Kuinka toimia parisuhteessa, jossa huorittelu on arkipäivää ja väkivaltaa esiintyy välillä. Rakkaus taitaa olla kuollut, koska olen hänelle vain kotitalousautomaatti, jota saa haukkua niin paljon kun haluaa. Välillä tuntuu, että hänellä on outoja fantasioita, joihin liittyvät ulosteet. Enkä suostu toteuttamaan niitä.
Mikä olisi vaihtoehto kun on arvoton olo, eikä paljon ole väliä elääkö vai kuolee? Yksi mustelma tuli kerran, kun kynä lensi silmäkulmaa kohti, jonne se osui ylös ja sain vain pahan haavan. Kaikkein pahin paikka oli isku huuleen. Olen epätoivoinen.
Apua, olen umpikujassa.
Nainen 36
Hei ja kiitos yhteydenotostasi!
Kerrot kirjeessäsi olevasi epätoivoisessa umpikujassa. Parisuhteessasi on sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa ja koet kumppanisi seksuaaliset fantasiat ja mahdolliset toiveet oudoiksi. Ilmeisesti tällainen asiaintila on jatkunut jo pitemmän aikaa, koskapa olet alkanut tuntea itsesi arvottomaksi.
Näihin kahteen asiaan minulla perheneuvojana on yksinkertainen ja selkeä kanta:
- Väkivalta on aina väärin eikä sen kohteeksi tarvitse suostua missään olosuhteissa. Ei vaikka miehesi väittäisi väkivalan syyn olevan sinussa.
- Pissa- ja kakkaleikkien kuvitteleminen ei sinänsä ole tuomittavaa, mutta niiden toteuttaminen edellyttää sitä, että kumpikin osapuoli sitä haluaa.
Väistämättä herää kysymys, mikä on saanut Sinut jäämään tällaiseen epätyydyttävään suhteeseen? Onko teillä miehesi kanssa minkäänlaista puheyhteyttä tällä hetkellä? Uskallatko ottaa väkivallan hänen kanssaan vakavasti puheeksi?
Ymmärtääköhän miehesi, että kyseessä on ongelma, johon hänen on haettava apua? Aloittaa voisi vaikka soittamalla Lyömättömään linjaan 09-61266212. Kannattaa myös katsoa Jussi-työ netistä. Jos näyttää siltä, että miehesi ei ymmärrä tai ei suostu hakemaan itselleen apua, niin Sinun ei kannata jäädä odottelemaan, vaan vakavasti harkita suhteen lopettamista. Näin senkin takia, että väkivallalla on parisuhteessa taipumus ajan myötä vain pahentua!
Jos tunnet olosi turvattomaksi, selvitä missä on lähin turvakoti. Sieltä saat myös käytännön toimintaohjeita kriisitilanteeseen varautumiseksi.
Umpikujasta löytyy tie ulos, kunhan ryhdyt toimimaan.
Rohkeutta siihen toivottelee,
perheneuvoja Pirjo
11 kommenttia
Anonyymi
31.10.2012 16:39
"Kuinka toimia parisuhteessa, jossa huorittelu on arkipäivää ja väkivaltaa esiintyy välillä. "
Vastaus on yksinkertainen: Sellainen parisuhde pitää lopettaa. Ei se helppoa ole, mutta ainut vaihtoehto.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kaakkanen
21.7.2013 12:25
Minua on huoriteltu 47vuotta, lähes aina kun mieheni humaltuu. Muuten aivan ihana ja huumoritajuinen mies. Hän tuli elämääni kun olin jo melkein 22 vuotias, hän oli vasta 18v, mutta minunhan olisi pitänyt olla neitsyt. Valehtelijan nimen sain kun en ollut kertonut hänelle kenen kanssa olin aikaisemmin ollut. Siitä ne meidän ongelmanne sitten alkoivat. Jo kihloissa olo aikana kesken yhdynnän hän huomasi, että tämähän on huora ja veti minua ympäri korvia avo kämmenellä. En siitäkään vielä ymmärtänyt, että voisiko hänessä olla jotakin vialla. 47 vuotta tätä on jatkunut, enkä vieläkään ole hänestä eroa ottanut, monasti on kyllä mielessä ollut. Keskinäisestä kunnioituksesta ei ole ollut kyllä tietoakaan, vaikka sellaisen kasvatuksen ja esimerkin olen kyllä kotoani saanut. Mitähän tekisin, vai tekisin edelleenkään mitään?
Anonyymi
1.11.2012 07:43
Turvakoti tulee itsellekin ekana mieleen, hakeudu sellaiseen ennenkuin huulen lisäksi halkeaa pää.
Suosittelen myös vaivihkaa etukäteen selvittelemään pystytkö järkkäämään itsellesi uuden asunnon jostain kunnon välimatkan päästä tästä puolisostasi, laske kuinka rahoitat asumisen ja muut menot, kerro jollekin suunnitelmasta (joku luotettava henkilö), mieti etukäteen mitä tarvitset mukaan eli välttämättömimmät henkilökohtaiset tavarasi. Tosin, kun pääset (toivottavasti) turvakotiin, apua saat myös sieltä raha-asioiden ja tulevasuuden selvittelyyn ja suunnitteluun.
Kokemuksesta sanon, ettei kannata jäädä suhteeseen jossa lyödään ja huoritellaan. Nyrkkisankarit tuppaavat suuttumaan keskustelunavauksista paljon enemmän kuin arvaakaan ja siksi itse keräsin tärkeimpiä juttuja vaivihkaa syrjään ja lähdin pois suhteesta matkalaukullinen omaisuutta mukana, jotka olivat säilytyksessä ystävän luona.
Näin kannattikin toimia, alkoi puhelin soimaan, huora sitä, huora tätä, tapan sinut, itkua ja hammastenkiristystä, älä jätä, tule takaisin, anna anteeksi ja sitten uhattiin taas tappamisella sitä saatanan huoraa joka oli kolme vuotta uskollisesti pitänyt kodin järjestystä yllä, siivonnut, pessyt pyykkiä, laittanut ruokaa ja käynyt töissä samalla.
Huorittelu ja muu nimittely ei ole iso kiitos, se on indikaatio paljon pahemmasta. Ja se jos mikä on totta että kynnys lyödä madaltuu kun sen kerran tekee.
Onnea matkaan. Parempi elämä odottaa sua jossain ihan muualla, usko pois.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.11.2012 18:30
Ansaitset parempaa, hyviäkin miehiä on olemassa. Kun nyt lähdet, voit olla paremmassa parisuhteessa jo ensi vuonna!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Leccare
1.11.2012 23:45
Jätä se sika.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.11.2012 00:48
Ihminen jää tilanteeseen, jonka tuntee ansaitsevansa. Minä en sietäisi omalta puolisoltani yhtään huorittelua, väkivaltaa tai edes väkivallalla uhkaamista.
Kenties kysymyksen jättäjä (naine 36v) on kasvanut väkivaltaisessa lapsuudenkodissa eikä hän ole koskaan oppinut, että fyysinen koskemattomuus on ihmisoikeus.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.11.2012 11:11
Vastenmielistä. Ei niinkään nuo fantasiat, vaan kaikki alentavat kommentit omasta kumppanista ja se että joku lyö omaa rakastaan, vielä naista.
Vastaa kommenttiinTosin eipä taida olla paljoa rakkautta jäljellä jos haukkuu huoraksi ja lyö.
Ei ihmisarvoiseen elämään kuulu itselle vastenmielinen kanssakäyminen saati kuvottavat kommentit.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
4.11.2012 19:35
Jep, ei tuollaiseen kannata jäädä. Vaikka olisikin teoriassa mahdollista että mies hakisi apua ja kehittyisi, niin sitä ei todellakaan kannata jäädä odottelemaan, semminkin kun useimmiten väkivalta pikemminkin pahenee, ja henkikin voi lähteä.
Sitä paitsi kun maailmassa todistettavasti on kivoja hauskoja miehiä, ja joka ikisestä kulmabaarista löytää ainakin yhden joka ei ainakaan huorittele eikä lyö, niin ei kannata tuhlata aikaansa mahdollisimman onnettoman kusipään kanssa. Parempia olisi kolmetoista tusinassa. Lähteminen on tietysti vaikeaa koska mies on tehnyt parhaansa, luultavasti tarkoituksella, murskatakseen itsetuntosi. Voi aloittaa hakemalla netistä vertaistukipalstoja jotka rohkaisevat sen ymmärtämiseen että ansaitset parempaa ja pystyt sitä myös hankkimaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.11.2012 14:25
Hei,
minäkin toivon, että kysyjä pystyy pian irrottautumaan parisuhteestaan. Se ei varmastikaan ole helppoa, mutta mitään tulevaisuutta suhteessa ei ole, jos toinen osapuoli elää seuraavan väkivallanteon pelossa. Ja sitähän se on, jos väkivaltaa on jo esiintynyt.
Älä usko, jos mies yrittää murentaa itsetuntoasi ja yrittää rikkoa sinun suhteet ystäviisi ja sukulaisiisi. Se nimittäin kuuluu kuvioon, sillä lailla sinut yritetään eristää muista. Ota rohkeasti yhteyttä johonkin vanhaan ystävään, johon voit luottaa, ja lähde kamppeinesi pois.
"Huora" on halpamainen ilmaisu, jolla naisia on aina yritetty alistaa, ja aina tullaan tekemään, joka puolella maailmaa. Sano vain, että minua ei saa kutsua huoraksi, minulle ei saa puhua noin. Älä usko kenenkään sanoja, joka yrittää lakaista itsetuntosi maton alle. Me kaikki teemme virheitä elämässä ja asioita joita kadumme, mutta meillä on kaikilla oma paikkamme eikä meitä saa kohdella huonosti. Vaikken tunne sinua, toivon hurjasti, että pääset uuden elämän alkuun, ja elät tyytyväisenä joko yksin tai uudessa parisuhteessa!
Vastaa kommenttiinNimimerkillä vasta melkein 36-vuotiaana oman rakkaansa löytänyt, siihen asti yksin tai lyhehköissä suhteissa eli yksinäisyyden kokenut. Elämä on niin hyvää kivan kumppanin kanssa, ettei kannata riskeerata.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
15.12.2012 05:51
Hei,
minä myös toivon että lähdet ajoissa...itse vastaavaa kokeneena tiedän ettei se todellakaan ole helppoa ja kun niitä hyviäkin hetkiä ja anteeksi-pyyntöjä ja lupauksia muuttumisesta ajattelee, mutkistuu tilanne entisestään. Asiaa ei helpota tuo petollinen kierre ja se että huonoon kohteluun tottuu kunnes sitten saavuttaa sen totaalisen arvottomuuden tunteen ja itsetuhoiset ajatukset kun olo on kuin nurkkaan ajetulla eläimellä. Omalla kohdalla oli lopulta PAKKO tehdä päätös lähteä koska muutoin olisin tehnyt itselleni taatusti jotain vain lopettaakseni ahdistukseni. Itkuhan siinä tuli monta kertaa ja asia oli hankala koska en kenellekkään asioiden todellisesta laidasta ollut kertonut vaikka olimme vuosia yhdessä. Salasin kaiken ja kun lopulta sain voimat erota (toisinsanoen viimeinenkin toivon ripe muutoksesta oli kadonnut ja samoin luottamus), oli raskasta kuunnella läheisten taivastelua mutta ehkä halusin suojella heitä kokemaltani mielipahalta. Nyt ajattelen usein menneitä ja mietin miten saatoin antaa itseni vuosia kokea haukkumista, huorittelua, tavaroilla paiskomista ja kiinnikäymistä. En ole eksälleni katkera koska uskon että taustalla on oikeasti vihanhallintaan liittyviä ongelmia eikä hän itsekkään omasta toiminnastaan ollut ylpeä mutta toisaalta en myöskään koe että minulla olisi ollut velvollisuus enää vuotta, kuukautta, viikkoa tai tuntiakaan antaa yhä edelleen uusia mahdollisuuksia oman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kustannuksella. Lähde pois ja toivo että (tuleva ex)miehesi tajuaa tuosta tarpeen muuttua ja hakea apua ja setviä päänsä...sinulla ei ole velvollisuutta olla terapiavälineenä tai koekaniinina.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia tehdä sinun kannalta oikeat ratkaisut noina raskaina aikoina joita nyt käyt läpi...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kaakkanen
21.7.2013 13:08
Jonkun kommentin lukiessani sain sen käsityksen, että tämän kaikki olen ansainnut!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin