KYSYMYS: Minusta on jo pitkän aikaa tuntunut etten jaksa tätä avioliittoani. Tämä tunne on jatkunut 3 vuotta ja olen lapsen takia yrittänyt pitää tätä yllä. Meillä oli läheinen suhde miehen kanssa ennen avioliittoa mutta lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttui.
Miehelle lapsi on kaikki kaikessa, kuten tietenkin minullekin, mutta hänelle minä en ole enää mitään. Hän on vuosien saatossa useaan otteeseen arvostellut ulkonäköäni ym. sekä mikä pahinta, minua äitinä. Rakastan lastani yli kaiken ja teen parhaani. Mies on KAIKKI aikansa lapsen kanssa mutta minä en vain pysty koska kotityötkin täytyy hoitaa, siitä hän on syyllistänyt minua toisinaan. Miehellä ja lapsella on erittäin läheiset välit ja mielestäni meilläkin oikein hyvät.
Mies juo, jota en voi sietää. Nytkin hän oli vastuussa lapsesta lauantaina kun olin töissä aamuvuorossa ja hän oli vielä puoli 4 aikaan yöllä hereillä oluttölkin kanssa ja suuttui minulle silmittömästi kun pyysin nukkumaan että jaksaa herätä lapsen kanssa aamulla, heitti juomat päälleni ja räki.
Eilen hän kyseli lapseltamme kumman luona hän haluaisi asua, johon poika tietenkin vastasi että isin, mutta minusta näin ei saisi toimia. Eihän 3,5-vuotias lapsi kykene ymmärtämään edes tuon asian sisältöä. Lapsemme on joutunut kuuntelemaan väittelyämme toisinaan ja alkaa silloin itkemään ja se kaikki on väärin.
Me emme miehen kanssa puhu mitään arkisin, koska ei ole puhuttavaa. Arki on sitä, että leikimme lapsen kanssa ja puhumme hänelle. Jos yritän puhua jotain, mies sanoo että keskitytään vain nyt lapseen,minusta kuitenkin lapsen aikana aikuisetkin voi puhua keskenään ja lapsen pitäisi voida kuulla vanhempien normaalia puhetta.
Lisäksi mies on ylisuojeleva. Tai sitten minä en vain osaa nähdä näitä kaikkia vaaroja, esim ilmapallon naru on vaarallinen, koska lapsi voi kuristua siihen tai kylpytakin nauha ym...
Olen useaan otteeseen miehelle puhunut että minusta jo lapsenkin takia meidän pitäisi erota, koska emme pysty normaalia perhemallia hänelle näyttämään yhdessä. Mies uhkaa minua että hän ottaa lapsen ja minä saan tapaamisoikeuden, olen yrittänyt lukuisia kertoja puhua että kyllä lapsi tarvii molemmat vanhemmat, eikä lapsi saisi olla kilpailukapula.
Minulla on vahva tunne että tämä on miehen keino pitää minut täällä. Lisäksi hän on saanut minut uskomaan että olen huono äiti, joten olen vain jäänyt vaikka minulla on paha olo täällä.
Minulla on tunne, että jos asuisin muualla ja saisin olla sellainen kun olen kiloineni ja ulkonäköineni ym voisin paljon paremmin ja ennenkaikkea olisin parempi äiti.
Olemme käyneet lukuisissa terapioissa, ne auttavat aina vain hetken. Minulla on vahva tunne että mieheni on narsisti, sillä hän jaksaa kehua itseään ja siinä sivussa haukkua minua.
Tuli tekstiä aika pitkästi, mutta tämäkin jo helpotti oloa.
Voimaton, 44v
VASTAUS: Teillä oli läheinen ja hyvä suhde, kunnes lapsi syntyi. Silloin kaikki muuttui. Näin usein käy. Kaikki muuttuu, elämä ei jatku sellaisena kuin se oli. Lapsen syntymä muuttaa parisuhteen kolmiosuhteeksi. Parisuhteeseen tulee kolmas. Se ei ole yksinkertaista. Kolmiosuhde pitää jotenkin jokaisen ratkaista. Olette molemmat onnistuneet luomaan hyvän suhteen lapseenne. Hän on molemmille kaikki kaikessa. Hyvä näin. Molemmat rakastatte lastanne yli kaiken. Sitä lapsi juuri tarvitsee, vanhempien varauksetonta rakkautta. Kaikessa ihanuudessaan lapsi on kuitenkin haaste parisuhteelle. Lapsi saa osakseen tiedän molempien rakkauden, mutta sinulle jää tunne, että et ole miehellesi mitään. Onkohan hänellä samanlainen tunne?
Teille on käynyt niin, että keskiöön on noussut molempien suhde lapseen. Tämä on tapahtunut teidän kahden välisen rakkaussuhteen kustannuksella. Näin monelle käy. Lapsen syntymä on suuri muutos. Teistä on tullut perhe. Usein käy niin, että tässä elämäntilanteessa oman lapsuuden perheen asiat nousevat mieleen, tai ainakin vaikuttavat tiedostamattomalla tavalla. Millainen on hyvä perhe? Minkälainen äiti haluan olla? Minkälainen isä? Minkälainen puoliso? Olette molemmat kasvaneet omissa perheissänne, ehkä erilaisissa. Minkä mallin itse
olette saaneet?
Lapsen syntymän myötä olette molemmat muuttuneet myös ihmisinä, yksilöinä. Teille on tullut uusi rooli, joka on nyt keskeinen osa identiteettiänne. Naisesta on tullut myös äiti ja miehestä on tullut myös isä. Onko teille käynyt niin, että tuo sana "myös" on unohtunut:
naisesta on tullut vain äiti, ja miehestä vain isä. Ainakin tuntuu että nämä äidin ja isän roolit ovat niin pinnalla olevia, että parisuhde, naisen ja miehen välinen suhde, on jäänyt taka-alalle. Näin ainakin voisi päätellä, kun kirjoitat: "mies sanoo, että keskitytään nyt vain
lapseen." Kirjoitat omista ajatuksistasi: "olen lapsen takia yrittänyt", ja toisaalta: "jo lapsenkin takia meidän pitäisi erota". Entä teidän itsenne takia?
Parisuhteessa joudutaan lapsen syntymän jälkeen etsimään ja rakentamaan uudestaan läheisyyttä ja yhdessä olemisen tapaa. Ehkä tämä on teillä vielä tekemättä. Järjestäkää kahdenkeskistä aikaa niin, että voitte puhua siitä, mitä teillä kahdella alun perin oli. Millainen suhde teillä oli ennen lapsen syntymää? Miten te haluaisitte ainakin yrittää huomioida toistanne naisena ja miehenä.? Miten äidin ja isän rooli on muuttanut teitä? Mitä hyvää näette toisissanne äitinä ja isänä?
Heikki, perheneuvoja
8 kommenttia
licence27
17.6.2014 22:18
Rakkausko ulosmitataan taas kerran kiloissa ja senteissä? Jos lapsi on jo 3,5 vuotta hengissä pysynyt niin on ehkä toivoa että oppii varomaan jotain ihan itsekin oli sitten vanhemmat millaisia hyvänsä. Mutta siis oikeasti vastaavia pareja on aivan liikaa ja vaivana ihmeellinen oletus että puolison pitäisi kestää mitä tahansa kun on yhteinen lapsi.
Varmasti kaikilla on vaikeutensa, mutta siinä vaiheessa kun aletaan sylkemään toisen päälle niin on unohtunut jotain oleellista. Se juttu on ihmisarvo. Mutta tuon lyhyen kuvauksen perusteella tulee mieleen sanoa että lapsi on teille liikaa. Näin ei tietenkään saisi sanoa, mutta jos mies juo ja riehuu niin sit pitää suojella itseään ja lastaan. Tapahtuuko se sitten eroamalla vai vieroituksella? Mitä iloa tuollaisesta avioliitosta on kummallekaan?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
5.7.2014 09:42
Saattaa olla niin, että joskus keskimääräinen seksuaalinen haluttavuus toisessa ihmisessä vähenee jos tilavuus jonka tämä ihminen kuluttaa tuplaantuu. Liikakilot viestivät olemassa olevista ja/tai tulevista terveyshaitoista. Lisäksi, jos pariutuu mielestään hyvännäköisen ihmisen kanssa ja tämä toinen muuttaa ulkomuotoaan radikaalisti, on ihan odotettavissa, ettei muuttujan kumppania enää juurikaan nappaa. "Mutta kun raskauskilot/olut- ja grillikausi" on aika heikko selitys enää vuoden jälkeen.
Ihmisen seksuaalisuus on siitä jännä, että sitä ei kiinnosta pätkääkään kristillinen utopiavisio siitä, että rakkaus johtaa haluun rakastella.
Neo_Sigmund
18.6.2014 06:35
Jees, narsistikortti pelastaa. Tsekataan varmuuden vuoksi kriteerit:
a) diggaa hengata lapsensa kanssa paljon,
b) tosi tarkka lapsen turvallisuudesta,
c) arvostelee vaimoaan,
d) ottaa kaljaa.
Suoraan neoklassisen freudilaisen teorian oppikirjasta. Ja totuus heti petään päin naamaa: terapia ei toimi narsukalle!
Nyt etsit sen unelmien prinssin, joka hoivaa lastasi kuin omaansa, tekee kotityöt, maksaa laskut, käy kaupassa, kuskaa autollaan, hoitaa miestentyöt, tulee toimeen lapsen biologisen isän ja suvun kanssa, hemmottelee sinua kun sinulle sattuu olemaan aikaa, sysää kaiken prioriteettilistalle 1. lapsesi 2. sinä ja mikä parasta vie Sinut Mallorcalle sekä joskus iki-ihanille kylpylämatkoille Naantaliin. Älä tyydy vähempään, ansaitset parasta!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jeppuli
19.6.2014 14:48
Räkii kännissä päälle? Jätä se sika. Seki haluu erota, mut ei kersan takii viitti.
Muuten kirjoituksessa on just kaikki elementit mitkä risoo parisuhteessa ja tietty vaa toisen osapuolen versio. Kuuntelin yhen frendin tilitystä siitä ku se ei jaksa enää kattoo muijaansa. Lapsen jälkeen eukolle yli 50 kiloo painoo kolmes vuodes. En tod panis minäkään siin vaihees.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tuuli.hattu801
20.6.2014 09:41
Pakko sanoa, että kirjoituksen perusteella tulin siihen käsitykseen, että olisi parempi erota. Ilmeisesti edessä on kuitenkin huoltajuuskiista, joka varmasti repii teitä molempia ja on pahaksi lapselle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Lääkäri
22.6.2014 12:22
Kysyjää ei voi muuta kuin onnitella. ONNEKSI OLKOON! Mitäs valitsit nuorempana tyttönä sen elämänkoululaisen mieheksesi. Nyt saat siitä itse kärsiä. Olisit juhlinut vähemmän, opiskellut enemmän, miettinyt vähän elämääsi ja sen jälkeen löytänyt jonkun kunnon, aikuistuneen, miehen. Kyllä sitä silloin nuorempana oltiin niin fiiliksissä kun joka perjantai pääsi vetään sidukkaa, mutta miltäs nyt tuntuu. Tää on sun oma soppas minkä keitit. Erotkaa...
Vastaa kommenttiinPs. En koe enää suurta katkeruutta niiden kanssa jotka keskittyivät enemmän hauskanpitoon silloin kun olisi pitänyt opiskella.
Vastaa kommenttiin
Sara00
1.7.2014 22:34
Tuli suorastaan paha olo lukiessani joitain kommentteja täällä.
Huono parisuhde on huono parisuhde; minkäänlainen identiteettimuutoksen ylianalysointi tai läheisyyden uudelleenrakentaminen ei tule auttamaan asiaa, jos toista osapuolta ei kiinnosta panostaa enää suhteeseen. Mitä sinä haluat avioliitoltasi? Turvallisen kodin? Kunnioitusta? Rakkautta? Lue kirjoittamasi teksti uudestaan, siinä mainitaan epäkunnioittava kohtelu, uhkailu, syyllistäminen, haukkuminen ja lapsen käyttämistä kilpailukapulana. Jos haluat itse olla tällaisessa avioliitossa rakkauden tai minkälien vuoksi, se on sinun päätöksesi. Älä kuitenkaan perustele päätöstäsi lapsesi hyvinvoinnilla. Jos sinäkään et voi hyvin avioliitossasi, miten luulet lapsesi voivan? Kuvittele elämää viiden tai kymmenen vuoden päästä, millaista se olisi nykyisessä avioliitossa, ja tee päätös. Älä jää yksin kärsimään tilanteestasi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
4.7.2014 14:52
Olettaen että tarina on totta, kyllä, maallikon silmin mies vaikuttaa melko narsistiselta. Kannattaa vain poistua kuviosta. Tässä maassa nainen saa lapsen halutessaan yksin huollettavaksi jos vaan viitsii pyytää sossua asian niin järjestämään. Tällaisissa tapauksissa se on ihan hyvä homma.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin