KYSYMYS: Pulmani koskee suhdetta, jonka ongelmana omasta näkökulmastani on suhteen "määrittelemättömyys" ja paikallaan polkeminen.
Tapasin miehen noin kaksi vuotta sitten, jolloin hän oli eronnut edellisestä suhteestaan. Emme alkaneet seurustelemaan, sillä miehen tilanne oli täysin epäselvä. Tapailimme, mutta itse odotin enemmän, odotin parisuhdetta. Tämä aiheutti välillämme ristiriitoja, sillä odotuksemme olivat erilaiset. Erosimme ja lähdin etsimään itselleni jotakin toista ihmistä. Kuitenkin ikävä ajoi minut jälleen yhteen häneen kanssaan. Suostuin siihen, että vain tapailemme, sillä halusin hänet elämääni “millä ehdolla tahansa”.
Tapailua on kestänyt nyt noin vuoden, ja välimme ovat lähentyneet kovasti. Koen hänet läheiseksi ja monella tapaa suhteeni häneen tuntuu tunnetasolla seurustelulta. Kuitenkin näemme hyvin harvoin, emmekä jaa arkea millään tavalla. Hän myös ahdistuu, jos yritän puhua suhteen laadusta, eikä seurustelun kriteerit käytännön tasolla täyty. Olen myös hyvin epävarma, sillä en tiedä onko hän oikeasti minuun millään tapaa sitoutunut, vaikka itse koen hänet läheiseksi. Näen paljon vaivaa hänen vuokseen, suunnittelen menoja hänen aikatauluihin, yritän olla tukena. Hän myös tukee minua.
Ongelmani on, että en tiedä miten jatkaa. Epävarmuus hänen ajatuksistaan suhteestamme saa minut epäilemään, sitä käytänkö itse turhaa aikaani häneen. En ole ihan valmis vielä luovuttamaan, sillä hänessä on jotain upeaa, mutta en tiedä mitä muuta voin vielä tehdä? Hän ei kaikesta vaivannäöstä(suuresta sellaisesta) ja antamastani ajasta huolimatta ole valmis edes puhumaan suhteesta, saatikka sitten seurustelemaan. Mitä tehdä?
Nainen, 29
VASTAUS: Kiitos selkeästä kysymyksestäsi. Tilanteesi on sen sijaan kaikkea muuta kuin selkeä. Pohdintojasi värittävät epävarmuus ja voimakkaat ristiriidat. Yritän selkeyttää tilannettasi hiukan: 1) Olet kohdannut ihmisen, josta pidät, ja jonka koet läheiseksi 2) haluat seurustella hänen kanssaan ja vakiintua 3) näet paljon vaivaa, että yhteisolonne toteutuisi. 4) hän ei halua seurustella kanssasi 5) hän kokee puheet seurustelusta ja tulevaisuudesta ahdistavaksi.
Huomaat varmasti, kuinka erilaiset näkökulmat sinulla ja vastaavasti ”kumppanillasi” ovat. Hän on ilmeisimmin tyytyväinen siihen, että suhteenne on toistaiseksi määrittelemätön. Toisin kuin sinä, joka koet että suhteenne polkee paikallaan. Itse asiassa teit itse saman havainnon aiemmin, ja siksi suhteenne silloin siihen päättyikin. Nyt olette tavallaan taaskin siinä kohdassa ja se ajatus, että olet hänen kanssaan ”ehdoilla millä tahansa”, ei enää riitäkään.
Ei ole helppoa irrottautua ihmisestä, josta on tullut läheinen ja rakas. Kirjoitat, että hänessä on upea puoli ja sinun on vaikea luovuttaa hänestä. On hienoa, että kykenet kiinnittymään siihen hyvään, mitä hänessä on. Samalla sinun tulisi nähdä myös se, että hänessä on puolia, jotka haavoittavat sinua. On tavallaan hyvin loukkaavaa, ettei hän, kaikesta huolimatta, pystykään sitoutumaan sinuun. Siksi sinulle tuleekin varmasti tunne ajan haaskauksesta ja turhautumisesta. Sinun täytyy asettaa nämä kaksi asiaan vaakakuppiin, ja tarkastella kumpi painaa enemmän: hienot hetket hänen kanssaan vai alituinen pettymys ja hylätyksi tulemisen tunne, kun hän ei ole valmis seurustelemaan kanssasi samalla vakavuudella, kuin sinä hänen kanssaan.
Kuten sanottu, luopuminen sattuu, mutta luopuminen voi myös johdattaa uuteen tilanteeseen ja uusiin mahdollisuuksiin. Mihin ratkaisuun päädytkin, toivotan sinulle rohkeutta!
Lämpimin terveisin,
perheneuvoja Kati
7 kommenttia
shiwan8
13.2.2015 19:24
Miksi se ylipäätään pitää määritellä? Miksi tässä ei oteta tilannetta haltuun? Sinkut ovat vapaita tekemään mitä haluavat. Jos toinen osapuoli ei halua muuttaa statustaan niin miksi toisenkaan pitäisi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
etiäpäin
15.2.2015 12:25
Vastaavassa tilanteessa olleena rohkaisen kysyjää jättämään tämän epämääräisen suhteen. Käy pidemmän päälle itsetunnolle kun toinen saa yksin määrätä suhteen muodon, ja itse elää jatkuvasti hylätyksitulemisen tunteiden kanssa. Kummallakin on oikeus toiveisiinsa, mutta kun niissä on niin iso ero, ei ole järkeä jatkaa. Vaikka kuinka kivoja ne yhteiset hetket olisivat. Ja voihan sitä tilanteen selkiydyttyä yrittää muodostaa selkeän kaverisuhteen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
bearitsa
10.3.2015 20:27
Mies ei halua suhdetta. Ei halua nyt ja ei halua 99 prosenttisesti koskaan. Ilmeisesti sanonut sen jo aikaisemminkin eron yhteydessä. Ei toista ihmistä voi pakottaa vaikku kuinka itse haluaisi.
itse saman kokenut
17.2.2015 13:37
Mitään uutta et löydä jos roikut vanhassa niinkuin varalla jos toista sattuisi kiinnostamaan. Nosta kissa pöydälle kerro niitä sinusta tuntuu. Jos toinen ei sittenkään ole valmis tekemään asian korjaamiseksi mitään ei hän välitä sinusta tarpeeksi että teidän suhde voisi molempia tyydyttää. Ainoa vaihtoehto on erota ja jatkaa elämää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Eeva.
24.2.2015 12:40
Olen kokenut vastaavan parisuhteen, oli hirmu rankkaa. Mies ei kylläkään ahdistunut puhuttaessa suhteen laadusta ja piti tilannettamme seurusteluna mutta erosimme ja palasimme yhteen usean kerran (kaikki taisi tapahtua minun aloitteestani, eroaminen siksi koska ei tuntunut niin hyvältä olla hänen kanssaan (monet eri syyt miksei tuntunut hyvältä) ja palasimme koska minulle tuli ikävä, varmaan hän ajatteli samoin vaikkei ollutkaan aktiivinen osapuoli näissä toimissa). Lopulta siinä kävi niin että mentiin naimisiin kun oma omatunto vaati ja mies suostui ja siitä aika pian erottiin. Naimisissa olon jatkaminen olisi sopinut minulle mikäli hän olisi lakannut jahkaamisensa siitä, ollako vai eikö olla. Mutta se jatkui hänellä naimisissa ollessakin. Eroamisessa on aina monia syitä, mutta yksi niistä oli juuri tämä puolison kykenemättömyys henkiseen sitoutumiseen ja puolison henkinen kypsymättömyys. En sano, että itsekään olisin ollut kypsä tekemään noin isoja päätöksiä ja samoin itse osoitan erollani sitä, etten itsekään ollut niin valmis sitoutumaan että olisin taistellut henkeen ja vereen asti avioliiton kasassa pysymisen puolesta. Parisuhteesta täytyy pitää huolta, mutta puolisolla oli koko elämään sellainen suhtautuminen, että täytyy saada elää miten haluaa ja olla vapaa tekemään mitä haluaa. Parisuhteessa olo ei tarkoita sitä, että saa tehdä mitä haluaa, vaan täytyy ottaa huomioon puolison toiveet ja ajatukset, jotta suhteessa jaksaa molemmat olla. Parisuhdetta pitää oikeasti hoitaa ja pitää huomioida puolisoa esim. kysymällä, oletko sinä onnellinen. Eräs läheinen (mies) sanoi minulle, että ex-mieheni ei rakastanut minua, siinä syy henkiseen sitoutumattomuuteen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
new times
1.3.2015 17:56
No eipähän kaatunut toi homma ainakaan yrittämisen puutteeseen. Jaksoit aika pitkään, et voisi tehdä enempää. Kyse on miehestä, ei sinusta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
bearitsa
10.3.2015 20:32
Jokaisen naisen kannattaa kunnioittaa itseään sen verran, että kun mies roikottaa ja on ilmaissut jo teoillaan ettei halua suhdetta, niin päästää miehen menemään. Ei sitä aina tarvitse rautalangasta vääntää. Miehet tykkäävät kevyestä deittailusta (Hyötyihin miehelle kuuluu esim. seksi ja saa tekemistä jos on tylsää). He eivät koe tarpeeksi suurta kiinostusta naiseen että olisivat valmiita aloittamaan parisuhdetta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin