Muuttui välinpitämättömäksi, ei huomioi minua mitenkään, mitään hyvää sanaa en ole moneen vuoteen saanut, ei juuri puhu, jos puhuu on äkäinen ääni, kohauttelee olkapäitään kun juttelen, "en tiedä" yleisin vastaus kuin teini-ikäisillä konsanaan. Ei ole kiinnostunut mistään asioistani ja tuntuu että on halunnut välimatkaa myös ystäviimme, toki omat kaverit tärkeitä. Halaukset suukot vähentyneet, ei aloitetta koskaan hänen puoleltaan. Kertoo tapahtumista ystäville minä muodossa, vaikka yhdessä niitä olimme tehneet. Yhden kerran väläytti että on kyllästynyt ja haluaa vapautta. Sitä hänellä toki mielestäni on keskiverto miestä enemmän.

Yritin keskustella tilanteesta useampaankin kertaan, mutta hän ei ollut halukas. Ja itsekin tein väärin kun koetin vaan sopeutua ja odottaa aikaa parermpaa ja muutosta ja sopivaa hetkeä.

Tässä äsken mieheni oli työpaikan risteilyllä ja ei laittanut yhtään viestiä minulle, sanoi että ei joka kohdassa laivalla onnistunutkaan.

Sitten itse tein teon jota en aimmin ole koskaan tehnyt, eli luin kännykän viestejä ja siellähän näkyi että ko. risteilyltä oli viestitetty ueita kertoja toiselle naiselle ja loppuviimein tuli ilmi että hänellä on ollut viestittelysuhde tämän toisen naisen kanssa tietämäni mukaan ainakin 2 1/2 vuoden ajan. Lounastreffejä, kahvilla käyntejä, aamulenkkejä viestistä paljastui. Ystävänpäiväyllätystä ym mitä itse en enää alkuvuosien jälkeen ole saanut.

Kiven kovaan hän vannoo että se on pelkkää ystävyyttä ja lukemani viestit eivät kyllä mitenkään lemmekkäitä olleet, asiapohjaisia.

Minua loukkaa tämä todella paljon,Yhteisiltä lomiltamme on viestitetty ja tarjottu tuliaisia tuomaan. Ja kun olen mennyt aikaisemmin nukkumaan, on viestit kulkeneet. tästä pettämisestä syntyi keskustelu ja hän oli vahvasti eron kannalla kun haluaa muutosta ja vapautta. Mitään romanttisia ajatuksia ei kuulemma tämän naisen suhteen hänellä ole, ei halauksia ja suukkoja kuulemma, voiko olla totta?? Olen itse kuitenkin sillä kannalla että kun ja jos mitään isompaa ei ole tapahtunut, niin ei pitkää suhdetta ja yhteistä kotia noin vaan kannata rikkoa, vaan yrittää työstää meidän suhdetta parempaan, uuteen alkuun. Tahtotilasta kysymys, itsellä sitä on, mutta onko miehellä?

Nyt ollaan miettimässä jatkoa, että yritetään paikata liittoamme, mietitään mihin toivotaan parannusta ja työstetään sitä. Haluaisin pariterapiaan, mutta hän ei ole halukas, ei koe siitä hyötyä olevan. Laitoin kuitnekin meidät jonoon perheasiain neuvotteluun, syksylle mahd. tilannekartoitus tulisi, jos saisin siiheksi pään kääntymään.
Laitoin kuitenkin ehdoksi että tämä ystävyyssuhde pitää katkaista ja hän kokee sen vaikeana, ei ole pystynyt päättämään asiaa. Kolmannen osapuolen vaikutus ei kuitenkaan yhteistä asiaamme mielestäni edistä. Jos tämä todella on pelkkää ystävyyttä, voinko vaatia että se on loputtava? Koen kuitenkin sen uhkana ja nöyryytystä kun selkäni takana salakähmäisesti on näin toimittu. Olen ollut ihan rikki tämän asian kanssa. Miten olisi viisasta toimia ja menetellä, päässä vaan pyörii että mitä todella se suhde on ja kuinka kauan kestänyt oikeasti.

Neuvoja tarvitaan.