KYSYMYS: Olemme nyt olleet avioliitossa 7 vuotta ja yhteensä seurustelleet reilut kymmenen vuotta. Perheeseemme kuuluu pari pientä lasta. Toisen lapsen odotuksen aikana tuntui, että kaikki alkoi muuttumaan. Vaimo koki raskauden jälkeistä masennusta, öitä valvottiin nuoremman kanssa puolisentoista vuotta ja parisuhde oli ymmärrettävästi kovilla. Varsinkin tuon masennuksen aikana hoidin niin taloudellisen puolen kuin suurimman osan ns. kotitöistä. (en edes tiedä miten olen siitä selvinnyt ja arvostus niitä yksinhuoltajia kohtaan jotka selviävät arjesta onkin noussut todella paljon).

VASTAUS: Onnittelen sinua siitä, että otit tämän askeleen hakeaksesi apua parisuhteenne ja perheenne hyväksi! Elätte pikkulapsiperheen haastavia vuosia, jossa vauvavaihe on tällä hetkellä takana. Kerrot, että toisen lapsen synnyttyä vaimosi masentui ja jouduit kantamaan vastuun perheen taloudesta ja pitkälti kodistakin. Koit sen raskaaksi ja nyt vaimon puheet uudesta vauvasta ymmärrettävästi pelottavat. Mitä apua vaimosi sai masennukseen; onko hän toipunut siitä ja onko vaarana, että masennus uusiutuu uuden vauvan myötä? Voihan olla, että tilanne olisi tällä hetkellä toinen.

Olette sopineet, että uuden vauvan aika on kun sinä olet siihen valmis. Nyt koet, että vaimosi on alkanut etääntyä sinusta. Vaikuttaa siltä, että välillänne on paljon sanoittamatonta. Onko teistä tullut liian varovaisia, ettette vain rasittaisi toisianne omilla huolillanne? Olet vaistonnut, että vaimosi kokee itsensä epävarmaksi ja hänen itsetuntonsa heikkenee. Oletko tarkistanut, kokeeko hän itse samalla tavalla? Ajatteleeko hän kenties, että koska et halua lasta, et halua häntäkään? Miksi vaimosi haluaa kolmatta lasta: mitä hän toivoo ja odottaa lapsen myötä? Oletko sinä puolestasi kertonut vaimollesi siitä, miksi ajatus vauvasta pelottaa sinua – että pelkäät oman jaksamisesi loppuvan? Oletteko yhdessä jakaneet ajatuksia siitä, mitä toivotte parisuhteeltanne ja perhe-elämältä; millaista elämänne olisi tilanteen säilyessä tällaisena ja miten se muuttuisi uuden perheenjäsenen myötä?

Kerrot, että et haluaisi menettää perhettä, jota rakastat. Ulkopuolinen näkökulma usein auttaa tilanteissa, joissa solmut eivät kahden kesken ota auetakseen. Tarvittaessa voitte ottaa yhteyttä paikkakuntanne perhepalveluihin, yksityisiin pariterapeutteihin tai lähimpään kirkon ylläpitämään perheasiain neuvottelukeskukseen.

Nyt kannattaa jatkaa tästä ensiaskeleesta eteenpäin kohti yhdessä jaettua tulevaisuutta. Toivotan teille rohkeutta matkaan!

Perheneuvoja Pirkko