Olen sinkku, ollut yksin jo melkein kymmenen vuotta. Aikaisemmin yritin kyllä löytää suhteen, mutta ne eivät vain toimineet. Löysin rikkinäisiä, alkoholisteja ja sekopäitä. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että olen lähtenyt mukaan juttuihin, joissa toinen osapuoli ei ole minua oikeasti kiinnostanut - ei siis mikään ihme että homma ei toimi.
Koen, etten kelpaa sellaisille miehille, jotka minua oikeasti voisivat kiinnostaa. Nykyisin olen oikeastaan luovuttanut, vaikka kaipaankin välillä kovasti sitä ihmistä, jolle olisin erityinen ja tärkeä. Tiedän, että minun pitäisi varmaankin mennä seksuaaliterapeutille, mutta työttömänä minulla ei vain ole varaa siihen.
En ole oikeastaan koskaan tuntenut itseäni naiseksi hyvällä tavalla. Olen naisena huono - inhoan meikkaamista, kodin siivoaminen ja puunaus ei ole minulle kovin tärkeää, olen suorapuheinen, itsenäinen, en ole herttainen vaan ennemminkin räväkkä. Harrastuksiini kuuluu muun muassa tietokonepelejä ja kamppailulajia. Totta puhuen, en edes uskalla "olla" nainen, varsinkaan siinä mielessä, että toivoisin itselleni miestä.
Tunnen, että on aina joku parempi ja minä olen vain kakkosvaihtoehto. En minä miesmäinenkään ole, on pitkät hiukset, mekkoja ja muuta, mutta en vain koe itseäni naiseksi, joka voisi olla jonkun miehen mielestä oikeasti ihana. Tiedän etten ole ruma. Kadulla on pysäytetty ja sanottu kauniiksi, vartaloni on hyvin kurvikas. Hoikka en ole, mutta en lihavakaan. Ulkomuodostani on ollut minulle lähinnä haittaa.
Minua on ahdisteltu 12-vuotiaasta lähtien, kun rinnat alkoivat kasvaa. Eräs poika löi, ja sanoi ettei kukaan mies voisi minua koskaan haluta, koska olen niin ruma ja lihava, samalla kuitenkin piti nipistellä rinnoista. Teini-iästä varhaisaikuisuuten koin monenlaista ahdistelua, mutta että joku olisi pyytänyt minua ihan oikeasti treffeille, sitä ei juuri tapahtunut. Vielä viime vuosinakin työtilaisuuksissa on tullut ehdotuksia seksitapaamisista ja muuta vastaavaa. Oikeita treffikutsuja tai vakavaa kiinnostusta vain ei tule. Tällä hetkellä pohdin kovasti rintojenpienennysleikkaukseen menoa, mutta operaatio pelottaa minua. Olen kyllästynyt olemaan jatkuvasti huomion kohteena rintojeni takia, tissifriikkinä.
Arvelen, asiaan liittyy myös se, että lapsena jouduin seuraamaan äitini seksipuuhia hyvin läheltä. Äitini miesystävä syytti minua vakoilusta, vaikka jos olisin voinut, en todellakaan olisi halunnut olla kuulemassa ja haistamassa! Jollakin lailla se vaurioitti äitisuhdettani, enkä ole pystynyt tuntemaan rakkautta häntä kohtaan (kotona oli muitakin ongelmia, tämä ei toki ainoa syy), lähinnä vain vihaa ja halveksuntaa. En ole kovin kiinnostunut seksistä ja rentoutuminen on minulle vaikeaa, vaikka halua kyllä tunnen.
Voisi kai sanoa, että koen jonkilaista miesvihaa. Välistä tuntuu, että olen niin täynnä vihaa miehiä kohtaan. Paradoksaalista kyllä, minulla on paljon hyviä miespuolisia ystäviä ja tulen erinomaisesti juttuun miesten kanssa. Mies "miehenä" tai seksuaalisena olentona vain on minulle mörkö - pelottava, käsittämätön, itsekeskeinen hyväksikäyttäjä. Ja kuitenkin tiedän monia hyviä miehiä.
Mitä siis tekisin? En haluaisi olla loppuelämääni yksin ja jostakin tätä solmua pitäisi alkaa aukaisemaan. Ainakin haluaisin olla naiseuteni kanssa sinut. Olen käynyt terapiassa (sairastuin pakko-oireeseen liki 20 vuotta sitten) ja elämäni on muuten mallillaan, mutta tämä alue on jäänyt käsittelemättä. Mistä siis apua?
Nainen, 41
Hyvä ystävä.
Kiitos pitkästä mailistasi, jossa kuvaat tilannettasi, suhdetta omaan naiseuteesi, käsityksiäsi miehistä. Samalla kerrot ihmisen ikävästä, kaipuusta, että voisit olla jollekin erityisen tärkeä.
Kuvaat oivaltavasti oman elämänhistoriasi valossa suhdettasi omaan naiseuteesi ja seksuaalisuuteen. Olet pohtinut paljon sitä ja tunnistat syitä, miksi tällä hetkellä olet hämilläsi näiden kysymysten kanssa.
Naiseksi kasvamisesi ei ole saanut sellaisia lähtökohtia, jotka jokainen nuori tyttö ansaitsisi saada. Olet joutunut liian varhain aikuisten seksielämän keskelle eikä se lapsen silmin ole vaikuttanut mitenkään kiehtovalta. Lisäksi olet itse joutunut seksuaalisen huomion kohteeksi jo 12-vuotiaana ja monesti senkin jälkeen. Kerrot myös työelämässä tapahtuneista seksitarjouksista.
Suren puolestasi ja kanssasi sitä, että olet joutunut tilanteisiin, jotka ovat olleet omiaan vääristämään käsitystäsi itsestäsi sekä myös seksuaalisuudesta. Tunnet, että sinusta kiinnostutaan vain seksuaalisessa mielessä. Olet kaunis ja naisellisuutesi herättää huomiota, mutta harmi kyllä, että miehet näkevät ensimmäisenä sinut seksuaalisesti kiinnostavana eivätkä näe sitä suloista ihmistä, joka sisälläsi asuu. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että toteat, että et edes uskalla olla nainen - sehän tietäisi vain seksuaalista huomiota. Murehdin sitä, että ajattelet, että sinun osasi on olla kakkosvaihtoehto, seksiobjekti. Totisesti olet enemmän. Sinussa on ainesta kokonaisena naisena elämiseen.
Tätä taustaa vasten en ihmettele, että käsityksesi miehistä kumppanina on negatiivinen: mörkö - pelottava, käsittämätön, itsekeskeinen hyväksikäyttäjä. Kuitenkin viisaana ja realistisena naisena toteat, että tiedät, että on olemassa hyviä ja reiluja miehiä. Onneksi sinulla on hyviä kokemuksia kaveruudesta miesten kanssa.
Olet rakas ystävä hyvällä polulla pohtiessasi naiseuttasi ja arvoasi ihmisenä. Sinä olet arvokas ihminen, arvokkaaksi olennoksi luotu nainen, yhtä suuriarvoinen kuin jokainen muu luotu olento. Olet joutunut elämään olosuhteissa, jotka eivät ole kunnioittaneet arvoasi ja rajojasi, silloin jotain meni rikki.
Rikkinäisyyteen ei kuitenkaan tarvitse jäädä. Olet jo lähtenyt liikkeelle. Muistele ihmisiä, jotka ovat kohdelleet sinua hyvin. Sieltä saat ainesta uuteen minäkuvaasi myös naisena. Luulen, että olet jo siinä vaiheessa, että et anna kohdella itseäsi vain seksuaalisen kiinnostuksen kohteena. Sinulla on varaa kunnioittaa omia rajojasi. Etsi sellaisten naisten ja miesten seuraa, jotka näkevät sielun eikä vain ruumista.
Elämällä on tapana yllättää. Sitä toivon sinulle. Kun olet selkiyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää ja millaisissa ihmissuhteissa, tie voi olla nurkan takana. Ensin on löydettävä suunta.
Kaikkea hyvää sinulle. Lämmöllä sinua ja kasvuasi ajatellen
Saara, perheneuvoja
5 kommenttia
Anonyymi
17.12.2012 16:01
Kuulostaa tutulta. Itseäni auttoi traumapsykoterapia, johon voi pyrkiä hakeutumaan oman terveyskeskuksen psykiatristen lääkärien kautta. Helsingissä toimii hyvä traumaterapiakeskus. Näin jälkeenpäin ajatellen rahallinen investointi vuosien terapiaan tuntuu äärimmäisen pikkusummalta verrattuna siihen kokonaisvaltaiseen rauhaan ja varmuudenoloon itsensä kanssa sekä luottamukseen positiivisesta tulevaisuudesta koko loppuelämän ajaksi. Raha tuntui isolta kysymykseltä vain alussa, mutta Kelan tuella siitäkin selvittiin. Voimia ja rohkeutta Sinulle! Asioiden ei tarvitse olla niin kuin ne nyt ovat aiheuttaen ahdistusta. Toivon Sinulle rohkeutta kohdata kipeitä asioita ja ammattimaisen avun rinnallakulkijaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ftbh
17.12.2012 16:30
Eiks toi oo ihan normaali deitti.netin kokoonpano
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.12.2012 20:04
Kiitos paljon Saara myötäelämisestä ja oivalluksesta, jonka sain :) Kerrankin koin tulleeni ymmärretyksi tämän asian kanssa, ihmisten tuntuu olevan niin vaikea suhtautua siihen millään tavalla.
Kiitos myös sinulle Anonyymi 17.12.12 rohkaisusta! Täytyypä ottaa ja selvittää Kelan kanssa mikä heidän kantansa tilanteeseeni on.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.1.2013 16:07
Jospa tykkäätkin naisista?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.1.2013 19:40
Nyt haloo herätys!! Kuka tahansa vapaa mies (minä myös) ottaa mielellään nätin isorintaisen omaa lajiaan harrastavan naisen!! Ja mikäs sen mukavampaa kuin yhteinen harrastus!
Jos harrastat kamppailulajia et voi olla täysin jänishousu. Luulisi kamppailulajin parista löytyvän kunnollisia kiinnostavia miehiä? Aloita viattomalla ystävyydellä ja tutki vähän kohteesi taustoja pikku hiljaa ja tee aloite.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin