KYSYMYS: Eräs tuttava mies on useamman kerran humalassa kertonut tunteistaan ja siitä, kuinka ei saa minua mielestään vaikka kuinka yrittäisi. Humalassa hän myös avautuu todella henkilökohtaisista asioistaan. Kuitenkin selvinpäin hän aina peruu puheensa ja selittelee tekojaan hieman epämääräisesti. Selvinpäin hän vastailee satunnaisesti viesteihin, mutta jos hänen käytöksestään yrittää kysyä saa harvoin vastausta. Tilannetta vaikeuttaa ehkä hieman myös se, että olemme hänen siskon kanssa hyviä ystäviä, eikä miehen sisko tiedä miehen avautumisista mitään. Miehen serkun kanssa minulla on joskus ollut myös seksisuhde.
Mielestäni mies vaikuttaa kiinnostavalta ja häneen olisi mukava tutustua paremmin. Itsestä tuntuu vaan tällä hetkellä, että on tilanteen kanssa jotenkin jumissa. Miehen saa puhumaan asioista vaan humalassa, mutten tiedä voiko miehen sanoihin luottaa silloin. Olen sanonut miehelle, ettei hän saa vaan seksiä sillä, kuinka kertoo humalassa olevan kiinnostunut ja haluavansa tutustua paremmin. Silti sama käytös toistuu siitä huolimatta, että olen tehnyt selväksi ettei kyseinen käytös toimi pelkän seksin saamisen suhteen.
VASTAUS: Kerrot sinua kiinnostavasta tuttavamiehestä, joka humalassa avautuu tunteistaan sinua kohtaan, mutta selvin päin on välttelevä ja peruu puheitaan. Mietit, voitko luottaa hänen sanoihinsa.
Viestisi luettuani minä jäin miettimään, minkälaista suhdetta sinä toivot? Onko mahdollisesta, että myös hän on epävarma siitä mitä sinä haluat, seksisuhdetta vai jotain vakavampaa? Mietin mitä olit sanonut hänelle seksin antamisesta ja saamisesta. Näin tietenkin asian voi pelkistää, erityisesti jos puhumme vain seksisuhteista. Tällaisten asioiden kuuleminen voi kuitenkin tehdä myös epävarmaksi ja antaa väärän viestin toiselle osapuolelle. Sanot, että hän vaikuttaa kiinnostavalta ja haluaisit tutustua häneen paremmin. Ymmärrän tämän niin, että kiinnostuksesi on syvempää kuin vain seksisuhde. Oletko sinä sanonut hänelle tämän selvin päin? Vai onko niin, että kumpikaan teistä ei rohkene puhua suoraan ja selvin päin kiinnostuksestaan? Jos näin on, on kovin vaikea lähteä aidosti, omana itsenään tutustumaan uuteen ihmiseen.
Ihmissuhteet aiheuttavat meissä kaikissa epävarmuutta. Kun otamme askelia toisiamme koti, otamme aina myös riskin. Kelpaanko? Haluaako hän minua? Voinko luottaa? Humalassa rohkenemme laskea suojauksiamme, mutta selvin päin taas suojaudumme. Myös ”rempseä” puhe on tapa suojata itseään. Nämä eivät kuitenkaan ole niitä tapoja, jolla hyvä ihmissuhteen syntyvät.
Entä jos yrittäisit laskea omat suojauksesi ja ilmaista hänelle kiinnostuksesi ja halusi tutustua häneen ilman, että verhoat tämän kiinnostuksesi ehtoihin. Voit myös sanoa, että olet epävarma siitä, mitä hän haluaa, mutta haluaisit tietää. Emme voi tietää mihin tämä johtaa. Pystyykö hän tarttumaan siihen vai ei. Yleensä kuitenkin paras tapa aloittaa toiseen tutustuminen on olla itse aito ja rehellinen. Se yleensä johtaa parhaimpaan lopputulokseen. Ja jos se ei johda toivottuun lopputulokseen, niin voi ainakin olla ylpeä siitä, että pystyit olemaan aito, oma itsesi. Halussa ja kiinnostuksessa toista ihmistä kohtaan ei ole mitään hävettävää.
KYSYMYS: Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä pian kaksi vuotta. Tämän vuoden aikana pinnani on ollut lähestulkoon kokoajan kireällä ja stressaan, kun poikaystäväni pari kertaa kuukaudessa (max.2kertaa) käy poikien kanssa viihteellä ja hölmöilee viinapäissään ja vikittelee muita naisia. Nyt hän oli kuulemma aivan vahingossa suudellut jotakin naista ja tämä nainen vielä muutamankin päivän jälkeen laittoi viestiä. Poikaystäväni sanoi tajuavansa tehneensä väärin eikä voi mitään että kun kuppi menee täysin nurin niin homma karkaa lapasesta. Itse en voi tätä hyväksyä mutta en myöskään halua että kännihölmöilyiden takia erottaisiin. Olen kauan yrittänyt miettiä ratkaisua ja onko minussa jotain vikaa kun humalapäissään kaikki vieraat naiset ovat sata kertaa parempia..
Yrittäjäaurinkoinen 21v
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Tilanteesi kuulostaa kurjalta sinun kannaltasi. Sen lisäksi, että poikaystäväsi toistuvat teot loukkaavat sinua, Ilmeisesti joudut olemaan varuillaan sen suhteen, koska hän lähtee poikien kanssa ulos ja mitä sitten tapahtuu. Poikaystäväsi taitaa olla aikamoinen tarinankertoja. Aivan vahingossa suuteleminen ja yhteystietojen antaminen ovat melkoisia suorituksia. Kuulostat kuitenkin siltä, ettet usko selityksiä, ja hyvä niin!
Poikaystäväsi sanoo, että ei voi itselleen mitään kun ”kuppi menee täysin nurin niin homma karkaa lapasesta.” Tarkoittaakohan poikaystäväsi sitä, että humalassa voi tehdä mitä vaan eikä tekemisistä ole vastuussa. Selvää on se, että poikaystäväsi käytös ei ole sinua ja teidän suhdettanne kunnioittavaa. Mietit onko sinussa jotain vikaa, kun muut naiset kiinnostavat humalassa. Naisten vikittely on poikaystäväsi teko, josta sinun ei pidä syyllistyä! Kirjoituksestasi ei ilmene millainen suhteenne muuten on. Mietin onko poikaystäväsi oikeasti sitoutunut suhteeseenne vai haluaisiko hän vielä olla vapaa? Alkoholi poistaa usein estoja ja kovassa humalatilassa ihminen monesti toimii vain viettiensä pohjalta. Jotkut ihmiset ovat kuin eri persoonia humalassa. Mitä nämä ajatukset herättävät sinussa suhteessa poikaystävääsi? Millainen hän on humalassa, kun sinä olet paikalla?
Et halua erota kännihölmöilyjen vuoksi ja kerrot miettineesi ratkaisua pitkään. Miksi ajattelet, että jatkuvat kännihölmöilyt eivät ole riittävä eron syy? Kerrot olleesi kireänä jo vuoden verran eli puolet suhteenne kestosta. Mitähän jatkossa on luvassa, jos suhteestanne tulee kymmenvuotinen? Mitä ratkaisuja poikaystäväsi on ehdottanut tilanteeseen? Onko hän törttöilyn estääkseen esimerkiksi valmis käymään viihteellä vain sinun kanssasi, juomaan vähemmän tai lopettamaan juomisen? On hyvä, että hän tajuaa tehneensä väärin, mutta onko hän oikeasti pahoillaan? Jos on, niin miksi hän jatkaa toimintaansa? Osaako hän asettua sinun asemaasi eli ymmärtääkö hän kuinka paljon hänen hölmöilynsä vaikuttavat sinuun? Mitenköhän hän suhtautuisi siihen, että sinä suutelet kännissä muita? Siinä oli paljon kysymyksiä, joita on hyvä miettiä, jos et ole niin jo tehnyt.
KYSYMYS: Olen seurustellut yli 2,5 vuotta. Yhdessäkin olemme asuneet pitkään ja myös kihloihin ehtineet. Mieheni on lähes täydellinen: kiltti, luotettava, huomaavainen ja hän tekee minut onnelliseksi. Suhteessamme ei ole ongelmia, ja haluan pysyä siinä enemmän kuin mitään muuta. Ongelma on se, että en pääse yli eräästä typerästä teostani, vaikka se on sovittu ja käsitelty moneen kertaan.
Minua vaivaavasta tapahtumasta on puolisen vuotta. Olimme yhdessä kumppanini ja ystävieni kanssa opiskelurientoja viettämässä. Tapahtuma alkoi aikaisin, ja iltaa kohden aloin olla melkoisessa humalassa. Tunnelma oli katossa, ja päädyimme porukalla erään minulle ja kumppanilleni tuntemattoman henkilön luo juhlimaan. Itselläni oli juhlafiilis, mutta poikaystävääni alkoi väsyttää ja kyllästyttää, ja hän halusi kotiin. Oman humalatilani ja korkean tunnelmani vuoksi en halunnut lähteä. Saimme aiheesta komean riidan aikaiseksi. Sen päätteeksi mies lähti kotiin ja jäin itse ystävieni seuraan.
Usein tulen humalassa huomionkipeäksi, ja varinkin tuo riita ja poikaystävän lähtö saivat minut tuntemaan oloni hylätyksi. Itkin ja juttelin asiasta kavereideni kanssa. Oloni parani vähän, ja päätimme jatkaa hauskaa iltaa. Siirryimme toiseen paikkaan, jossa juhlinta jatkui.
Tästä eteenpäin hädin tuskin muistan itse mitään, sillä olin niin kovassa humalassa. Jatkopaikassa olin alkanut jutella yhden tyttökavereistani kanssa siitä, kuinka pitkässä suhteessa joskus miettii, millaista seksi jonkun muun kanssa olisi. Olimme ilmeisesti syvällisemminkin puhuneet aiheesta. Tämän jälkeen filmi on todella pahasti katki. Olin kuulemma puhunut samasta aiheesta eräälle kaveripojalleni, mutta se oli mennyt liian pitkälle. Olin ehdottanut, että harrastaisimme seksiä, jotta saisin tietää, millaista se olisi jonkun toisen kanssa. Tämän jälkeen voisin jatkaa onnellisesti suhdettani. Olin kuulemma puhunut paljon, kuinka rakastan nykyistäni, ja tekisin teon vain parisuhteemme hyväksi. Tietenkään kaveripoikani ei suostunut, mistä en voisi helpottuneempi olla.
Seuraavana aamuna en muistanut tapahtumista juuri mitään. Kysyin tuolta kaveripojaltani, mitä minun oli tullut tehtyä. Hän kertoi totuuden, josta järkytyin syvästi. Kerroin heti kaiken poikaystävälleni itkun saattelemana. Onnekseni hän oli hyvin ymmärtäväinen ja antoi anteeksi. Saimme asian sovittua saman tien. Keskustelimme tapahtumat läpi myös tuon kaveripojan kanssa, sekä tyttökaverin, jonka kanssa olin mokaani edeltävästi keskustellut. Hekin parisuhdeihmisinä ymmärsivät kaiken hyvin, eivätkä tuominneet minua.
Ongelmani on, että mielessäni rankaisen itseäni tuosta jutusta edelleen. Koen, etten ole miehelleni tarpeeksi hyvä tai ansaitse häntä. Pelkään myös, paheksuvatko asiasta tietävät henkilöt minua salaa. Tiedän, ettei mitään tapahtunut, enkä varsinkaan tuon kokemuksen jälkeen aio tehdä vastaavaa enää ikinä. Toki ajatus seksistä toisen kanssa mietitytti tuolloin ja tulee aina mietityttämään. En vain tietenkään tietoisesti veisi ajatuksiani tekojen tasolle, se ei olisi upean suhteeni rikkomisen arvoista. Tuolloin vain riita poikaystävän kanssa ja kovan luokan humalan aiheuttama estottomuus veivät asian liian pitkälle.
Tapahtuma on välillä pitkään pois mielestä, ja sitten se palaa taas. Joka kerta pyöritän sitä mielessäni, ja tulen lopulta tulokseen, että mitään ei tapahtunut, sillä tapahtuma oli tarkoitettu opetukseksi minulle, ja sain uuden tilaisuuden toimia oikein. Hetkeksi se helpottaa, kunnes epävarmuus palaa taas. Kysymykseni on siis se, että miten voin antaa tämän itselleni anteeksi ja jatkaa oikeasti eteenpäin?
22
VASTAUS: Pohdit, miten voisit antaa itsellesi anteeksi teon, jolla tiedät loukanneesi rakkaintasi. Vaikka asia on teidän kesken sovittu, et pääse eroon piinaavasta syyllisyyden tunteesta. Et, vaikka tiedät, ettei mitään peruuttamatonta tapahtunut.
Olet miettinyt tapahtunutta perusteellisesti. Tiedät, että riita poikaystävän kanssa sai sinut tuntemaan itsesi hylätyksi ja se yhdessä vahvan humalatilan kanssa vaikutti siihen, että ehdotit seksiä kaveripojalle. Oma käytös nolottaa jälkikäteen, varsinkin, kun et itse muista mitä tapahtui, vaan olet joutunut kuulemaan sen toisten kuvaamana. Tunnistat, että toki joskus käy mielessä ajatus, millaista olisi seksi jonkun toisen kuin oman kumppanin kanssa – ja sellainen ajatus on sinänsä luonnollista. Mutta tiedät, että selvin päin et haluaisi loukata kumppaniasi olemalla hänelle uskoton – et edes puheen tasolla.
Olet edennyt asian käsittelyssä oikean suuntaisesti: Et kieltänyt tapahtunutta, vaan halusit kohdata sen. Et halunnut salata sitä myöskään seurustelukumppaniltasi, vaan kerroit ja pyysit anteeksi. Miettiessäsi asiaa huomaat, että se oli tärkeä opetus siitä, miten et halua toimia. Mikä sinua siis vielä vaivaa tässä tapahtumassa? Onko se tunne häpeä, joka ei vain jätä rauhaan? Oma töppäily hävettää, sitä on vaikea antaa itselleen anteeksi, kun on loukannut käyttäytymisellään rakkaintaan. Nyt mietit, mitä muut sinusta ajattelevat. Häpeä saa aikaan sen, että tekisi mieli painua maan alle.
Häpeä on suojaava tunne. Terve häpeä estää meitä ylittämästä yhteisesti sovittuja ja omaa persoonaa suojaavia rajoja. On tervettä hävetä käyttäytymistään, jolla voi olla vahingollisia seurauksia sekä itselle että myös muille. On oikein sopia asiat niiden kanssa, joille ne kuuluvat. Mutta kaikesta tästä huolimatta häpeä voi myös jäädä päälle. Sinulle on tainnut käydä niin. Häpeään sekoittunut syyllisyys piinaa sinua. Tehtyä et saa tekemättömäksi, sen tiedät ja tunnustat. Olet pyytänyt ja saanut anteeksi kumppaniltasi, mutta jäljelle on jäänyt sellainen koko olemustasi koskettava häpeä, mikä estää sinua antamasta itsellesi anteeksi. Koet olevasi niin huono ja epäluotettava, ettet ansaitse kumppanisi rakkautta.
Rakkautta ei voikaan ansaita. Syvintä rakkautta on se, että sinusta välitetään sellaisena kuin olet, ilman ehtoja, että kelvatakseen pitäisi olla jotenkin toisenlainen. Olisiko mahdollista, että alkaisit katsella itseäsi yhä enemmän rakkauden silmälasien läpi? Olet tehnyt sellaista, mitä häpeät ja jota olet pyytänyt anteeksi, ja olet sen myös saanut anteeksi. Sinun ei tarvitse enää rangaista itseäsi teostasi, se on jo selvitetty ja sovittu. Olet edelleen se sama hyväksymisen ja rakastamisen arvoinen ihminen kuin ennen tapahtumaa. Me kaikki teemme virheitä, joiden seurauksia joudumme kantamaan. Sen tiedostaminen tekee meistä inhimillisiä ihmisiä. Mutta arvoamme ihmisinä tekomme eivät vähennä. Jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, myös itsensä hyväksymäksi ja rakastamaksi.
Toivon, että saat rauhan sisimpääsi – ja uskallat jälleen antautua rakkaudelle.
KYSYMYS: Olen nyt pitemmän aikaa ollut tosi onneton.
Seurustelusuhdetta jota liki pitäen ensi helmikuussa ollut 9 vuotta, on ollut aikamoista. Olen 52v, mieskaveri 49v. Emme asu yhdessä, eikä tulisi onnistumaankaan. Viime kerralla kun kaveri piti juopotteluputken, käyttäytyi taas huonosti. Kun en vastannut hänen puheluihinsa, hän lähetti viestin että: haista paska kun en vastaa ja että onko mulla ukkoja muita. Kun en vaan halua jutella kun on siinä kunnossa. Koin tuon asian kotirauhan häirintänä.
Hän ei missään asioissa tue eikä kannusta. On sanonut arvostavansa, mut eipä osoita sitä mitenkään. En ole halunnut hyvin hirveästi viime aikoina kiinnostua olemaan iloinen. Omistan ajokortin jonka sain vuonna 1983. Mieskaverini autoa olen ajanut muutaman kerran, mutta nyt hän ei halua tai ei kysy haluanko ajaa ja minusta tuntuu etten hänen mielestään osaa. Itsekkäästi käyttäytyy. Yksin kamppailen tämän asian kanssa. Vanhin tytär tietää, mut hän ei halua enää kuulla mitä mies on taas minua kohtaan tehnyt tai sanonut.
Nukkuminen on ollut mulla toisinaan huonoa yöllä. Eilen päivällä mies käväisi luonani ja minä olin väsynyt koska edellisen yön nukuin tosi huonosti. Mies tokaisi onko krapula. Se sattui koska asia ei ollut niin. Kaipaan ongelmaani apua, tukea. Hyviäkin hetkiä on ollut ja kausia, vaan huonot ovat olleet raskaita ja henkisesti kuluttavia. Mies kerran sanoi ettei ole kerenny yhdessäolomme aikana sanomaan hyvää ulkonäöstäni. Yhdessä en halua hänen kanssaan lähteä baariin koska se hänen humaltuessaan ei ole mulle kivaa. Ja kun liikumme hänen autolla, niin on tosi epämukavaa miten hän kiinnittää huomionsa muihin naisiin jotka ajavat autolla ja osoittaa heille empatiaa. Pahoitan mieleni, mut hän ei tietenkään oo moksiskaan. Antaisi minunkin yrittää ja kannustaisi.
Jatta
VASTAUS: Hei, ja kiitos kirjeestäsi! Olen iloinen siitä, että olet lähtenyt hakemaan apua tilanteeseesi.
Kerroit omasta parisuhteestasi. Vaikka suhteessasi on ollut hyviäkin hetkiä, koet että moni asia on toisin kuin toivoisit. Sinun toiveitasi tulee kunnioittaa ja kuunnella. Sinulla on oikeus hyvään elämään ja tasapainoiseen parisuhteeseen. On tärkeää että kuuntelet itseäsi ja sitä miltä sinusta tuntuu. Sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet! . Muista pitää huolta itsestäsi ja hyvinvoinnistasi. Sinulla on myös oikeus saada läheiseltäsi arvostusta ja kunnioitusta.
Olen huolissani sinusta, ja seurustelukumppanistasi myös. Seurustelusuhteenne on jatkunut jo pitkään ja se tuntuu kuluttavan sinua henkisesti ainakin huonoina kausina. Kirjeestäsi luin, että miesystäväsi pahoittaa alituiseen mielesi, ei tue sinua ja toimii itsekkäästi. Kuulostaa siltä että hänellä on myös vakavia ongelmia päihteiden käytössä. Olisi hyvä että hän osaisi ottaa vastaan apua!
Oletko puhunut vaikeuksistasi muiden kuin tyttäresi kanssa? Onko sinulla muita luotettavia ihmisiä joille voit asiasta puhua?
Kannustaisin sinua lämpimästi hakemaan apua omaan elämäntilanteeseesi. Onko kotipaikkakunnallasi esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskusta? Olisi todella tarpeellista että sinä ja kumppanisikin saisitte pulmiinne tukea ja apua!
Mitä teen tilanteessa, jossa mieheni on ollut ennen kaveri oman parhaan kaverin naisen kanssa, joka taas nykyään seurustelee miehen parhaan kaverin kanssa?
Asiani koskee sitä, että salataanko minulta jotain vai miksi mieheni ei kunnioita minua tai näytä, että välittää. Aina illanviettojen aikana tulee kränää minun ja mieheni välille (koska toinen juo siihen pisteeseen, että alkaa vittuilemaan ja minulta menee hermo) ja välillä minua ei oteta reissuihin mukaan eli jätetään törkeästi ulkopuolelle. Muutenkin mieheni on haukkunut minua kännipäissään, käynyt naisen kanssa syömässä, soitellut salaa ja kännipäissään nojaili naisen kainalolla ja kun näin he pelästyivät ja eivät tehneet mitään, sammunut moneen otteeseen naisen siskon luokse (ainakin sanoi niin).
Mieheni ei koskaan tule puolelleni, vaan on kavereidensa puolella. Hän sanoo minulle, että olen mielipuolinen ja mustasukkainen, ja kuvittelen kaiken. Jos kyselen selvinpäin asiasta niin hän sanoo, että johan asia on käsitelty ja hermostuu, vaikka en ole saanut mitään oikeita vastauksia eli muutakuin, ettei mitään hän ole tehnyt, että kuvittelen kaiken.
Vai onko sillä naisella jokin ongelma, kun haluaa pitää yhteyttä mieheeni, tekee kaveriporukan ryyppyreissuja, johon tietää että mieheni lähtee mukaan. Haluaako hän antaa jonkin näköisen sinkkukuvan itsestään vai tekeekö hän niin kiusatakseen minua sillä? Arkena mieheni on aivan ihana ja huomaavainen, mutta kännissä ja tietyssä porukassa ihan toinen. Ollaan oltu jo viisi vuotta yhdessä ja aina suodatan ja annan anteeeksi.. Nainen, 23
Hei ja kiitos viestistäsi!
Kuvaamiesi tilanteiden perusteella on ymmärrettävää, että tunnet jääneesi ulkopuolelle. Miehesi vaikuttaa pitävän paljon yhteyttä tähän naispuoliseen ystäväänsä. Kun vielä saattaa käydä niin, että sinut syrjäytetään reissusta tai miehesi puhuu humalapäissään sinusta pahaa, ei ole ihme, että et koe itseäsi tärkeäksi tai arvostetuksi.
Miehesi itse on sitä mieltä, että olet mustasukkainen ja kuvittelet kaiken. Huomaakohan hän, että hänen oma käytöksensä vaikuttaa sinun mustasukkaisuuteesi ja pahaan mieleesi? Jos hän haluaa sinun olevan hyväntuulinen ja luottavainen, hän varmaan tietää keinot siihen pääsemiseen. Olemalla huomioiva ja puhumalla sinusta kauniisti muille ihmisille hän varmasti saa sinusta parhaat puolet esille. Samalla puolella oleminen on yksi parisuhteen kulmakivistä. Jos kumppanit välttävät toistensa arvostelemista, nimittelemisestä puhumattakaan, toisten ihmisten kuullen, heidän keskinäinen kunnioituksensa kasvaa ja suhde voi hyvin.
On hienoa, että miehesi on arkena hellä ja huomaavainen. Hyvä arki on elämän perusta. Mistähän se humalassa esiin tuleva haukkuminen ja muu sinua loukkaava käytös nousee? Humala poistaa estoja, joten humalassa sanotaan ja tehdään harkitsemattomia asioita, mutta onko taustalla jotain sellaista tyytymättömyyttä, josta olisi hyvä puhua selvin päin? Puhumisen ei tarvitse olla ongelmissa vellomista vaan ratkaisujen hakemista niihin. Minkä pienen, konkreettisen muutoksen toivoisit miehesi tekevän lisätäkseen sinun hyvinvointiasi? Entä minkä pienen muutoksen hän toivoisi sinun tekevän? Pienistä askelista voi lähteä liikkeelle yhteinen hyvä muutos.
