Olemme tyttöystäväni kanssa seurustelleet nyt miltei puolitoista vuotta. Alkuaikoina olin todella epävarma suhteesta ja tunteistani, enkä tiennyt mitä halusin tehdä. Minulla on taustalla muutamia suhteita, joissa olen aina jäänyt jätetyksi ja rikotuksi, ja sen takia uusi suhde tuntui vaikealta aloittaa. Myöhemmin rakkaus tähän ihmiseen kuitenkin syttyi, ja huomasin olevani todella onnellinen toisen kanssa ja parisuhteemme voi hyvin. En ole koskaan aiemmin tuntenut sellaista rakkautta ja välittämistä kuin nyt, puolin ja toisin.
Nyt kuitenkin olen/olemme tulleet umpikujaan: olen alkanut epäröidä tunteitani ja suhteen tulevaisuutta, vaikka mitään syytä ei ole suoranaisesti ole. Pohdimme (melko äkillisellä aikataululla) yhteenmuuttoakin, mutta sen jälkeen menin kuin paniikkiin ja kyseenalaistin oman itseni ja olemiseni suhteessa. Olen aiemmin ajatellut, etten halua muuttaa vielä yhteen, vaan haluan ensin asua samassa kaupungissa. (Tyttöystäväni asuu siis naapurikaupungissa.)
Tällä hetkellä olemme niin sanotulla tauolla, sillä toinen pyysi, että miettisin ensin oman pääni kasaan. Tiedän, että jatkuva juupas-eipäs-epävarmuuteni repii rakastani, enkä halua kohdella häntä väärin. En kuitenkaan tiedä, miten päästä epävarmuudesta eroon. Pelkään tulevaa: mitäpä jos en joskus rakastakaan häntä enää? Mitä jos hän ei rakasta minua? Mitä, jos jos...?
Kiitos.
Nainen, 23
Hyvä ystävä.
Kiitos kysymyksestäsi. Arvostan sitä, että olet pysähtynyt miettimään tilannettasi ja kuuntelemaan itseäsi ja tutustumaan tunteisiisi. Myös tyttöystävääsi arvostan siitä, että hän teki aloitteen tauon pitämiseen ja antoi sinulle aikaa selvitellä, mikä on oikea tie teidän kohdallanne.
Seurustelu on aikaa, jolloin selvitetään, onko tämä se suhde johon voi sitoutua. Tutustumisvaiheessa tunteet kertovat suhteen tilasta. Siksi tunteita on hyvä oppia kuuntelemaan.
Sinä haluat tutustua kumppaniisi kaikessa rauhassa hätiköimättä yhteenmuuttoa. Kun yhteenmuuttoehdotus tuli äkillisellä aikataululla, sinun fysiikkasi riensi avuksi ja kehitti paniikkioireet, jotta varmasti osaisit pysähtyä ja tutkistella sydämesi ääntä.
Kerroit, että olet tullut usein hylätyksi aikaisemmissa suhteissasi. Arvostan sinua siinäkin, että et takerru nykyiseen suhteeseesi vain siitä syystä, että toinen haluaa jatkaa suhdetta tai että haluat olla kiltti hänelle. Olet vielä nuori ja sinulla on hyvää aikaa kuulostella kuka olet, mitä haluat, millaista suhdetta haluat, mitä suhteelta haluat.
Olet tuntenut syvää rakkautta tyttöystävääsi kohtaan, mutta nyt rinnalle on tullut epävarmuus. Epävarmuus on merkki epävarmuudesta, vaikka edelleen pidät ystävästäsi. Sinun kysymyksesi äärellä minulle tuli vahva tunne: "Kuuntele tunteitasi. Tutustu kaikessa rauhassa itseesi." Usein on hyvä sopia määräaika tunteittensa ja itsensä selvittelylle. Se on reilua myös tyttöystävääsi kohtaan.
Toivon sinulle levollisia hetkiä ja mieleesi rauhaa isojen kysymysten äärellä.
Saara, perheneuvoja
2 kommenttia
xyrgix
20.9.2012 15:01
Yhteenmuutto on isompi askel, kuin moni ymmärtääkään. Silloin arki tulee vastaan nopeasti ja yllättää. Ihan hyvin voi seurustella ilman että on aikomusta LÄHITULEVAISUUDESSA muuttaa yhteen, en näe tässä ongelmaa. Tauolla oleminen taas on vaarallista ja huolestuttavaa. Eli ei muuta kun tauko äkkiä poikki, yhteen taas mutta säilytä oma katto niin kauan kunnes tuntuu siltä, että haluat katsella häntä aamusta illoin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.9.2012 15:27
Hei,
tällä hetkellä tilanne on sellainen, että olemme tapailleet ja yökyläilleet toistemme luona. On hetkiä, kun kaikki on todella hyvin mutta kun herkeän ajattelemaan ja miettimään liikaa, ahdistun. Olemme puhuneet tyttöystäväni kanssa asiasta ja sopineet, että etenemme päivän kerrallaan. Mihinkään ei ole kiire, vaikka välillä tuntuukin että missään ei ole järkeä.. Ajatus eroamisesta tuntuu kuitenkin pahalta ja siltä, että heittäisin kaiken hukkaan ja jättäisin kesken. Se ei tunnu hyvältä.
Haluan vielä luottaa siihen, että asia selviää: tunnen todella vahvasti tyttöystävääni kohtaan. Kenties elän nyt sitä kuuluisaa "itsenäistymisvaihetta", missä punnitaan todella suhteen jatko.. Haluaisin jatkaa. Toisaalta tiedän kuitenkin myös sen, että tähän en kuole (eikä hänkään), jos asiat eivät toimi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin