KYSYMYS: Mies ilmoitti ettei enää tunne mitään minua kohtaan. Tämä tuli aivan yllättäin eikä hän ollut sanallakaan maininnut olevansa tyytymätön. Olemme olleet naimisissa 23 vuotta ja seurustelleet sitä ennen jo neljä vuotta. Kaksi lastamme ovat teini-iässä. Minä olen kuusi vuotta vanhempi ja vaihdevuodet päällä. Olenkin ollut masentunut, väsynyt ja stressaantunut, koska käyn töissä ja hoidan kaikki kotityöt. Miestä ne eivät ole kiinnostaneet ja vaikka hän välillä on yrittänyt ryhdistäytyä minun puhuessani asiasta, ei hän kauan viitsi. Minä olen siksi ollut ärtynyt, mutta meillä ei ole tapana riidellä. Olen hyväksynyt roolini. Miehellä on vastuullinen työ ja hän matkustaa paljon ja tekee kotonakin illat töitä. Hän ei juurikaan halua puhua kanssani työasioista eikä välitä kuunnella minun asioitani. En voi käsittää, miksi hän on itsekseen hautonut asiaa ja mahdollisuutta eroon eikä ole millään tavalla puhunut minulle. Olisin ollut valmis korjaamaan tilanteen, jos siihen olisi tarjottu mahdollisuus. Mies on itsepäinen eikä halua yrittääkään. On päättänyt ettei halua olla kanssanu. Rakastaa lapsiaan ja on hyvä isä. Minä en halua rikkoa kotiamme, eikä tätä tilannetta voi kukaan sukulainen tai tuttukaan tajuta, jos saavat tietää. Mitä ihmettä voin tehdä? Maailmani on täysin romahtanut.

VASTAUS: Hei, kiitos viestistäsi. Pidän ymmärrettävänä, että kirjoitat maailmasi romahtaneen saatuasi tietää miehesi eroajatuksista. Tilanne on kannaltasi erityisen vaikea, koska et ole osannut aavistaa miehesi eroon liittyviä ajatuksia. Toisaalta kirjoitat, että olisit ollut valmis korjaamaan tilanteen, jos sinulle olisi tarjoutunut mahdollisuus. Myös sinulla on siis käsitys siitä, että pitkässä parisuhteessanne on ollut haasteita, joiden arvelen vaikuttaneen myös aviomiehesi ajatuksiin.

Minulle piirtyy kirjeesi välityksellä kuva avioliitosta, jossa on ollut paljon yksinäisyyttä. Aavistelen, että yksinäisyyttä olette kokeneet sekä sinä että miehesi. Kirjoitat esimerkiksi hoitaneesi kaikki kotityöt yksin, minkä lisäksi olet käynyt työssä. Mietin, miten olette päätyneet ratkaisuun, jossa sinä kannat pääasiassa vastuun kodista? Kirjoitat ymmärrettävästi olleesi masentunut, väsynyt ja stressaantunut kodin askareiden ja työn takia. Olet yrittänyt sanallistaa kokemiasi epäkohtia turhaan. Pohdin, miten yksin olet jäänyt. Ihannetilanteessa olisitte voineet jakaa kotityöt koko perheen kesken yhdessä. Toisaalta luen kirjeestäsi, että myös miehesi on ollut kenties yksinäinen. Kirjoitat hänen vaativasta työstään, joka on vienyt paljon aikaa. Mitä ajattelet, olisikohan hän voinut kokea yksinäisyyttä esimerkiksi matkustaessaan työnsä vuoksi ja ollessaan poissa kotoa? Surullista kyllä, arvelen, että myös puhumattomuus, josta kirjoitat, on vaikuttanut kokemaanne yksinäisyyteen. Ajattelen turvallisen rakkaussuhteen edellyttävän paljon tunnetason keskustelua esimerkiksi siitä, mitä puolisot kaipaavat ja tarvitsevat toisiltaan. Minua jäi mietityttämään kirjeesi äärellä, kuinka läheinen suhteenne on ollut nimenomaan emotionaalisesti, tunnetasolla.

Päätät kirjeesi kysymykseen, mitä ihmettä voit tehdä? Pidän tärkeänä, että voisit ja voisitte ymmärtää riittävästi niitä asioita, jotka ovat saaneet miehesi ajattelemaan, ettei hän tahdo jatkaa enää kanssasi. Parhaimmillaan voisitte keskustella siitä yhdessä aviomiehesi kanssa. Joskus vaikeista asioista puhuminen voi olla helpompaa jonkun ulkopuolisen avulla. Rohkaisen sinua ottamaan yhteyttä alueesi perheasian neuvottelukeskukseen, jossa annetaan keskusteluapua parisuhteen kysymyksiin. Uskon, että saisitte sitä kautta parhaan avun.

Kaikkea hyvää!
Joona, perheneuvoja