmeellisenä. Vanha sanonta.
''Rakkaus on sokea'', pitää paikkansa. Se tekee toisesta aika pitkälle 'virheettömän'.
ValkoinenKissa
20.9.2015 22:12
Heippa,
Kiinnostava aihe ja hyviä kommentteja! Heräsi muutama pohdinta...
Olen huomaavinani, että kommenteissa on kahteen suuntaan menevää syyllistämistä: joko ei ole tarpeeksi hyvä fyysisesti tai sitten ei ole tarpeeksi hyvä henkisesti. Mielestäni juuri tällaisesta syyllistämisestä tai moralismista olisi päästävä eroon. Olen ihan varma, että voidaan luoda niin tiukat paineet ja taakka niskaan ettei kukaan niitä voi henkisesti eikä fyysisesti täyttää. Olisi hyvä hellittää tätä painolastia, hellittää moralismista ja itsensä ja toisten piiskaamisesta.
En osaa sanoa mitä tarkoittaa itsensä tunteminen, paitsi ehkä sitä, että tietää ettei voi täysin tuntea itseään. Jos tuntisi itsensä täysin, silloinhan tietäisi täsmälleen mitä haluaa ja saattaisi olla vaikeuksia saavuttaa näitä asioita. Ajattelisin, että juuri siksi, että emme voi tuntea itseämme, saatamme yllättyä ja vaikka etsimme jotain tiettyä, löydämmekin jotain muuta.
En lähtisi ajattelemaan rakkautta yhdenkään kuluneen sanonnan kautta vaan täysin henkilökohtaisista, henkilöhistoriallisista jutuista. Ajattelisin, että ne menevät niin syvälle kuin vaikkapa äidin ääni ja tuoksu, ja lakkaamatta rakentuvat koko ikämme ajan. On mielestäni aika selvää, että jos kaipaa/etsii/haluaa/löytää jotain todella yleisesti ihmisissä olevaa, esim. riittää että toinen suutelee (kunhan jollain tavalla sen tekee), hän osaa sanoa "rakastan sinua" ja hän vaikkapa laittaa hyvää sipulikeittoa ja toisinaan myös harrastaa seksiäkin, niin tämä on aika helppo löytää. Minkä sille sitten voi, jos se, mitä toisesta kaipaa, onkin jotain todella erikoista ja hyvin harvinaista - siis varsinkin kun näitä asioita ei oikeastaan koskaan tiedosteta. On helppoa sanoa, että kyse on vaikkapa jostain sosiaalisesti arvostetusta jutusta kuten ulkonäöstä, mutta en usko että on. Ajattelisin, että se jokin, mitä haetaan, on samaistettu ulkonäköön, korvattu sillä, ja siksi ei oikeastaan toimi sitten sitäkään kautta.
Ja sitten vielä, tämä juttuhan menee kahteen suuntaan: suru siitä, että ei ole löytänyt ja suru siitä, että löysi, mutta menetti. Minusta tässä olisi jotain pohdittavaa kaikille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin