Olen puolisoni omaishoitaja. Hän sairastaa useita perussairauksia, on eläkkeellä. Tilanne ei ollut näin paha, kun menimme naimisiin. Ajatuksissa oli saada perhe, ihana mies ja hyvä elämä.
Perhettä meillä ei ole, aloitamme lapsettomuushoidot tänä syksynä. Syy on minun perimässäni. Perhe-elämääkään meillä ei enää ole. Seksiä on ollut viimeksi viime keväänä, kesällä kerran mieheni piti minua hellänä. Olen sanonut useaan otteeseen, että en selviä ilman hellyyttä. Kyllä hän minua halaa, kun minä teen aloitteen. Ei silitä, ei vedä kainaloon, ei ota pedissäkään kainaloon kuten ennen.
Minä teen meillä kaikki kotityöt. Käyn töissä, kaupassa, siivoan, tiskaan, laitan ruoat ja pyykit, haen lehdet, vien roskat. Minä olen niin väsynyt, etten osaa muuta kuin itkeä ja toivoa, että vastaantulevan rekan valot olisivat viimeiset, mitkä enää näen. Onko minun koko loppuelämäni tätä? Rakastan miestäni. Seksi hänen kanssaan on ollut parasta elämässäni. Kunnioitan häntä ihmisenä. Kuitenkin olen onneton, kuihdun kosketuksen ja hellien sanojen puuttumiseen. Kun hän puhuu, hän aina pyytää jotain itselleen. Me elämme niin, että hänellä olisi hyvin. Mutta kun minulla ei ole!
Minä en jaksa enää itkeä. Itken aamulla ja illalla, päivällä. Saan järkyttäviä raivokohtauksia, kun näen onnellisia pariskuntia lapsineen liikenteessä. Miksi heille, mutta meille ei?
Olen elossa vain ja ainoastaan salasuhteen takia. Tapailen silloin tällöin varattua miestä, joka ei myöskään ole liitostaan lähtemättä. Toisen ihmisen läsnäolon, kosketuksen, tyydytyksen voimalla minä sitten taas jaksan jatkaa - hetken. En tiedä, palaako seksielämämme mieheni kanssa koskaan hänen sairautensa takia. Minusta on VÄÄRIN, että kolmikymppisenä minun pitäisi olla valmis luopumaan seksistä, naiseudesta ja toisen läheisyydestä. Meillä on takana viisi keskenmenoa, joita surraan edelleen. Jos minua ei olisi, ei tarvitsisi surra. Jos huomenna rekan etuvalot olisivatkin viimeiset valot, mitkä näen.
Nainen 30
Hei!
Kiitos viestistäsi hyvä kysyjä. Elämäntilanteesi kuulostaa sekä hankalalle että tuskalliselle. Samalla kuoleman toiveesi tuntuvat hyvin huolestuttaville. On tärkeää, että saisit apua tilanteeseesi. En pidä riittävänä sitä tukea, minkä ehkä vastaukseni sinulle tuo, mutta toivon, että se johtaisi sinut paremman avun luo.
Viestisi on kipeä kuvaus tilanteestasi ja pari kysymystä, kuin puuskahduksia. Aloitan kuitenkin niistä: Esität kysymyksen: "miksi heille, mutta meille ei?" Kysymyksessä et erittele, mitä varsinaisesti tarkoitat, mutta oletan sinun viittaavan sillä edellisen lauseen onnelliseen parisuhteeseen ja lapsiin. Kipuilet elämän epäreiluuden kanssa. Toiset saavat lapsia, mutta sinun perimäsi vaikeuttaa teidän lapsen hankintaa. Lisäksi teillä on paljon sairautta perheessänne ja huonosti toimiva suhde. Miksi teille kävi näin, miksi sinulle ei suotu sitä, mitä toisille?! Vaikeita asioita tapahtuu kelle tahansa ja pahoillekin ihmisille näyttää käyvän hyvin. Osaisinpa vastata sinulle. Voin vain ottaa osaa kipuusi ja tarjoilla muutaman ajatuksen matkasi varrelle.
Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kirjoituksesi apeaan, epätoivoiseen, pettyneeseen ja masentuneeseen sävyyn. Kerrot esimerkkejä murentuneista toiveista, itkusta ja vääryyden kokemuksesta. Toivot elämäsi päättymistä. Mietin, oletko mahdollisesti masentunut. Kertomuksesi taustalta olen hahmottavinani myös masentuneen miehen. Oletteko saaneet tai hakeneet apua elämän toivottomuuteen ja raskauteen? Pitäisin sitä ensimmäisenä asiana, mikä teidän kannattaisi tehdä. Masennus on sairaus, jonka seuraukset hoitamattomina voivat olla vakavia. Se on kuitenkin myös luonnollinen vastaus vaikeaan elämäntilanteeseen ja sitä voidaan hoitaa.
On tärkeää, että haette apua sekä yksilöinä että parina. Asuinpaikkakunnastanne riippuen tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja. Kaikilla on pääsy ainakin terveyskeskukseen, jossa asia kannattaa ottaa puheeksi. Lisäksi keskusteluavun etsiminen voisi olla hyvä idea. Yksinkertaisimmillaan voit googlata, mitä löytyy yhdistämällä paikkakuntasi nimi ja psykoterapia. Rahoitusta kannattaa kysellä KELA:n kautta.
Puhut viestissäsi moneen otteeseen luopumisesta ja menetyksestä. Olet pettynyt odotuksissasi saada perhe, ihana mies ja hyvä elämä. Seksiä on harvoin ja hellyyskin on kortilla. Kerrot myös tekeväsi kaikki kotityöt ja eläväsi toisen tarpeille omasi sivuuttaen. Sairauksille ja perimälleen ei ehkä voi mitään, mutta parisuhteelle ja intiimielämälleen voi ainakin yrittää tehdä jotakin. Myös omaan hyvinvointiinsa voi vaikuttaa pienin ja isoin keinoin. Sitä vaan ei jaksa tai huomaa huolien saartamana ja pitkällisessä matalapaineessa. Kuten sanonta sanoo: tärkeimmät asiat ensimmäiseksi. Alavireinen ja kuolemaa toivova mieliala on hoidettava ensin, jotta muihin asioihin edes jaksaa puuttua. On totta, että alakulo luultavasti, ainakin pitkälti, johtuu viestissäsi mainitsemista vaikeuksista. En yritä vähätellä niiden merkitystä. Ajattelen vain marssijärjestystä. Elämänhalun ja toivon palauttaminen tunneliisi on välttämätöntä, että jaksaa tarttua muihin asioihin. Joudutte joka tapauksessa ratkomaan vaikeita ja syvällekäyviä kysymyksiä suhteessanne ja itsessänne jatkoitte yhdessä tai ette.
Raikkaana ja toiveikkaana koin kertomuksesi salasuhteestasi. Pitkin viestiä kerrot kuinka elät toista varten ja yrität selviytyä ilman hellyyttä ja vastavuoroisuutta suhteessanne. On tervettä nousta kapinaan sellaisia olosuhteita vastaan, jotka tuottavat tuskaa ja painavat alas. Elämä sinusta ei ole kuollut. Raivokohtauksesi kertovat voimasta ja halusta puolustaa itseäsi ja elämääsi. En tiedä, miten koet suhteesi tähän toiseen mieheen. Lisäksi kirjoitat "joka ei myöskään ole liitostaan lähtemättä". En tiedä, mitä tuosta pitäisi ymmärtää? Onko kyseessä kirjoitusvirhe vai sisältyykö siihen toive, että mies lähtisi liitostaan sinun vuoksesi, että olisit niin arvokas hänelle? On tärkeää, että voisit saada kokea, että olet tärkeintä jollekulle toiselle. Jos kyseessä on kirjoitusvirhe, ja siinä pitäisi lukea "lähtemässä", asian voi nähdä toisin. Myös tässä toisessa suhteessa jäät kakkoseksi: toisen ihmisen halut ja tarpeet menevät sinun ohi. Molemmista suhteista saat jotakin, mutta maksat siitä kalliin hinnan. Mietin, miten voisit oppia kunnioittamaan ja kuuntelemaan omia tarpeitasi ja toimimaan omaksi parhaaksesi? Voitko sallia sellaista itsellesi? Onko sinun lupa tavoitella itsellesi tärkeitä, jopa elintärkeitä asioita?
Kysyt viestissäsi "onko minun koko loppuelämäni tätä?" Siihen en osaa vastata, mutta sen tiedän, ettei sen tarvitse olla. Sinulla on oikeus saada ja ottaa vastaan apua. Sinulla on oikeus muuttaa elämääsi ja tehdä siitä omalta kannaltasi mielekästä. Kaikkea ei voi muuttaa, mutta moneen asiaan voi vaikuttaa. Kannustan sinua hakemaan apua itsellesi. Älä tyydy pelkkään pilleripurkkiin, vaan vaadi myös keskustelukäyntejä tai omaa terapiaa. Ota asioita puheeksi ja kurottaudu kohti apua. Onko sinulla ketään ystävää tai omaista, johon luotat? Tietääkö puolisosi kuinka huonosti sinä voit? Netissä on useita apupalveluita, joista voit saada tukea, mutta kokemukseni mukaan kuoleman toiveiden kanssa on hyvä päästä kasvokkain toisen ihmisen kanssa. On tärkeää, että joku todella näkee, kuulee ja ottaa vastaan hätäsi ja toivottomuutesi.
Rohkeutta ja uskoa tulevaisuuteen toivottaen
perheneuvoja Iiris
6 kommenttia
Anonyymi
30.9.2012 22:39
Ei tuo kirjoittaja oikeasti halua kuolla, hakee vaan huomiota heittelemällä typeriä itsemurhapuheita. Jos hän olisi TODELLA niin masentunut kuin mitä väittää, hän ei yhtään välittäisi siitä, tuleeko kaupungilla vastaan onnellisia pariskuntia lapsineen.
Kaikkein typerintä on se, että kirjoittaja ensin väittää haluavansa kuolla ja seuraavalla hengenvedolla puhuu lapsettomuushoidoista. Ei tuollainen marttyyri ja valittaja ole kelvollinen äidiksi. Oma pääkoppa täytyy hoitaa kuntoon ennen kuin edes harkitaan lapsentekoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 11:55
Hyvä Anonyymi kommentoija.
Itsemurhapuheet, ristiriitaiset toiveet ja repivä elämäntilanne herättävät meissä sivullisissa monenlaisia tunnelmia. Yksi keino suojautua tilanteen tunnistamisen aiheuttamilta kipeiltä tunteilta on mitätöinti ja torjunta. Ahdistuksen ja epätoivon kohtaaminen on meille kaikille raskasta ja myötätunnon osoittaminen ja kokemmien vaatii pysähtymistä toisen hädän äärelle. Samalla oma reaktiomme voi kertoa siitä, miten itse olemme tulleet kohdelluiksi silloin, kun olemme olleet heikoimmillamme. Lisäski toisen saama tuki vaikeassa tilanteessa voi herättää joskus muissa kateutta tai katkeruutta, jos itse on jäänyt vaille tarvitsemaansa apua tiukassa paikassa. Toivon sinulle hyvä Anonyymi, että sinäkin saat lämpöä, myötätunoa ja kunnioitausta osaksesi silloin, kun sitä eniten kaipaat.
PS. Tutkimukset osoittavat selkeästi, että ne, jotka puhuvat itsemurhasta ovat niitä, jotka myös tekevät sen. Itsemurhasta puhuva on aina erityisen tuen tarpeessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 12:38
^ Huhhuh. Rankkaa tekstiä joka kertoo sen, että et ole nähnyt paljoakaan elämää tai et osaa empatisoida muita. Ymmärrätkö, että se minkä SINÄ koet helppona asiana ratkaista ei ole välttämättä helppoa jollekin TOISELLE. Ihmiset katsos kokevat asioita eri tavoin ja omaavat eri tasoisia voimavaroja. Sinun voi olla helppoa laukoa kommentteja ja neuvoja, kun et tiedä kuinka paljon toinen on jo vuosia saattanut kuluttaa omia voimavarojaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.10.2012 15:48
Kommentti Anonyymi Tänään 12:38 oli tarkoitettu Anonyymi Eilen 22:39.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.10.2012 22:54
Varsinainen terapeutti tää Iiris: 'Mietin oletko mahdollisesti masentunut.' Kun toinen haluaa kuolla. No oliskohan se masentunu!!!?? Ja sitten hyvänä asiana nähdään puolison pettäminen. Tsiisus...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.10.2012 14:00
Jos ainut asia mikä auttaa kestämään eloa ja oloa ja varsinkin todella valtaltavaa hellyyden puutosta on pettäminen niin on vaikea nähdä, että se olisi niin kamala asia. Joskus ihmisen voi olla niin äärimmäisessä tilanteessa, että ei vaan voi kestää ellei voi jotenkin tarttua johonkin toiseen ihmiseen, jos ei omaan mieheen pysty niin on aika luonnollista hakea sitä tukea toisesta. Toki sellainenkin voi taas jälkeempäin kasvattaa paahaa oloa syyllisyyden tunteen iskiessä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin