KYSYMYS: Olen 27v. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta. Olemme uskovaisia ja koemme, että on turvallista elää uskovaisena. Noin puoli vuotta sitten mieheni jäi kiinni pettämisestä, jota oli kestänyt noin kolme vuotta niin miesten kuin myös maksullisten naisten kanssa.

On myös mennyt usko uskonnon tuomaan turvallisuuteen. En tiedä haluanko enää olla uskossa, aika näyttää mihin kykenen.

Kotiäiti

VASTAUS: Kiitos koskettavasta viestistäsi. Hyvä, että kirjoitit meille, toivottavasti osaan olla jotenkin sinulle avuksi.

Olette olleet yhdessä nuoresta asti ja nuoria olette edelleen, vaikka jo suuren perheen vanhempia. Yhteinen usko ja sitoutuminen perheeseen ovat hienoja ja teitä kannattelevia asioita. Kirjeessäsi oli monta kohtaa, joista iloitsin. Osaatte iloita vanhemmuudesta, myös uudesta vauvasta, vaikka sen odotusaikana puhkesikin tämä kriisi. Pystytte keskustelemaan asioista ja tekemään sopimuksia. Elätte yhdessä perhekeskeistä elämää ja teillä on yhteisiä harrastuksia. Seksikin on sujunut ongelmitta. Mutta nyt olette hankalan ongelman edessä.

Minulle nousee mieleen ainakin kolme eri näkökulmaa: sinun, miehesi ja parisuhteenne. Aloitetaan sinusta. Kirjeesi sai minut huolestumaan sinusta ja jaksamisestasi. Kerroit, että näet painajaisia, rinnasta puristaa kovaa ja sinulla on kalvava paha olo. Nämä fyysiset oireet kertovat ahdistuksesta ja siitä, miten rankka asia tilanne sinulle on.Kuinka mahdat jaksaa vauvan ja muiden lasten kanssa? Onko sinulla ihmisiä, joilta voisit pyytää apua arjen askareissa ja lasten hoidossa, niin että saisit levättyä ja käytyä vaikka kävelemässä ja tuulettamassa ajatuksiasi? Voitko puhua tilanteestanne kenenkään kanssa? Olisi tärkeää, että saisit purkaa tunteitasi avoimesti jollekin luotettavalle ihmiselle.

Mitenhän miehesi mahtaa pärjätä kriisinne keskellä? Kerrot, että hän jaksaa käydä töissä ja osallistua lasten hoitoon ja harrastuksiinne. Onkohan niin, että pärjäileekin ihan hyvin juuri nyt vai voiko olla, että hän tajuaa, ettei voi nyt taakoittaa sinua enempää näillä omilla jutuillaan. Aika iso prosessi hänellä varmasti oman seksuaalisuutensa kanssa on meneillään. Bi-seksuaalisuutta, prostituoituja, salaisen seuran hakemista deittipalstojen kautta sekä sen pohtimista, riittääkö hänelle yksi nainen, jonka vartalo on synnytysten ja imetysten muovaama hänen omien lastensa jäljiltä. Kaikkeen tällaiseen liittyy yleensä syyllisyyttä, häpeää, katumusta, huonommuuden tunteita, ahdistusta ym. Miten kukin tällaisten tunteiden kanssa pärjää, on yksilöllistä. Joskus nämä tunteet ovat niin musertavia, että mieli ottaa avuksi erilaisia defenssejä, esim. kieltämisen tai torjunnan. Oli tosi hyvä, että miehesi kävi juttelemassa terapeutin luona. Harmillista, että sen piti loppua, mutta ymmärrän hyvin, ettei taloutenne kestänyt yksityisen psykoterapeutin taksoja. Ajattelen, että miehesi kuitenkin tarvitsee apua itselleen selvittääkseen omaa seksuaalisuuttaan ja kaikkia noita tunteita, jotka hänen tekonsa luultavasti ovat nostaneet esiin.

Tämä kriisi, jonka keskellä nyt elätte, ravistelee luonnollisesti parisuhdettanne syvästi. On täysin ymmärrettävää, että luottamus on nyt kadonnut. Et halua olla kyttääjä ja oletkin lopettanut miehesi viestien lukemisen. Silti ajatuksesi pyörivät tapahtuneissa ja pelkäät mahdollisia uusia vastaavia tapahtumia. Pitkän työkokemukseni perusteella ajattelen, ettei luottamus voi palautua ennen kuin sille on todellista pohjaa paitsi sanoissa myös teoissa. Miten miehesi voisi saada sinut luottamaan siihen, ettei pettämisiä enää tule ja pystyisikö hän edes lupaamaan sellaista? Ja pystyisitkö sinä tilanteen ollessa näin tuore edes uskomaan siihen? Voi olla, että epäluottamus on seuralaisenne, kunnes miehesi saa jonkinlaisen selvyyden omasta seksuaalisuudestaan, mitä hän tarvitsee ja mihin pystyy sitoutumaan. Yhteinen kysymyksenne sitten onkin, miten kannattaisi elää tässä tilanteessa sen epäluottamuksen ollessa läsnä. Sinä tiedätkin, ettet pysty vahtimaan etkä estämään miestäsi. Miten sinun kannattaisi nyt olla, että pärjäät sen kanssa ja jaksat huolehtia itsestäsi ja lapsistanne?

Teidän kannattaa ehdottomasti hakea ulkopuolista keskusteluapua tilanteeseenne. Parasta olisi, jos voisitte käydä juttelemassa sekä yhdessä että erikseen. Monissa kirkon Perheasiain neuvottelukeskuksissa työskentelee koulutettuja seksuaaliterapeutteja. Katso tästä listasta teitä lähinnä sijaitseva keskus ja tiedustele, löytyisikö sieltä seksuaaliterapeuttia. Nämä palvelut ovat maksuttomia.

Toivon, että pidät huolta itsestäsi kaiken tämän keskellä. Kestävyyttä ja rakkautta teille molemmille!

Perheneuvoja Paula