KYSYMYS: Otsikko kertoo erittäin hyvin tämän hetkisen olotilani. Taustana se, että lapseni isä jätti meidät täysin yllättäen viime kesänä sekavissa merkeissä selittäen, että on paha olla kotona ja kokee valehtelevansa itselleen eikä pysty tähän enää. Rakkaus oli kuulema vain loppunut.
Olimme yhdessä yli 4 vuotta ja yhteinen lapsemme on syntynyt vuoden seurustelun jälkeen. Tähän entinen mieheni vetoaakin, että oltiin liian vähän aikaa kahdestaan ja hän ikävöi vahvasti aikaa ennen lapsemme syntymää. En käsitä hänen sanomaansa koska lapsi oli suunniteltu ja harkittu ja itse olin aivan varma että juuri tuo mies on se kenen kanssa ollaan lopun elämää yhdessä ja perheenä. Tietenkin ymmärrän, että mieli voi muuttua eikä ketään voi pakottaa olemaan suhteessa ja olihan lapsen syntymän myötä parisuhde muuttunut ja toisillemme jäänyt vähemmän aikaa.
Tässä eropäätöksessään hän on ollut vahva ja esittänyt reipasta aina nähdessänme ja puhunut paljon minulle, että tietää minun vielä löytävän uuden ihmisen elämääni jne. Entisen kumppanini kaverit ja läheiset ovat myös pohtineet mitä oikein tapahtui ja monen on ollut vaikea käsittää tilannetta.
Nyt kun erosta on kulunut yli puoli vuotta on tilanne se, että koen päässeeni jo pahimman yli ja pystynkin elämään omaa elämääni lapsemme kanssa. Kuitenkin pohdin lähes päivittäin miksi emme onnistuneet ja haikailen vanhaa. lapseni isä elää uudessa parisuhteessa työkaverinsa kanssa ja suhde on käsittääkseni käynnistynyt melko pian eron jälkeen. Itse sain kuulla totuuden ihan äskettäin vaikka vahva intuitio asiasta on ollut jo useamman kuukauden. Hän salaa suhteen myös omalta perheeltään ja läheisiltään.
Juttelimme ensimmäisen kerran eron jälkeen kunnolla muista kuin lapseemme liittyvistä asioista vähän aikaa sitten ja sain sanottua ex-kumppanilleni asioita mitä olemme käyneet läpi psykologini kanssa liittyen parisuhteessa tapahtuneisiin muutoksiin, omaan käytökseeni ja niihin asioihin mitkä minusta oli eron syitä. Jokatapauksessa tämän keskustelun aikana kävi ilmi, että ex-kumppanini pohtii paljonkin meidän elämään liittyneitä asioita ja muistelee niitä myös. hän alkoi jopa itkemään kertoessaan puhuneensa ystävälleen miten hienoa aikaa se oli kun me on tavattu ja alettu pitää yhtä.
Nyt haluaisinkin järkevyyttä tilanteeseen, kun minulla on yhä edelleen vahva intuitio siitä ettei hän vaan ole sellainen ihminen joka tekee näin ja että hän itsekin jossain määrin tuntee vetoa takaisin uudesta suhteesta huolimatta. Kysyinki häneltä suoraan, mitkä on ne merkit mistä tietää että on todella uudessa suhteessa eikä vain toista vanhaa uuden parin kanssa niin hän ei osannut vastata kysymykseeni muuta kuin että jos on jonkun aikaa ollut ja tuntuu siltä, että kannattaa olla niin kyllä siinä sitten on jotain.
Vahvasti uskon omaan tulevaisuuteen, mutta en uskalla myöskään täysillä jatkaa koska koen että elämäni mies on nyt vain tuuliajolla ja tajuaa kyllä joku päivä sen itsekin. Kuulostaa aivan hullulta, tiedän.
Pilallako?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Olet varmasti kokenut aikamoisen järkytyksen kun olet kuullut ex-miehesi päätöksestä lähteä suhteesta. Oli kuitenkin hyvä kuulla, että tilanteesta huolimatta olet nyt toipumaan päin. Viestisi perusteella olet saanut tukea sekä läheisiltäsi että ammattilaisilta.
Pohdit, onko teillä mahdollisuutta vielä palata yhteen ex-miehesi kanssa, vaikka hän on aloittanut uuden seurustelusuhteen työkaverinsa kanssa. Sinun on vaikeaa jatkaa eteenpäin elämässäsi ennen kuin tiedät, että kaikki kortit on katsottu lapsesi isän kanssa varmasti. Miten tähän asiaan voisi käytännössä tulla selvyyttä - voi olla ehkä liian uskaliasta ja riskialtista kysyä hänen tunteistaan sinua kohtaan suoraan? Mitä siitä seuraisi, jos joutuisit toteamaan, ettei suhteen uudelleen lämmittämiselle ole olemassa todellisia edellytyksiä toiveistasi huolimatta? Viestisi perusteella minulle jäi vielä hieman epäselväksi, miten paljon olette tällä hetkellä tekemisissä ja miten jaatte hoitovastuuta lapsestanne?
Olet kokenut, että miehelläsi on lämpimiä tunteita suhdettanne kohtaan. Lisäksi ajattelet hänen tehneen eropäätöksensä jollakin tavalla harkitsemattomasti ja vastoin perimmäisiä toiveitaan. Toisaalta tuot esille, että ex-miehesi on ollut "vahva" eropäätöksessään ja kehottanut sinuakin jollain tavalla jatkamaan elämään pohtiessaan ääneen tulevaa kumppaniasi.
Mietin sitä, että miten paljon tiedät niistä syistä, jotka vaikuttivat eroon miehesi mielessä - kaikki syyt eivät välttämättä liity suhteeseenne. Kertomasi perusteella miehesi on jäänyt kaipaamaan lapsen syntymää edeltänyttä aikaa ja hän on syystä tai toisesta kokenut pahaa oloa - mistä tässä pahassa olossa on mahtanut olla oikeastaan kysymys? Minkälaista keskustelua kävitte aikoinaan esim. siitä, että hankitte yhdessä lapsen, missä määrin lapsen myötä eteen tullut todellisuus poikkesi siitä, mitä oli kuvitellut? Jos vielä palaisitte yhteen, niin minkä asioiden pitäisi ehkä muuttua suhteessanne, että voisitte voida siinä molemmat paremmin?
En ihan tavoittanut, mitä tarkoitat viestisi lopussa olevalla kysymyksellä - "pilallako?" En ainakaan itse näe mitään vikaa siinä, että haluaa olla varma siitä, että suhde on todella katsottu loppuun ennen kuin itse alkaa rakentamaan jotakin uutta. Jos suhteen jatkaminen ei onnistu, niin tietenkin on hyvä jossain vaiheessa luopua siitä myös tunnetasolla niin pitkälle kun se nyt ylipäätänsä on mahdollista. Toivon, että saat pian tilanteeseesi kaipaamasi järkevyyttä ja selkeyttä.
Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Juha
2 kommenttia
Umenohana
13.4.2016 21:49
Lapsi voi olla suunniteltu, mutta lapsen tuomat muutokset eivät. Kaikkeen ei voi varautua.
Vastaa kommenttiinMies ei ole kaikkea muutosta kestänyt. Oletko muuten varma ettei sivusuhdetta ollut jo ennen eroanne, kun mies haikaili aikaan ennen lasta? Mies ei ole välttämättä "esittänyt reipasta" vaan ollut ihan sinut lähtönsä kanssa.
Anna miehen olla tuuliajolla minkä jaksaa. Mitään "pelastan sut tästä" operaatioita ei kannata suunnitella.
Vastaa kommenttiin
Ajattelija44
18.4.2016 19:55
Vaikka elämäsi mies olisikin nyt tuuliajolla, se on hänen valintansa. Valitettavasti sinä ja lapsesi jäätte miehen elämänmyllerryksessä jalkoihin. Anna hänen etsiä, eksyä ja erehtyä. Jatka sinäkin vaan elämääsi, miksi jäädä odottamaan miestä jonka tunteista et voi lopulta tietää. Hän on tehnyt valintansa ja nyt sinä voit tehdä omasi. Jos hän on elämäsi mies ja sinä hänen elämänsä nainen, tienne varmasti kohtaavat uudelleen. Nyt tarvitset rohkeutta päästää irti ja katsoa omaan tulevaisuuteen - sellaiseen jossa mies on mukana lapsesi isänä, mutta ei muuna.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin