Olisin kysellyt paria asiaa. Minulla on yksi lapsi ja hän on minulle kaikki kaikessa. Olen seurustellut mieheni kanssa viisi vuotta, ja hän ollut välillä kamala ja toisinaan taas ihana. Mutta viime aikoina hän on muuttunut radikaalisti, enkä saa sanaakaan irti hänestä. Jos yritän kysyä mikä on hätänä, hän suuttuu.
Lisäksi hän on pari kertaa käynyt minuun käsiksi, ja sen jälkeen hän on ollut kaksi päivää ihan alamaissa. Mitä teen? Olen halunnut jutella hänen kanssaan monesta asiasta, mutta kaiken välissä on tietokone ja internet. Hän sanoo, että on yksinäinen ja masentunut. Miten voisin häntä auttaa?
En halua, että meidän suhteemme jatkuu tällaisena, koska meillä on ihana kaksivuotias tytär, jolle toivon turvallista ja hyvää kasvuympäristöä.
Riitelemme ja huudamme usein, mikä on minusta kamalaa ja seksikään ei enää minua kiinnosta, ja se tuntuu tylsältä. Olisiko aika erota vai kenelle voisimme puhua?
Nainen, 26
Hei,
Viestisi lopussa pohdit olisiko aika erota vai kenelle voisitte puhua. Kiitos yhteydenotostasi ja hyvä kun olet aloittanut avun hakemisen ja kerroit huolesi, sillä ilman muuta te tarvitsette apua. Ennen kuin päätyy erovaihtoehtoon, olisi hyvä saada enempi ymmärrystä sille, mistä on kysymys. Sen jälkeen on valmiimpi tekemään realistisia päätöksiä jatkosta.
Kuvauksesi perusteella miehesi on viime aikoina muuttunut vetäytyväksi, sulkeutuneeksi, vihaiseksi, jopa agressiivikseksi. Hän on itse kuvannut oloaan yksinäiseksi ja masentuneeksi. Siltähän hänen käyttäytyminen kieltämättä kuulostaakin.
Onko siis niin, että sinulla ei ole mitään käsitystä/arvailuja siitä, miksi? Onko tapahtunut jotain, joka on aiheuttanut tämän yksinäisyyden tai masentuneisuuden, esimerkiksi työelämässä, ihmissuhteissa, sukulaisuussuhteissa, terveydessä. Ainakin se muutos perheessänne on tapahtunut, että teille on syntynyt yhteinen tytär, joka on sinulle kaikki kaikessa, kuten kerrot. Tiedätkö, miten miehesi on kokenut lapsenne syntymän? Millainen suhde hänellä on tyttäreenne? Miten hän on kokenut sen, että sinusta on tullut äiti?
Joskus lapsen syntyminen ja se, että puolisosta tulee äiti, herättää miehessä voimakkaita sivuun jäämisen tunteita, jotka saattavat myös johtaa masentuneisuuden tunteisiin. Joskus näitä tunnelmia voi olla miehen itsekin hankala tunnistaa. On hyvin tyypillistä, että ne purkautuvat ulospäin vihaisuutena ja vetäytymisenä. On myös tyypillistä, että tällaisissa tilanteissa mies hakee yhteyttä vaimoonsa erityisesti seksin avulla ja jos puoliso ei seksistä innostu se johtaa vihaisuuteen, syytöksiin ja lisää entuudestaan sitä, että vaimo ei halua seksiä. Eli pari joutuu eräänlaiseen pahenevaan kierteeseen joka vie heitä yhä kauemmas toisistaan.
Kerrot, että miehesi on pari kertaa käynyt sinuun käsiksi. Se on ensimmäinen asia joka pitää saada muuttumaan. On tärkeää, että sinä teet sekä itsellesi, että miehellesi selväksi, että sen kaltaisten tilanteiden ei saa enää antaa toistua. Fyysinen väkivalta on rajan ylitys, joka on haitallista kaikille osapuille, myös sille (esim. lapsi) joka joutuu sitä näkemään tai kuulemaan. Se on psyykkisesti vaarallista ja lisäksi siihen sisältyy aina myös riski hengenvaarasta.
Ehdottaisin, että otat tilanteenne miehesi kanssa puheeksi rauhallisesti mutta päättäväisesti. Sano hänelle, että olet hyvin huolissasi hänestä ja teistä, ja että te tarvitsette apua. Monilla paikkakunnilla toimii Jussi-työ tai Lyömätön linja, jonka kautta miehesi voisi saada apua omien tunnelmiensa ja vihaisuutensa pohtimiseen. Voitte ottaa yhteyttä myös perheneuvolaan tai kirkon perheasian neuvottelukeskukseen. Myös lastenneuvolan kautta voi kysyä ohjeita siitä, mistä voisitte saada apua.
Usein, jos parisuhteessa on ollut väkivaltatilanteita, pohditaan aluksi sitä olisiko hyvä työskennellä parin kanssa yhdessä vai erikseen. Siinä tapauksessa jos miehesi kieltäytyy kaikesta avusta, niin on tärkeää, että sinä lähdet puhumaan tilanteestanne yksin.
Teillä on pieni ihana tytär, jolle toivot viisaasti turvallista ja hyvää kasvuympäristöä. Huolesi tilanteestanne on aiheellinen, sillä tämänhetkinen tilanne ei ole teidän eikä lapsenne kannalta turvallinen ja hyvä. Siksi sen ei saa antaa jatkua.
Ystävällisin terveisin,
perheneuvoja Helena
27 kommenttia
shiwan8
7.12.2012 13:11
Sen lisäksi että etsii vastauksia muualta olisi hyvä katsoa peiliin ja miettiä löytyykö sieltä myötävaikuttimia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.12.2012 15:31
Ai oikeesti shiwan, että jos joku lyö niin se on oma vika?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
7.12.2012 19:06
Kyllä se on oma vika jos on sitä riitaa haastamalla haastanut. Se, että lyöminen on ikävä juttu ei tarkoita sitä, että ihmisen henkinen piinaaminen olisi vähemmän ikävä juttu. Jos ollaan ihan tarkkoja niin sen henkisen piinaamisen teon vakavuuteen verrannolliset seuraukset ovat kohteelleen lähes aina vakavampia kuin ne mitkä vastaavan vakavuusasteen fyysisestä väkivallasta tulevat seuraukset ovat. Fyysistä väkivaltaa tapahtuu kuitenkin aika reippaasti mutta harvemmin siitä mitään pidempiaikaista seuraa, henkisestä väkivallasta taas seuraa lähes aina henkisiä arpia.
Kysymys on kuitenkin psykologisesti siinä kohdassa itsepuolustuksesta kun hiillostettu ihminen alkaa heiluttelemaan raajojaan tai jopa apuvelineitä vahingoittamistarkoituksessa. Hän on henkisen tai fyysisen hyökkäyksen kohde jonka pyrkimys on päästä tilanteesta ehjänä pois. Tämän takia on hiuka omituista, että kun vaikkapa peruskoulussa muutama kiusaa yhtä ja tämä yksi päättää puolustautua, ne kiusaajat eivät ole ne jotka jäävät jälki-istuntoon vaan tämä joka kehtasi puolustaa itseään hyökkääjiä vastaan. Tämä ihan nykypäivän yleisestä koulujen linjauksesta.
Isku on isku, oli se sitten verbaalista tai fyysistä. Ongelma tulee siinä, että fyysisesti heikommat usein haluaisivat kuitenkin mahdollisuuden alistaa niitä joilla sanan säilä ei ole niin kovasti hallussa kuin näillä would be piinaajillaan. Sitten vingutaan kuinka väärää kohtelua ollaan osakseen saatu kun itse aloitettu konflikti etenee pois omalta mukavuusalueelta. Kun aukoo päätään pitää muistaa, että aina on olemassa mahdollisuus siihen, että välittömästi oman toiminnan seurauksena saa keräillä hampaitaan lattialta. Syyttömät fyysisen väkivallan uhrit ovat harvinaisia.
Ei, kaikki väkivalta ei ole automaattisesti itsepuolustusta, oli se fyysistä tai henkistä. Jokainen tilanne pitää katsoa erikseen ja ottaa huomioon molempien osapuolten olosuhteet ja vahvuudet objektiivisesti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.12.2012 03:32
Kun fyysistä väkivaltaa on suhteessa, on aika poistua takavasemmalle. Tyttö kainaloon ja sitten meette turvataloon! Vaikka kuinka joku valittaa, ei se ole syy lyömiseen, eikä se siksi ole oikein. Voi vaikka huutaa takaisin, mutta ei lyödä. Entä jos mies alkaa lyödä lasta?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.12.2012 12:13
Fyysisen väkivallan käyttöön on aina vain yksi syyllinen. Se, jonka nyrkki heiluu. Tervejärkisellä aikuisella ihmisellä on itsehillintää sen verran, että hän ei anna manipuloida itseään raivon partaalle. Fiksu mies poistuu paikalta.
"Syyttömät fyysisen väkivallan uhrit ovat harvinaisia."
Mistä näitä shiwanin kaltaisia idiootteja oikein tulee? Niistä perheistäkö, missä isä pieksää äitiä ja lapsia ja sitten selittelee oma väkivaltaisuuttaan sillä, että vaimo sanoi sitäjatätä ja lapsella oli uhmaikä?
Fyysisen väkivallan hyväksyminen, sen vähätteleminen, selitteleminen ja uhrin syyllistäminen ovat törkeän henkisen väkivallan muotoja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
8.12.2012 17:20
Selittäkää joku minulle miksi fyysinen väkivalta on niin monen mielestä äärimmäinen paha, mutta samalla henkinen alistaminen mielletään ihan hyväksyttäväksi eikä millään muotoa gamebreakeriksi parisuhteessa. Minä kun olen sitä mieltä että molemmat ovat tasan yhtä väärin enkä näe tätä eroa joka tässäkin kommenttiosiossa tuodaan selkeästi esille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
8.12.2012 19:03
Aiheesta vielä pari linkkiä jottei jää epäselväksi:
http://www.e-mielenterveys.fi/vaikeat-elamantilanteet/vakivalta/henkinen-vakivalta-satuttaa-sisaltapain/
"Ei se, että se löi tuntunut lopulta miltään vaan se, että sain jatkuvasti kuulla omasta huonoudestani. Se satutti eniten. Mustelmat kyllä hävisivät viikossa."
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/henkinen-vakivalta/
"Usein uhrit kokevat henkisen väkivallan fyysistä raskaammaksi. Fyysistä väkivaltaa edeltää lähes poikkeuksetta henkinen väkivalta."
Huomion arvoista on se, että vaikka fyysistä väkivaltaa edeltää lähes poikkeuksetta henkinen väkivalta, tämä ei tarkoita sitä, että lyöjä itse olisi ollut se joka sitä henkistä väkivaltaa silloin on käyttänyt vaikkakin niinkin varmasti käy.
Väkivaltajeesustelussa on yleensä unohdettu sujuvasti se, että ihmisen keho on aikojen saatossa kehittynyt nykytilaan jossa se kestää melkoisen määrän osumia. Ihmismieli kestää niitä paljon vähemmän ennen kuin vaikutukset alkavat näkymään vuosien päähän. Asiasta voi edelleen lukea lisää vaikkapa otsikoilla "koulukiusaaminen", "työpaikkakiusaaminen" ja niinkin yllättävän otsikon alta kuin ihan vaan "henkinen väkivalta". Ennen kuin tietää mistä puhuu, keittiöpsykologienkaan ei pitäisi alkaa esittämään absoluuttisia kantoja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.12.2012 19:25
Lässyn lässyn. Fyysisen väkivallan vähättely senkuin jatkuu. Keittiöpsykologien kruunaamaton kuningas shiwan taas vauhdissa.
Evoluution myötä naisen vartalo on myös kehittynyt nykytilaan jossa se kestää melkoisesti raiskauksia. Siinäpä onkin loistava tekosyy raiskaajien hyysäämiselle, naurettavan lyhyille tuomioille ja uhrien vähättelylle.
Väkivallan puolustajilta on päässyt unohtumaan se, että jo yksi fyysinen pahoinpitely (vailla mitään aiempaa henkistä väkivaltaa) riittää tuhoamaan uhrin mielenterveyden loppuelämäksi.
Jos uhrien henkistä terveyttä halutaan TODELLA suojella, ensiksi pidetään huolta siitä, että fyysinen väkivalta loppuu. Sen jälkeen voidaan miettiä, mitä tehdään fyysisen väkivallan aiheuttamille henkisille vahingoille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
usnor
8.12.2012 23:43
Shivanin eka kommentti oli varsin järkevä: "Sen lisäksi että etsii vastauksia muualta olisi hyvä katsoa peiliin ja miettiä löytyykö sieltä myötävaikuttimia."
Jutussa oli kyse muustakin kuin lyömisestä. Miehen sanottiin oleva masentunut, vetäytyvä ym. Tuskinpa mies lyö silkasta riemusta, vaan siksi, että on ajautunut umpikujaan, josta ei osaa yrittää päästä ulos paremmalla tavalla. Enkä ihmettele yhtään, nainen sanoo, että lapsi on hänelle kaikki kaikessa. Voi olla aika kova paikka miehelle huomata, että ei ole naisen tärkein enää. Nainenkin voisi hieman pohtia sitä haluaako todella jättää miehen syrjään lapsen takia, vai voisiko hän nähdä, että mies, nainen ja lapsi saisivat kaikki kokea olevansa rakastettuja.
Miehen puhumattomuudesta voisi päätellä, että puhuminen ei ole miehen vahvin ilmaisumuoto. Voisin myös hyvin kuvitella, että mies on aiemmin puhunut tuntemuksistaan, mutta saanut sellaisia argumentteja vastaansa, jotka ovat tehneet hänen puheensa tyhjiksi, ja samalla epäsuorasti antanut mielikuvan, ettei välitä siitä, miltä miehestä tuntuu. Tätä en voi tietysti tietää, mutta se olisi yksi mahdollinen selitys sille, että mies ei puhu. Puhuminen kun näyttäytyisi täysin hyödyttömänä vaihtoehtona. Mitä hyötyä sanoa mitään, kun nainen taas vain lyttää minut samoilla lauseilla, jotka olen jo kuullut moneen kertaan. Nainen sanoo, että he riitelevät, joten jonkinlaista kommunikaatiota siis tapahtuu, vaikka se lienee laadultaan pikemminkin vahingollista kuin parantavaa..
Mikään ei oikeuta fyysistä väkivaltaa, mutta se ei poista sitä, etteikö joskus voisi olla niin, että uhri on tavalla tai toisella myötävaikuttanut tilanteeseen. Tällaisessa tilanteessa on täysin typerä asenne, että lyöjä on aina syyllinen ja piste. On paljon rakentavampaa etsiä syitä kuin syyllisiä. On varmasti hyvä, että nainen ymmärtää myös oman osuutensa asiaan.
Tuskinpa kaikki fyysinen pahoinpitely tuhoaa uhrin mielenterveyden loppuelämäksi, riippuu hyvin paljon tilanteesta. Jos vaikkapa nainen antaa avokämmentä baarissa rivouksia korvaan kuiskuttavaa miestä, lähdetäänkö siitä, että miehen mielenterveys on loppuelämäksi tuhoutunut? Eipä taideta. Joku voisi jopa ajatella, että miehen käytös oikeutti läpsäisyn. Tai että ei läpsäisy ole väkivaltaa. Tai että koska mies on sukupuolistereotypioiden valossa fyysisesti vahvempi osapuoli ja nainen heikompi, siksi on täysin eri asia, jos mies antaisi avokämmentä. Tietysti tällaisessakin tilanteessa voisi sanoa, että kyllä naisen pitäisi kyetä hillitsemään itsensä. Kun tilanne on toinen, mutta tapahtuu vastaava läpsäisy, saattavat ihmisten mielipiteet muuttua täysin.
Jos palataan jutun tapaukseen, en usko, että miehenkään mielenterveys on ihan parhaimmillaan, eikä varmasti parane sillä, jos hänet leimataan pysyvästi kuuluvan luokkaan 'väkivaltaiset miehet'. Ja juuri niin helposti tapahtuu, kun nainen ottaa hatkat. Tai jos tarjotaan esim. Lyömätöntä linjaa ratkaisuksi, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Miehelle tuskin on helppo paikka, että on lyönyt. Se voi hävettää suunnattomasti. Siksi tilannetta täytyy lähestyä varovasti. Ratkaisu ja ulospääsy vaativat myötätuntoa ja ymmärrystä. Sitä nainen tuntuu yleisen mielipiteen kautta saavan, mutta mies ei. Jos sekä nainen, että mies ymmärrtävät, mikä saa miehen lyömään, silloin molemmat voivat pyrkiä siihen, etteivät tilanteet kehity siihen pisteeseen. Ja siihen vaaditaan paitsi tilanteiden hahmottamisen kykyä, myös kykyä valita uusia parempia reittejä, joilla tilanteesta päästään ulos. Ulkopuolinen ammattiapu olisi varmasti hyödyksi. Tärkeintä on, että molemmilla on aito halu eheyttää parisuhde.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2012 14:29
Mitä sinä olet tehnyt miehesi hyväksi? Arvostatko, ajatteletko muita miehiä. Vähätteletkö miestäsi ?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2012 14:31
"Fyysistä väkivaltaa tapahtuu kuitenkin aika reippaasti mutta harvemmin siitä mitään pidempiaikaista seuraa, henkisestä väkivallasta taas seuraa lähes aina henkisiä arpia."
Minulla taas kävi niinpäin, että fyysinen väkivalta aiheutti minulle hirveän pitkäaikaisen (monen vuoden) psyykkisen sairauden. En ole enää oma iloinen itseni, syrjäänvetäytyvä, hiljaisempi ja mielummin yksin. Myös oma veljeni ja muut läheiseni ovat huomanneet saman. Ja ei tarvitse sanoa heti että oma vikas kun sait turpaasi. Siihen ei aina tarvita syytä, että saa turpaansa. Jotkut ihmiset vain ovat niin hulluja. Ja jos joku haukkuu sinua, EI sinulla ole oikeus lyödä ikinä. Mielummin hauku takaisin, ja lähde ovesta ulos. Jos alkaa väkivaltaa parisuhteessa käyttämään, siitä tulee helposti tapa. Jos voisin palata ajassa taaksepäin muuttaisin kaikein. en olisi jäänyt sen kaverin kanssa yhteen vaan olisin häipynyt. mutta minkäs tyhmälle heikommalle ihmiselle mahtaa :( kadun koko loppuelämäni sitä että aloin hänen kanssaan suhteeseen, ja syytän siitä jatkuvasti itseäni. sillä oma vikanihan se oli, olin liian nuori tajuamaan että minua käytti vanhempi mies vain hyväkseen, ja luonteeni on sellainen, että teen ja sanon asioita ensin miettimättä niitä. Olen myös luonteeltani liian kiltti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2012 20:11
Lyöjällä on aina täysi vastuu omasta toiminnastaan. Lyöminen on oma valinta. Kukaan ei tule nostamaan asetta ohimolle ja sano "Nyt lyöt sitä kumppaniasi, koska MINÄ käsken".
Shiwanin kommenttien joukossa on sellaisia typeryyksiä, että niile täytyy nauraa ääneen. Kuten sanat "Väkivaltajeesustelussa on yleensä unohdettu sujuvasti se, että ihmisen keho on aikojen saatossa kehittynyt nykytilaan jossa se kestää melkoisen määrän osumia."
Herätys tosimaailmaan! Yksi ainoa lyönti tai tönäisyy voi tappaa tai vammauttaa uhrin pysyvästi. Silmään osunut nyrkinisku voi sokeuttaa. On aivan turha lässyttää ja väittää, että henkinen väkivalta on yhtä vaarallista kuin fyysinen. Henkinen väkivalta on pelkkiä sanoja. Niihin ei ole pakko reagoida eikä antaa sanojen manipuloida itseäsi. Fyysinen väkivalta taas on suora loukkaus ihmisen itsemääräämisoikeutta ja koskemattomuutta kohtaan. Siksi onkin pakko säätää lakeja väkivaltarikoksia koskien. Suomessa on edelleen aivan liikaa hyssyttelijöitä, joiden mielestä fyysiseen perheväkivaltaan ei tarvitse puuttua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
9.12.2012 20:36
Anonyymi 8.12 19.25: Jos olisit osannut lukea kirjoittamaani edes semisti objektiivisesti olisit muistanut minun kirjoittaneen että lyöminen on paha asia. Se mihin otin kantaa on nimenomaan sen henkisen väkivallan vähättely mitä näkee jatkuvasti. Ei minulla ole mitään vastaväitteitä sille että fyysinen väkivalta nähdään ikävänä asiana, näenhän sen itsekin niin. Väkivalta on väkivaltaa, oli se fyysistä tai henkistä. Se vaan unohtuu niiltä jotka käyttävät sitä henkistä niihin jotka eivät henkistä väkivaltaa käytä. Ylipäätään ihmisillä on taipumus saarnata niitä ikäviä asioita vastaan joiden käyttämisessä eivät itse pärjää. Siksikin pidän tätä "fyysinen väkivalta on saatanasta, henkistä väkivaltaa ei ole olemassakaan"-asettelua naurettavana. Mallista riippumatta, kaikki väkivalta on syvältä.
Josko siis tehdään niin, että hyväksytään fyysinen väkivalta asiaksi jota pitäisi välttää ja menet korkean omakätisesti ottamaan selvää millaisia vaikutuksia henkisellä väkivallalla on kohteisiinsa. Sinä viisastut ja minun ei tarvitse jatkossa lueskella ainakaan sinun tietämättömyytesi hedelmiä.
Usnor, en löytänyt tekstistä mitään mikä antaisi ymmärtää että ketään olisi lyöty. Käsiksi käyminen ei tuota ainakaan minulle sellaista mielikuvaa että nyrkit olisivat heiluneet. Kuulostaa lähinnä jonkin sortin riveleistä kiinni ottamiselta tai vastaavalta. Ei sekään toki ole ok mutta hiukan eri settiä kuitenkin kuin lyöminen.
Ano 9.12. 14.31: Ikävä kuulla. Noinkin voi toki käydä. Ihmisten toleranssit eri asioihin ovat erilaisia. Väittäisin kuitenkin että esimerkiksi koulukiusattujen elämä olisi keskimäärin helpompaa jos olisivat kerran vuodessa vain ajautuneet tappeluun ja hävinneet sen sen sijaan että ovat päivästä toiseen muiden oppilaiden piinattavina. Samoin kovin harva firman pikkujouluissa tapellut ajautuu terapiaan sen takia, mutta ne joita työpaikoilla kiusataan tuppaavat olemaan masentuneita pitkään senkin jälkeen kun kiusaaminen loppuu, jos se loppuu. En missään tapauksessa vähättele kohtaloasi, niin ei olisi saanut käydä. Halusin vain tuoda esille sen, että fyysinen satuttaminen ei ole se ainoa tapa tuottaa ihmiselle traumoja ja yleensä se fyysinen vamma tosiaan on ohi menevä toisin kuin henkinen jonka voi saada myös ilman fyysistä väkivaltaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.12.2012 12:23
Lyömistä ei koskaan,kaikkihan sen tietävät. Jos ei puhuminen auta kotona,pitää puhua kodin ulkopuolella,ystävät tai psykologi. On hyvä uskoa onnistumiseen,mutta muistaa myös ettei kaikki sovi kaikille. Jos kotona ei ole turvallista,on aika vaihtaa maisemaa ja kiittää menneistä vuosista ja antaa anteeksi. Sanotaan että sen tietää kun oikea tulee kohdalle,mutta kyllä sen myös tietää jos se oikea muuttuu vääräksi,viimeistään silloin kun pelkää mennä kotiin tai avata suutaan. Onnea molemmille kommunikaation löytämiseksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.12.2012 14:13
"Siksikin pidän tätä "fyysinen väkivalta on saatanasta, henkistä väkivaltaa ei ole olemassakaan"-asettelua naurettavana"
Kukaan ei ole tällaista väitettä esittänyt ennen kuin SINÄ sen omasta hatustasi vedit. Kukaan ei ole kieltänyt henkisen väkivallan olemassaoloa.
Shiwanin argumentointi on niin ristiriitaista, ylimielistä ja laidasta laitaan vaeltavaa, että jätkälle on turha edes yrittää puhua järkeä päähän. Hän kääntyy jopa omia mielipiteitään vastaan mikäli se antaa hänelle mahdollisuuden nauttia ylemmyydentunteesta ja siitä harhaluulosta, että "voitinpa väittelyn, oh yeah".
Ihmisillä todella on vastuu siitä, että käyvät fyysisesti käsiksi toiseen ihmiseen. Jos olet helposti manipuloitava ja helposti raivostuva, niin hankkiudu hoitoon. Eipähän tarvitse muiden ihmisten olla nyrkkeilysäkkinä ja sietää lapsellisia raivonpuuskiasi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.12.2012 23:39
Sille miksi nykyään länsimaissa parisuhdeväkivaltaan suhtaudutaan yleisesti ottaen niinkuin suhtaudutaan, on omat syynsä. Toki kaikki väkivalta on aina pahasta. Mutta väkivallan syitä ei missään nimessä pitäisi etsiä itsestä.
Itsestä voi hakea syitä parisuhdekriisille, mutta ei syyllistää itseään kumppaninsa harjoittamasta väkivallasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.12.2012 12:05
"Itsestä voi hakea syitä parisuhdekriisille, mutta ei syyllistää itseään kumppaninsa harjoittamasta väkivallasta."
Olet täysin oikeassa. Uhrin ei koskaan pidä syyllistää itseään siitä, että hän joutui fyysisen väkivallan kohteeksi. Väkivallan todellinen syy löytyy sen henkilön korvien välistä, joka käyttää fyysistä väkivaltaa.
Let's face it. Fyysistä parisuhdeväkivaltaa käyttää vain sellainen ihminen, jonka äly ja itsehillintä eivät riitä tilanteiden selvittämiseen puhumalla. Fyysisen väkivallan käyttö on epäkypsän ja henkisesti laiskan ihmisen valinta. Omista tunteista puhuminen ja niiden hallinnan opetteleminen on monelle suomalaisimiehelle "niin tylsää", että he eivät edes viitsi yrittää. On niin paljon helpompi vetää vaimoa turpaan ja syyttää vaimoa "nalkuttamisesta" kuin myöntää, että omien korvien välissä on vikaa huomattavasti enemmän.
Jokaisella on huonoja päiviä jolloin hermot ovat kireällä ja tulee sanottua puolisolle pahasti. Mutta jokaisella EI ole huonoja päiviä jolloin he käyvät puolisoonsa käsiksi ja syyllistyvät fyysiseen pahoinpitelyyn. Lain mukaan fyysistä pahoinpitelyä ovat muun muassa löyminen, töniminen ja vaatteista repiminen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
11.12.2012 17:05
"Kukaan ei ole kieltänyt henkisen väkivallan olemassaoloa."
Ei tietenkään...jos ei lasketa sitä että henkisen väkivallan salliminen on käytännössä sama asia kuten tässä alla olevassa esimerkissä...
"Jos olet helposti manipuloitava ja helposti raivostuva, niin hankkiudu hoitoon. Eipähän tarvitse muiden ihmisten olla nyrkkeilysäkkinä ja sietää lapsellisia raivonpuuskiasi."
...jossa tuomitaan fyysinen väkivalta antamatta mitään vastuuta niille jotka käyttävät henkistä väkivaltaa. Fyysisen väkivallan harjoittajan pitäisi siis hankkiutua hoitoon, henkisen väkivallan harjoittajan ei. Jokainen päätelköön tuosta kumman ylemmän kirjoittanut henkilö tuomitsee ja kumman jättää tuomitsematta.
Tämä oman vastuun omista toimista sijoittaminen vain yhdelle ihmistyypille on kieltämättä koomista. Tosiasia kun on se, että jos väkivaltaa ei harrasteta henkisellä tasolla, sitä ei juuri kukaan harrastaisi fyysisellä tasolla. Niin kauan kuin ihmisillä on mielenvikaisuuksia, ei ole käytännössä mahdollista päästä väkivallasta täysin eroon.
Myös tämä lievästi seksistinen suuntaus aiheeseen on suht. hupaisa.
"Omista tunteista puhuminen ja niiden hallinnan opetteleminen on monelle suomalaisimiehelle "niin tylsää", että he eivät edes viitsi yrittää."
Se seksismi aiheen tiimoilta on toki ymmärrettävää kun muistaa sen, että lähes kaikki tutkimukset joissa perheväkivaltaa on tutkittu ovat olleet tutkimuksia vain ja ainoastaan siitä miten naiset kohtaavat sitä suhteissaan. Kuitenkin "vuonna 2009 tilastot osoittavat, että törkeä perheväkivalta jo selkeästi kohdistuu miehiin naisia useammin." ... "Usein myös ajatellaan, että vain miesten tekemä perheväkivalta on uhrille tuhoisaa, että kun nainen lyö, seurauksena on korkeintaan mustelma." ... "Tuoreimmat tulokset esimerkiksi EU:n Daphne-ohjelman tutkimuksista kertovat muun muassa sen, että kun Saksassa ja Kreikassa varusmiehille järjestetyn perheväkivaltakoulutuksen osana olleessa tutkimuksessa miehet olivat useammin pahoinpidelleet puolisoaan kuin toisin päin. Suomen osalta tilanne oli kuitenkin päivastoin. Varusmieskyselyssä kumppaniaan oli lyönyt 1,1% vastaajista ja 17,4% oli joutunut kumppaninsa lyömäksi." - http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhev%C3%A4kivalta#Tutkimus-_ja_tilastotietoa_perhev.C3.A4kivallan_esiintyvyydest.C3.A4
Koska tiedon lähde on poistunut netistä, en pysty tätä teille osoittamaan. Pari vuotta sitten kuitenkin tehtiin tutkimus jossa lähisuhdeväkivaltatilanteissa aktiivisesti mukana olivat yli 70% tapauksista naiset ja yli 30% tapauksista miehet. Tutkimus tehtiin jenkeissä, maailman toiseksi "amerikkalaisimmassa" maassa heti Suomen jälkeen. Tutkimuksen pätevyyttä paikallisella tasolla ei ole juuri syytä epäillä.
Edelleen, löi kuka tahansa niin väärinhän se on. Se on yhtä väärin kuin se, että harjoittaa henkistä väkivaltaa. Molemmat jättävät jälkensä. Sillä kumpaa sukupuolta väkivallan harjoittaja on ei ole väliä. Muun väittäminen on absurdi typeryyden osoitus.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.12.2012 17:36
"Tämä oman vastuun omista toimista sijoittaminen vain yhdelle ihmistyypille on kieltämättä koomista. "
Shiwan syyllistyi tähän mokaan jo kauan sitten. Hän toitottaa omassa City-profiilissaan, että jokainen ihminen on vastuussa omasta onnestaan ja siitä, miten annat muiden ihmisten puheiden vaikuttaa omaan mielialaasi.
Mutta kun samaa "omavastuun" periaatetta pitäisi soveltaa Cityn artikkelin tapaukseen jossa mies käy käsiksi puolisoonsa (fyysinen perheväkivalta), niin Shiwanilta pääsee hätäkakka. Hän kääntää takkinsa, unohtaa profiilissa hokemansa lauseet ja heittää ilmoille täysin päinvastaisen mielipiteen. "Syyttömät fyysisen väkivallan uhrit ovat harvinaisia".
Nyt vaimoonsa kiinni käyvällä miehellä ei enää olekaan vastuuta omasta mielialastaan ja siitä, miten hänen mielialansa purkautuu ympäristöön fyysisenä väkivaltana. Uhrista tehdään syyllinen. Annetaan ymmärtää, että kyllä se vaimo varmasti sanoi jotakin ikävää, pihtasi seksiä tai teki jotakin muuta "henkistä väkivaltaa" joka mikä sai miehen suuttumäan ja käyttämän käsiksi vaimoonsa.
Taisi unohtua Shiwanilta se pikkuseikka, että täysjärkinen ihminen vastaa verbaaliseen provokaatioon samalla mitalla (verbaalisesti) tai ei vastaa ollenkaan. Jos kaveri aukoo päätään ja sinä vastaat siihen käymällä käsiksi, olet paljastanut vakavan puutteen omassa itsehillinnässäsi.
Shiwanin kömpelöt yritykset viedä keskustelua sivuraiteelle (koulukiusaus, sukupuolierot, tilastot) ovat osoitus juuri siitä pätemisentarpeesta jota tuossa aikaisemmin mainittiin. Takinkääntäminen ja oman mielipiteen muuttaminen täysin päinvastaiseksi entiseen nähden ovat osoitus opportunismista ja pysyvien moraaliarvojen puutteesta.
I rest my case.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
13.12.2012 17:40
Anonyymi 11.12.2012 17:36
Melkoisesti lisäilit juttuja päästäsi jotka eivät ole millään tasolla käsialaani. Luonnollisestikin väkivallan toteutustavasta riippumatta vastuu on aina sen käyttäjällä. Paino sanoilla "toteutustavasta" ja "riippumatta".
Tuossa purkauksesi seassa unohdat melko yksiselitteisesti sen, että ihan ensin sen itsehillintä on pettänyt sillä joka käy toisen ihmisen kimppuun ensin riippumatta siitä onko hyökkäys verbaalinen vai fyysinen.
Jos olisit edes yrittänyt tavoittaa sanomaani kohdassa "syyttömät fyysisen väkivallan uhrit ovat harvinaisia" on minun vaikea uskoa että olisit sen missannut. Sen sijaan syyllistyit juuri siihen mistä itseäni syytät, pätemiseen.
Jos henkilö A ärsyttää tietoisesti henkilöä B ja henkilö B sen jälkeen reagoi käymällä A:han kiinni fyysisesti, on A:n aivan turha yrittää esittää syytöntä. Ei toki B ole myöskään syytön tilanteessa, mutta käytännön tosiasia on se, että ilman vittuilua ei ole henkisesti terveiden yksityishenkilöiden keskisiä väkivaltatilanteitakaan aikä A:ta sattuisi jos olisi jättänyt B:n tarkoituksellisen hiillostamisen väliin. Tätä tarkoitin syyttömyys-kommentillani. En sitä, että fyysinen väkivalta olisi oikeutettua. Se nyt vaan ei ole enemmän tai vähemmän huono asia kuin henkinen väkivalta, ainoastaan erilaista väkivaltaa. Lopputuloksen kannalta kun on sama esimerkiksi kuoleeko ihminen koska hänet hakattiin hengiltä vai koska hän tappoi itsensä jouduttuaan piinaamisen kohteeksi.
Koen edelleen hupaisaksi sen, että henkisen väkivallan käyttäjät ovat aina suurimpaan ääneen voivottelemassa fyysisen väkivallan vakavuutta. Miten se oli? "Ei oma paska haise" ja "it's not fascism if we do it"? Nuo teidän tuplastandardinne ovat koomisia. Onhan se toki ikävää kun ei saa vapaasti ärsyttää ihmistä ilman pelkoa välittömästä palautteesta, mutta sellaisia ihmiset tuppaavat olemaan.
Monikaan ei pysty myöntämään väärinkäytöksiään sellaisiksi, eivät ne jotka syyttä hakkaavat muita eivätkä ne jotka pyrkivät syystä tai toisesta muutoin alistamaan muita vastoin kohteensa tahtoa. Siitähän tässä on kyse. Ne jotka pystyvät myöntämään ikävien tekojensa todelliset mittasuhteet suht. objektiivisesti eivät ala kiukuttelemaan kun joku toinen tekee eri tavalla yhtä typerästi kuin he itse.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.12.2012 22:53
Shiwanilla on näköjään vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. Kun hänelle sanotaan: "Täysjärkinen ihminen vastaa verbaaliseen provokaatioon samalla mitalla (verbaalisesti) tai ei vastaa ollenkaan" niin hän ymmärtää koko lauseen tahallaan väärin. Koska järkevää vasta-argumenttia ei ole, hän heittää taas yhden hätäkakan. "Ilman vittuilua ei ole henkisesti terveiden yksityishenkilöiden keskisiä väkivaltatilanteitakaan".
Toistan: Täysjärkinen ihminen vastaa verbaaliseen provokaatioon samalla mitalla (verbaalisesti) tai ei vastaa ollenkaan. Kaksi henkisesti täysjärkistä ihmistä EI ajaudu fyysisen tappeluun koska molemmilla osapuolilla on itsehillintä tallella. Kumpikin tietää, että vittuiluun ei saa vastata väkivallalla. Täysjärkinen ei provosoidu niin pitkälle, että alkaa nyrkki heilua. Tämä on karu fakta ja sitä tukee myös Suomen laki.
Lain mukaan verbaalinen provokaatio ei oikeuta ketään fyysisen väkivallan käyttöön. Vaikka toisen osapuoli huutelisi sinulle törkeyksiä kadulla, sinä et saa käydä häneen kiinni. Jos käyt, pahoinpitelytuomio napsahtaa sinulle. Siinä on turha kitistä ja esittää uhria sanoen "No kun tuo alotti ja haukku mua homoksi". Haukkuja saa korkeintaan nuhteet, mutta nyrkin heiluttajalle tulee tuomio.
On se ikävää (siis Shiwanin mielestä) kun Suomen nykyinen laki ei osaa tuomita henkisen väkivallan harrastajaa (sitä, joka haukkuu homoksi) yhtä kovalla tuomiolla kuin sitä, joka lyö. Too bad.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.12.2012 06:56
No jospa sitten täydennän sitä mitä aiemmin sanoin siitä miksi väkivaltaan suhtaudutaan niinkuin suhtaudutaan.
Henkinen väkivalta on toki väärin sinänsä. Mutta sen määrittely voi olla hyvinkin hankalaa. Tiukimmillaan se voidaan tulkita kaikeksi mikä on "pahasti sanottu", tai 'vittuiluksi'..
Mutta kukapa ei joskus sanoisi pahasti? Onko se oikeastaan edes vältettävissä? Ihan varmasti joka parisuhteessa riidellään joskus, ja silloin sanotaan pahasti. Sanotaan asioita joita ei edes tarkoiteta. Ja kyllä, se sattuu. Mutta onko se sellaista väkivaltaa, johon pitäisi suhtautua samalla vakavuudella kuin fyysiseenkin? Jääkö siitä pahoja traumoja?
Tuskin. Jokainen on elämässään kokenut riitoja, mutta harva on joutunut sietämään pitkään jatkuvaa alistamista, vähättelyä jne.. Tällaiset asiat toki ylittäisivät sinänsä jo puuttumiskynnyksenkin.. Valitettavasti vain, ne ovat asioita joita on hyvin vaikea todeta. Ja tällaisissa tapauksissa usein henkistä(kin) väkivaltaa käyttävä osaa usein manipuloida uhrinsa uskomaan olevansa jotenkin itse vastuussa kaikesta.
Jos ja kun tilanne kehittyy siihen pisteeseen että nyrkit alkavat heilua, niin silloin ylitetään sellainen raja, mitä ei missään normaaleissa oloissa pitäisi ylittää. Länsimaiden suhtautuminen parisuhdeväkivaltaan on ehdottoman kielteinen juuri siitä syystä, että tämän raja-aidan ylittäminen yleensä kertoo omaa viestiään siitä että taustalla on valtavasti muitakin ongelmia, ja tilanne on nyt kehittynyt suorastaan vaaralliseksi.
Vaarallista se on jo senkin takia, että moni uhri ei itse kykene havaitsemaan tilanteen poikkeavuutta. Parisuhdeväkivallalle on ominaista nimenomaan se, että uhri etsii syitä itsestään. Ja juuri siksi sellaiset kommentit, kuin ettei 'syyttömiä uhreja ole' tai että 'vikaa pitäisi etsiä peilistä' ovat suorastaan vahingollisia.
Ajatus siitä että fyysisen ja henkisen väkivallan käyttäjä olisivat täysin eri henkilö, ja että fyysinen väkivalta olisi uhrin ainoa keino puolustautua ovat parhaimmillaankin vaillinaisia. Henkinen väkivaltakaan ei oikeuta fyysistä väkivaltaa. Ja olipa syy missä tahansa, fyysinen väkivalta on se raja-aita, minkä ylittymisen pitäisi viimeistään herättää huomaamaan että jokin on vialla. Jos itseen kohdistuva henkinen väkivalta ylittää sen kynnyksen, ettei koe voivansa tehdä siinä tilanteessa mitään muuta kuin käydä käsiksi, niin sitten on aika tehdä johtopäätökset ja lähteä. Ei henkinen väkivalta oikeuta käyttämään fyysistä väkivaltaa.
Fyysiselle väkivallalle ei ole olemassa sellaisia perusteluja jotka tekisivät siitä 'sallittua'.
Henkinen väkivalta on paljon vaikeammin määriteltävissä ja osoitettavissa, mutta sen olemassaolo ei ole fyysisen väkivallan syy, oikeutus tai perustelu.
Eikä mielestäni "ihmisten ärsyttäminen" ole sellaista väkivaltaa josta ihmiset oikeasti saisivat traumoja. Ihminen joka kadulla vetelee satunnaista vastaankulkijaa turpaan, koska tämä 'rupesi vittuilemaan', tuskin saa kovin syviä henkisiä arpia siitä 'vittuilusta'. Eikä sitä voi mitenkään verrata siihen miten joku voi piinata, väheksyä, alistaa ja lyödä kumppaniaan.
Ja ajatus siitä, että henkisen ja fyysisen väkivallan käyttäjä olisivat puhtaasti eri ihmisiä, kuulostaa suorastaan naiivilta. Sen mitä itse olen aiheesta lukenut kertoo juuri päinvastaista. Henkisen ja fyysisen väkivallan käyttäjä on usein yksi ja sama henkilö. Pelkkä riitely ei oikeuta lyömään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.12.2012 18:41
"Nuo teidän tuplastandardinne ovat koomisia."
Shiwan sahaa taas omaa oksaansa. Hän syyttää muita tuplastandardeista mutta on täysin sokea omille tuplastandardeilleen. Hän möläytti jo toisessa viestissä käsittämättömän aivopierun "Syyttömät fyysisen väkivallan uhrit ovat harvinaisia". Tämä lause on täyttä potaskaa vailla totuuspohjaa. Lause myös sisältää vaarallisen tuplastandardin, koska se suosii fyysisen väkivallan käyttäjää. Standardi toimiin näin: Uhri sanoo jotakin ja vastapuoli hyökkää fyysisellä voimalla. Lyöjä alensi itsensä pikkulapsen tasolle koska ei viitsinyt olla aikuinen ja kohdata vastapuolta aikuisen tasolla (verbaalinen välienselvittely). Tekosyyksi omalle lapselliselle käytökselleen lyöjä tarjoaa sitä, että uhri (joka ei sortunut fyysiseen väkivaltaan) onkin muka itse osasyyllinen koska hän sanoi jotakin ikävää. So what? Vaikka vastapuoli sanoisi mitä tahansa, se ei koskaan oikeuta fyysisen väkivallan käyttöön.
Ihmisellä on kahdentasoista itsehillintää. Alkeellista fyysistä itsehillintää ja korkeamman tason henkistä itsehillintää. Alkeellista itsehillintää opetetaan jo pikkulapsille päiväkodissa. Opetuksen sisältö on karkeasti ottaen seuraava: "Ihmistä tai eläintä ei saa lyödä, potkia, töniä, repiä, kuristaa eikä muuten vahingoittaa." Korkeamman tason itsehillintää ("toista ihmistä ei saa haukkua eikä henkisesti piinata") voidaan opettaa ja oppia vasta myöhemmin. Kehittyneempi itsehillintä nimittäin vaatii huomattavasti korkeampaa kognitiivista ja kielellistä taitoa. Ihminen, joka ei opi alkeellista itsehillintää (fyysisen väkivallattomuuden periaate) ei opi myöskään korkeamman tason itsehillintää (henkisen väkivallattomuuden periaate). Tässä onkin selitys siihen, miksi fyysiseen väkivaltaan syyllistyvät ihmiset ovat lähes aina myös henkisen väkivallan käyttäjiä ja manipuloivat uhriaan monin tavoin.
Huvittavaa kyllä, fyysistä väkivaltaa käyttävät ihmiset ovat aina suurimpaan ääneen valittamassa henkistä väkivaltaa jonka uhreja he itse teeskentelevät olevansa. Fyysisen väkivallan käyttäjä (aikuinen ihminen jolta puuttuu alkeellinenkin itsehillintä) yrittää epätoivoisesti todistella, että syy hänen riehumiseensa löytyy uhrista (jonka fyysinen itsehillintä kestää). Uhri ei löynyt eikä käyttänyt fyysistä väkivaltaa, mutta se SANOI jotakin mikä aiheutti lyöjälle pahaa mieltä. Tämä on taas yksi tyypillinen hätäkakka. Päivänselvää on, että vaikka uhri olisi sanonut mitä tahansa se ei oikeuta fyysistä väkivalta. Jos sinä annat nyrkkiesi heilua, olet syyllistynyt huomattavasti suurempaan rikokseen kuin vastapuoli joka avasi suunsa ja sanoi jotakin. On erittäin todennäköistä, että vastapuolen sanoma ei täytä henkisen pahoinpitelyn merkkejä lainkaan .Mutta lyöminen, töniminen tai vaatteista repiminen täyttävät fyysisen väkivallan tuntomerkit ja myös pahoinpitelyrikoksen tuntomerkit.
Fyysisen väkivallan käyttö on aina vaaraksi muiden ihmisten henkeä ja mielenterveyttä kohtaan. Mikään lääketieteen tuntema keino ei kykene parantamaan vammoja, joita syntyy yhden ainoan nyrkiniskun seurauksena: aivovamma, silmän sokeutuminen tai hampaiden menetys. Yhdestä ainoasta fyysisestä väkivallanteosta jää uhrille usein pitkäaikainen ja elämää rajoittava pelkotila. Sen sijaan yhdestä ainoasta henkisen väkivallan teosta (kun joku sanoo pahasti) ei aiheudu uhrille läheskään niin suurta tuskaa, että sitä voisi millään tasolla verrata fyysiseen väkivaltaan. Tokihan tätä joku aina yrittää, varsinkin ne joilla on asennevamma. Perisuomalainen oletus siitä, että lyödyksi tullut on itse syyllinen koska hän avasi suunsa ensin. Hän teki "eri tavalla yhtä typerästi" kuin lyöjä. Totuus on, että lyöjä teki ENEMMÄN typerästi kun taantui päiväkotilapseksi ja sortui fyysiseen väkivaltaan.
Niin kauan kun fyysistä väkivaltaa trivialisoidaan, uhreja vähätellään, heille syötetään potaskaa ("Syyttömät fyysisen väkivallan uhrit ovat harvinaisia") ja käsketään etsimään pahoinpitelyn syitä omasta itsestä ("olisi hyvä katsoa peiliin ja miettiä löytyykö sieltä myötävaikuttimia") on turha kuvitella, että myöskään henkisen väkivallan uhreja kyettäisiin ottamaan vakavasti.
Tasapuolisuuden nimissä - koska sitähän Shiwan vaatii - meidän täytyy nyt ruveta syöttämään tuota samaa potaskaa (kaksoisstandardeja, vähättelyä, uhrin syyllistämistä) myös henkisen väkivallan uhreille. "Syyttömät henkisen väkivallan uhrit ovat harvinaisia". Henkisen pahoinpitelyn uhrin pitää aina muistaa katsoa peiliin ja miettiä, löytyykö sieltä myötävaikuttimia. Oletko kyvytön ottamaan täyttämään puolisosi tarpeita parisuhteessa? Kun toinen haluaa keskustella, pidätkö sinä mykkäkoulua joka on henkisen väkivallan muoto. Kun puoliso kysyy sinulta mikä on hätänä, raivostutko ja käytkö häneen käsiksi? Jos käyt, on aika hakeutua hoitoon väkivaltaisuutesi takia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.12.2012 04:42
Henkinen JA fyysinen väkivalta ja yliote kumppanista on aina väärin...toista ei saa jyrätä henkisesti eikä fyysisesti. Kyllä jokaisen aikuisen tulisi osata keskustella fiksusti ilman vyön alle lyömistä. Uhrin syyllistäminen on huomattavan arvelluttavaa koska tällä hyökkäävä/päällekäyvä osapuoli voi loputtomasti selitellä tekojaan ja toisaalta parisuhteesta voi nostaa kytkintä, mielummin ennenkuin asiat ajautuu siihen pisteeseen että toinen "on" lytättävä henkisesti tai fyysisesti. Eli jos "se akka/ukko taas urputtaa" ja tekee mieli murskata tämä toinen osapuoli niin muuttakaa pois jos on niin kamala, älkää käykö käsiksi... Puhun nyt uhrin kokemuksella, toki joskus itsekkin saatoin ärähtää takaisin ja siten pahentaa tilannetta kun en yksinkertaisesti jaksanut kuunnella haukkumista mutta välillä kyllä tultiin silmille ilman mitään muuta syytä kuin alkoholi. Lopulta oli itsetunto paskana ja pelko ja masennus päällä, eikä ilman minun päätöstä tilanne olisi ikinä muuttunut vaikka vuosia jaksoin lupauksia kuunnella ja yrittää muuttaa omaa toimintatapaani jotta meillä olisi kaikki ollut hyvin. En sano etteikö ihmiset voisi muuttua/muuttaa toimintatapojaan mutta sitkeässä ne on ja jokaisen on sitten mietittävä, kauanko jaksaa yrittää. Fyysinen ja henkinen väkivalta ovat aina ns.deal breakereita ja niiden aiheuttamaa vahinkoa on joko vaikeaa tai mahdotonta korjata...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ftbh
16.12.2012 15:29
anna kenkää. tyyppi varmaan roikkuu muutenkin puolet ajasta jossain hesarin nettikeskusteluissa raivoamassa kreikka-tuesta tai siitä miten helsinki vainoaa autoilijoita. anna kenkää, tyyppi on idiootti
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
17.12.2012 08:46
Anonyymi 13.12.2012 22:53
"Kaksi henkisesti täysjärkistä ihmistä EI ajaudu fyysisen tappeluun koska molemmilla osapuolilla on itsehillintä tallella."
Tämä pitää paikkaansa. Taysjärkinen ihminen ei käytä minkään muodon väkivaltaa joten on aivan loogista ettei myöskään sen käyttämisen seurauksena ajaudu tappeluun toisen täysjärkisen ihmisen kanssa.
----------------------
Anonyymi 14.12.2012 06:56
"Mutta kukapa ei joskus sanoisi pahasti? Onko se oikeastaan edes vältettävissä?"
Miksi se ei olisi vältettävissä? Jos on fyysisesti kykenevä olemaan käyttämättä henkistä väkivaltaa sanojen muodossa on 100% varmaa että sen käyttäminen perustuu valintaan, ei pakkoon.
"Ihan varmasti joka parisuhteessa riidellään joskus, ja silloin sanotaan pahasti. Sanotaan asioita joita ei edes tarkoiteta. Ja kyllä, se sattuu. Mutta onko se sellaista väkivaltaa, johon pitäisi suhtautua samalla vakavuudella kuin fyysiseenkin? Jääkö siitä pahoja traumoja?
Tuskin."
Varmaan kiinni ihan siitä kuka sanoo, mitä ja kenelle. Minua on aikuisiällä yritetty pariin otteeseen tuikata veitsellä, kerran tullut kengästä naamaan, kuristettu, yritetty lyödä kättä pidemmällä, päälle syljetty ja muutamaan otteeseen yritetty lyödä. En minä silti herää omaan huutooni tai koe mitään pelkotiloja asian suhteen. Varmaan sama pätee moneen muuhunkin. Se, että väittäisin näiden olevan asioita joista "tuskin" seuraa kellekään traumoja on kuitenkin melkoisen kaukainen ajatus. Jokuhan voi sirpaloitua jos siitä, että hänelle heristetään nyrkkiä ja näytetään vihaista naamaa. Koska tätä on hankala ennustaa, on viisaampaa olla selvittämättä missä se kohteen henkisen sietokyvyn raja menee.
Sama pätee henkiseen väkivaltaan. Kyllä minä kestän kyykytysyrityksiä enkä koe tarpeelliseksi käydä keneenkään kiinni koska itseä sapettaa tämän toisen käytös. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki muut kestäisivät joten on viisaampaa olla selvittämättä missä se kohteen henkisen sietokyvyn raja menee myös tällä saralla.
Ylipäätään on naurettavan heikkouden merkki alkaa käyttämään henkistä tai fyysistä väkivaltaa hyökkäyksenä. Itseäänhän saa puolustaa, mutta hyökkääminen on aina väärin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.12.2012 10:34
Itse kysyjän kirjoituksesta minulla heräsi seuraavia ajatuksia: Mies oli ollut jo ennen lapsen syntymää välillä kamala, välillä ihana. Olisiko sittenkin niin, että ongelma oli jo olemassa ja lapsen syntymä ja siten perhedynamiikan muutos kärjisti sitä? Kenties miehellä oli jo kaksisuuntainen mielialahäiriö tai muita ongelmia? Onko näitä tutkittu?
Ei tietenkään ole kivaa saada kotona vähemmän huomiota kuin ennen, kun uusi vauva tulee, mutta jonkun verran aikuisuutta voi odottaa. Sen enempää mies kuin nainen ei saa olettaa, että on edelleen perheen keskipiste ja lellivauva, kun sinne on tullut oikeita vauvoja. Viimeistään siinä paikassa pitää katse kääntää omasta navasta ulospäin. Ei ole kivaa eikä helppoa, mutta kyllä siihenkin apua saa. Murjottaminen ei tosin ole oikea konsti.
Kommentoinnissa alkoivat näköjään heti nousta esiin ne, jotka epäilevät tämän johtuvan siitä, että nainen pihtaa seksiä. Me emme nyt tiedä, kumpi tuli ensin, mutta jos mies on ollut koko seurustelun ajan "välillä kamala" ja lapsen syntymän jälkeen eristynyt murjottamaan ja kieltäytynyt kommunikoinnista ja lopulta vielä lyönyt, niin kuinka paljon se houkuttaa seksiin?
Mikäli toinen kieltäytyy kommunikoimasta ja kuuntelemasta eikä lähde mukaan näihin apukeinoihin, joita perheneuvoja tuossa ehdottaa, niin sori, uskon että sinun on tehtävä asia selväksi: sinä lähdet joksikin aikaa lapsesi kanssa ja jos mies oikeasti haluaa teidät takaisin, hän alkaa tehdä töitä perheen pelastamiseksi sinun kanssasi. Yksi aikuinen ei voi perhettä pelastaa, jos toinen heittää rukkaset nurkkaan ja heittäytyy murjottavaksi lapseksi. Minulla on tästä sen verran kokemusta, että en nyt asettaudu erityisesti naisen puolelle ainakaan sen takia, että nainen olisi aina uhri ja mies aina väkivaltainen. Ihan sama, kumpaa sukupuolta nämä ovat. Olen nähnyt myös niitä asetelmia, joissa nainen on murjottamalla ja kiukuttelemalla valtaa käyttävä matroona, eivätkä nekään suhteet paremmiksi muuttuneet, ellei tämä henkilö suostunut yrittämään muuttumista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin