KYSYMYS: 6 vuotta kestänyt parisuhteeni päättyi 3kk sitten tyttöystäväni jättäessä minut. Aloimme seurustelemaan jo 16 ja 17 vuotiaina. Hän oli myös paras ystäväni ja uskoin että tulemme olemaan aina yhdessä. Hänen mielestään olimmekin muuttuneet vain ystäviksi ja tämän takia oikestaan halusi erota. Hän haluaisi olla edelleen kavereita ja laitteleekin viestiä silloin tällöin ja olemme nähneetkin aika usein. En vai tiedä pystynkö olla vain kavereita sillä rakastan häntä edelleen ja hänen näkeminenkin saa niin ristiriitaiset tunteet minussa. Haluaisin nähdä ja olla hänen kanssaan mutta tiedän että hän ei halua enää palata yhteen ja en tiedä onko siis mitään järkeä enää satuttaa itseäni olemalla hänen kanssaan vain kavereina. Hänellä on ilmeisesti joku uusi äijäkin kuvioissa. Lopetanko kaiken yhteydenpidon häneen? Minulla ei ole paljoa ystäviäkään ja siksi olen välillä häntä nähnytkin etten joutuisi olla yksin.

Jaakko23

VASTAUS: Hyvä, että kirjoitit meille Suhdeklinikkaan. Kysymyksesi on nimittäin sellainen, jota moni muukin eronnut miettii.

On aika tavallista, että se, joka on tehnyt eropäätöksen ja menee jo omassa elämässään eteenpäin, haluaa silti pysyä ystävinä eron jälkeen. Hänelle se on helppoa. Hän on yleensä käsitellyt eroon liittyvät tunteet jo siinä vaiheessa, kun on alkanut miettiä eroa. Hänen tunteensa ovat muuttuneet ja kohdistuvat jo mahdollisesti johonkin uuteen ihmiseen. Siitä huolimatta hän voi ajatella, että eksä on ihan hyvä tyyppi ja hänet olisi mukava pitää edelleen elämässään kaverina, jatkaa hyviä keskusteluja, mukavaa yhdessä hengailua tms. Joskus mukana on myös syyllisyyttä. Lähtijä voi ajatella hyvittävänsä tekonsa olemalla ystävällinen ja pysyttelemällä kaverina, varsinkin jos hänellä on huoli, että toinen jää ihan yksin. Sääli ei kuitenkaan mielestäni ole oikea lähtökohta millekään ihmissuhteelle.

Jätetyn (anteeksi nämä termit) on usein hankalampi muuttaa rooliaan seurustelukumppanista ja rakastetusta kaveriksi. Mukana on paljon tunteita, niin rakkautta ja kaipausta kuin yleensä myös vihaa ja pettymystä. Jos itsellä on rakkauden tunteita, voi ajatus kaveruudesta tuntua jopa loukkaavalta. Ikään kuin itse tarjoaisi koko kakkua ja toinen nappaa siitä vain palasen kuorrutusta.

Ajattelen, että sinun tärkein tehtäväsi tässä vaiheessa on työstää eroon liittyvät tunteet, suru, viha ym ja suunnata elämässäsi eteenpäin. Tämä on tosi hyvä kohta sinulle hakeutua uusien ihmisten pariin ja luoda uusia kaverisuhteita, vaikka se ei olisikaan ihan helppoa. Pahinta, mitä voit itsellesi tehdä, olisi jäädä nyt roikkumaan ex-tyttöystävääsi ja hänen kaveruuteensa. Älä tee itsellesi sitä.

Olet viettänyt koko nuoruutesi tyttöystäväsi kanssa. Nyt sinulla on loistava tilaisuus tutkailla, kuka oikeastaan olet ihan itsenäsi. Mitä sinä itse haluat elämältäsi? Nyt olet vapaa miettimään sitä täysin itsekkäästi ja omilla ehdoillasi.

Jos haluat tukea eroprosessiisi, hanki vaikka Kimmo Takasen kirja Tunne sydämesi. Olisi myös hyvä, jos voisit jutella jonkun kanssa. Jos lähipiiristäsi ei sellaista ihmistä löydy, etsiydy ammattiauttajan juttusille. Jos opiskelet, koulusi kautta voit hakeutua psykologin tai vaikka oppilaitospapin juttusille. Muussa tapauksessa voit kysyä muutamaa käyntikertaa vaikka lähimmästä Perheasian neuvottelukeskuksesta.

Toivon sinulle kestävyyttä eroprosessin syövereihin, uteliaisuutta uutta elämäntilannettasi kohtaan ja rohkeutta uuden kaveripiirin hankintaan.

Lämpimin ajatuksin
Paula, perheneuvoja