KYSYMYS: Minulla ja miehelläni on takana 27 vuotta avioliittoa. 1 1/2 vuotta sitten sain selville, että miehelläni oli suhde toiseen naiseen. Tieto musersi mun maailmani täysin, mutta päätimme kuitenkin jatkaa avioliittoamme.

Sain kuitenkin selville että miehelläni jatkui yhteys tähän toiseen naiseen. Siitä huolimatta halusimme jatkaa ja yrittää uudestaan. Vuosi sitten mieheni muutti kuitenkin asumaan tämän toisen naisen luo ja on siellä ollut viime syksystä asti. Vähän väliä hän on kuitenkin
haikaillut kotiin. Päätimme nyt yrittää vielä kerran uudelleen, koska
rakastamme toisiamme, mutta pelkään niin hirveästi miten meidän käy!
Miten ajattelet, onko meillä enää mahdollisuuksia, mikä on
todennäköisyys selvitä tässä ja mihin kannattaisi keskittyä kaiken tämän
jälkeen? Tuntuu että sellainen kipinä puuttuu tai että se ei ole vielä
löytynyt uudestaan.

Fanni

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kyselet onko teillä enää mahdollisuuksia ja mihin keskittyä vaikean tilanteenne ratkaisemiseksi. Sanottakoon, että aika vaikea on minun lähteä arvioimaan viestisi perusteella onnistumisenne estimaatteja, mutta sen voin sanoa, että melkein mikä tahansa on parisuhteissa mahdollista, jos molemmat sitä haluavat. Se kuitenkin tarkoittaa, että molemmat oikeasti haluavat sitä ja ovat sitoutuneita sen toteuttamiseen.

Lähtisinkin siitä, että ensin tutkailet itseäsi, mitä todella haluat
elämältäsi ja läheisiltä suhteeltasi. Tähän pohdintaan kannattaa käyttää
hetki aikaa ja pohtia sitä myös ystävien ja läheisten kanssa. Näin
siksi, että keskustelut luotettavien toisten kanssa voi tuoda esiin
uusia näkökulmia ja samalla keskustelut voivat haastaa sinut
ajattelemaan monipuolisemmin ja rohkeasti. Samalla sinulle voi
kirkastua, mikä sinulle on kaikkein tärkeintä ja luovuttamatonta.

Seuraavaksi on syytä keskustella samasta teemasta miesystäväsi kanssa. Ovatko elämänsuunnitelmanne riittävän samanlaiset, vai onko teillä ylitsekäymättömiä ristiriitoja sen suhteen, mitä tahdotte elämältänne. Joutunette pohtimaan myös millaisia intiimejä suhteita haluatte elämältänne. Onko toiveissanne parisuhde vain yhden ihmisen kanssa vai haluatteko jotain muuta. Onko suunnitelmissanne vaikkapa ns. polyamorinen suhde tai jokin muu vaihtoehto? Jos riittävä yhteisymmärrys löytyy, oletteko te toinen toisillenne ne henkilöt, joiden kanssa tätä suunnitelmaa lähdette rakentamaan?

Merkittävä kysymys lienee myös, missä määrin haluatte sitoutua tarvittavaan työhön. Yhteiseen työhön tuskin pystytte ilman, että ensin käsittelette
kärsimänne loukkaukset ja pettymykset. Kokemukseni mukaan pahoja
loukkaantumisia ei voi ohittaa parisuhdetta rakentaessa. Miellyttävä
kävely ei onnistu, jos kiveä ei ota kengästä pois. Kyselet, mihin
keskittyä kaiken tämän jälkeen. Yleensä ihmiset kokevat hyvän suhteen
kulmakiviksi luottamuksen, läheisyyden ja turvallisuuden. Noiden ehtojen varmaankin pitäisi riittävässä määrin toteutua myös teidän välillä. Sinä olet sen mittari, mikä sinulle on riittävästi.

Pohdit ja pelkäät miten teidän käy. Minä mietin, miten sinun käy!
Rohkaisenkin sinua rehellisesti ja avoimesti pohtimaan sitä, mitä
todella tahdot ja tarvitset, mitä siedät ja mitä et. Miten haluat tulla
kohdelluksi ja miten itse kohtelet itseäsi? Oletko itsellesi kiltti ja
ystävällinen vai jotain muuta? Ihmiset kokevat epämääräiset tilanteet
yleensä rasittavina ja vaikeina. Usein selkeä päätös johonkin suuntaan
helpottaa oloa, vaikka se olisikin vaikea.

Jos ympärilläsi ei ole riittävästi turvallisia läheisiä, joiden kanssa
haluat jakaa mietteitäsi ja huoliasi, suosittelen sinua kääntymään
psykoterapeutin puoleen. Ollenkaan huonona vaihtoehtona en myöskään pitäisi sitä, että yhdessä miesystäväsi kanssa lähtisitte pariterapiaan.

Toivon sinulle hyvää kesää!

Perheneuvoja Iiris