KYSYMYS: Olen ollut yli viisi vuotta parisuhteessa. Aloimme seurustelemaan, kun minä olin vielä teini, joten käsitykseni ihmissuhteista oli vasta kasvamassa. En nähnyt silloin hälytysmerkkejä. Sairaalloinen mustasukkaisuus, kyttääminen, yms. Aloin kokea, että tein oikeasti väärin, jos näin ystäviä tai tein ylipäätänsä jotakin ilman häntä. Pyytelin jatkuvasti anteeksi. Ryhdyin välttelemään tällaisiä tilanteita. Hän itse harrastaa paljon, joten olin yksin paljon.Tästä masennuin.
Nyt olen työstänyt näitä asioita ja käynyt niitä läpi. Olen muut elämän osa-alueet saanut kuntoon, paitsi parisuhteen. Olen muuten tyytyväinen. Mutta koen edelleen parisuhteen todella hallitsevaksi. Edelleen tuntuu, että kaikkiin menoihin pitäisi pyytää lupa yms. Välillä tuntuu, että tukehdun. Hänen kanssaan on mahdoton keskutella. Hän ei myönnä mustasukkaisuuttaan eikä näe ongelmaa parisuhteessamme.
Minusta tuntuu pahalta, että vain minä olen epävarma tulevaisuutemme suhteen. Olisin jo valmis luovuttamaan. Mitä minun tulisi tehdä? En halua jatkaa näin ja uhriintua.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Jos ymmärrän viestiäsi oikein, niin masennuit mm. miehesi käyttäytymisen - sairaalloisen mustasukkaisuuden, kyttäämisen ja niistä johtuvan yksinäisyytesi takia.
Nyt olet työstänyt ja saanut elämäsi osa-alueita haltuusi ja koet olevasi tyytyväisempi elämääsi. Minun korvin kuulostaa myös sitä, että koet olevasi jollain tapaa vahvempi ja pystyt paremmin olemaan oma itsesi. Kuitenkaan kaikki tuo hyvä työ minkä olet tehnyt itsesi hyväksi, ei ole muuttanut parisuhdettanne ja miestäsi. Kerrot, että hän on edelleen hallitseva, kontrolloiva, rajoittava ja mustasukkainen. Nuo asiat mitä kuvasit, ovat toisen omistamista ja väkivaltaa. Mitä tapahtuu jos vastustat häntä, et "tottele"? Joudutko pelkäämään häntä näissä tilanteissa ja pelon takia alistumaan hänen vaatimuksiinsa?
Miehesi käyttäytymisessä huolestuttavinta on se, että hän ei näe ongelmaa itsessään, omassa mustasukkaisuudessaan. Jos ihminen ei pysty tarkastelemaan omaa käyttäytymistään ja näkemään tarvetta muutokselle on jokseenkin mahdotonta muuttua. Väkivaltaisen käyttäytyminen muuttuminen lähtee siitä, että ihminen ottaa vastuun siitä ja myöntää sen, että väkivaltaisuus on hänelle ongelma. Niin kauan kuin ihminen oikeuttaa oman väkivaltaisen käyttäytymisen toisen käyttäytymisellä, muuttuminen on mahdotonta. Sanot, että et halua jatkaa näin, uhriintua. Hienoa, sillä sinun ei missään nimessä pidäkään. Miehesi ei omista sinua, kukaan ei voi omistaa toista. Sinun on laitettava rajat itsesi ympärille ja lakattava alistumasta. Jos tarvitset ulkopuolista tukea tälle työlle sitä voit saada esim. erilaisista väkivaltatyötä tekevistä tahoista mm. Kirkon perheneuvonta tai [url=www.naistenlinja.fi]Naisten Linja[/url].
Jäin vielä miettimään viestissäsi mikä on saanut sinut pysymään suhteessanne? Rakastatko miestäsi? Jos rakastat, niin mitä sillä tarkoitat? Entä minkälaisen parisuhteen ja puolison haluaisit? Millaista elämää haluaisit elää hänen kanssaan yhdessä ja erikseen? Sinun on kuunneltava unelmiasi, toiveitasi ja tarpeitasi. Jos ihminen elää sivussa itseltään hän on vaarassa masentua, katkeroitua. Siksi kuulostaa niin hyvältä kun kerrot työstäneesi itseäsi. Jatka tuota työtä itsesi kanssa niin löydät vähitellen itse vastauksen esittämääsi kysymykseen "Mitä minun tulisi tehdä?".
Kaikkea parasta Sinulle toivottaen!
perheneuvoja Helena
5 kommenttia
shiwan8
2.1.2015 13:05
Pistät lusikat jakoon. Hommahan on niin, että hän on yrittänyt pakottaa sinua muottiin johon et kykene taipumaan jos mielit pysyä sekä fyysisesti, että henkisesti terveenä. Vika ei ole sinussa. Valitettavasti leipä elättää kaikenlaisia ihmisiä, ei pelkästään moraalisesti fiksuja. joidenkin miesten ja naisten itsetunto ei ole niin vahva, että heillä olisi luottoa oman kumppaninsa uskollisena pysymiseen. Harmi, koska moni näistä ihmisistä on muuten aivan kivoja persoonia.
Joka tapauksessa, ei ole sinun hommasi opettaa itsekunnioitusta kumppanillesi. Hän oppii sen itse tai sitten ei opi. Jos tilanne ei ole sinulle turvallinen eikä muuten toimi sinulle, niin kuin ei näytä olevan/toimivan, eroaminen on suositeltavaa. Ehdotan samalla suoraan vuoden selibaattia. Ainoastaan siksi, että kun edellisessä suhteessa on ollut noin vaikeaa, voi mikä tahansa näyttää hyvältä verrattuna siihen.
Tässä kohdassa on sinulla itse asiassa huikea mahdollisuus. Nimittäin se, että kun tiedät millainen toimimaton suhde on, osannet arvostaa toimivaa suhdetta ja ns. kunnon miestä. Itse olen ainakin saanut aidosti huonosta kokemuksesta sen ahaa-elämyksen, ettei muissa suhteissani ollut niinkään erityistä vikaa vaan olin yksinkertaisesti odottanut epärealistisia...tai sanotaan mielummin niin, että nykymaailmassa harvemmin täyttyviä asioita toiselta osapuolelta. Nyt osaa kummasti arvostaa hyvää naista kun on kokemusta toisesta ääripäästä. :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ekek
13.1.2015 23:18
iha varmasti oot odottanu toiselta mahdottomia ja sit syyttäny toista siitä ettet oo saanu haluaamas. voi voi miten hienosti sä toiset osaa vahingossa kertoa totuuden mutta eivät silti osaa tehdä oikeita johtopäätöksiä toistuvista virheistään. mutta kaikkihan me näemme näiden reppanoiden lävitse ja tiedämme miten mätää käytöksensä on vaikka ne reppanat jeesustelevat täällä esittäen hyviä ja kunnollisia uskollisia miehiä ja jakelevat turhia besserwisserneuvojaan.
lulleriina
13.1.2015 23:21
Ekek, se on ihan totta, että muitahan on helppo neuvoa samalla kun itse perseilee ja mokaa toistuvasti. Hyvä jos edes 30+ iässä tajuaa olleensa ihan itse syypää siihen mistä syytteli aina toista osapuolta, mutta ei sitä kaikki netissä 24/7 kirjoittelevat kyllä tiedosta ja se on heidän kannaltaan hirvittvän surullista. Ainoa positiivinen lopputulema on se, että nämä muita sormella osoittelijat ovat itse niin tyhmiä, etteivät tajuakaan omaa tyhmyyttään, muutenhan heidän taikinapäänsä ei kestäisi tyhmyytensä määrää ja poksahtaisi kuin ylikypsynyt finni.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Krande80
13.1.2015 23:29
Surkuhupaisaaa tosiaan, että sama ihminen jaksaa toistella sitä miten huonosti häntä on kohdeltu ja välillä kuitenkin lipsauttaa totuuden ilmoille: hän itse odotti liikaa. Todennääköisesti liiallisuuksien odottaja ei itsekään ollut mitenkään erityisen hyvinkäyttäytyvä kumppani, joten ei liene ihme, etteivät odotuksensa täyttyneet. Osasikohan tämä henkilö asetaa itselleen korkeita odotuksia? Tuskin. Surkuhupaisaa, aivan erityisen surkuhupaisaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aito ja eheytynyt
13.1.2015 23:46
Seurustelin itsekin pari vuotta sellaisen "miehen" kanssa, joka yritti muuttaa minua, mutta sovelsi vähemmän huomattavaa väkivaltaa, "pehmeämpää" henkistä väkivaltaa: mykkäkoulua, syyllistämistä, uhriutumista... jätettyäni hänet hän itki ristiin rastiin eri ihmisille, miten paska persoona olen ja miten hän on nyt onnellinen löydettyään unelmiensa naisen. Minuakin hän sanoi aikanaan unelmanaiseksi ja itki minulle sitä mitn paska hänen entinen naisystävänsä oli. Eli sama kaava, kohteet van vaihtuu. Ainoa pysyvä tekijä oli yhtälössä mies itse. Minulta kesti pitkään tajuta, että hänen käytöksensä ei ollut minun vikani ja että mies ei ollut täysin terve, eikä ole sitä nytkän.
Sinäkin voit tehdä päätöksesi ja irtautua suhteesta, jossa sinua rikotaan. Miehen sanat eivät paina mitään, jos teot kertovat ihan muuta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin