KYSYMYS: Poikaystäväni halusi erota 4 viikkoa sitten. Syyksi hän sanoi haluavansa olla yksin ja että hänestä tuntuu tunteiden kadonneen. Olemme seurustelleet yli 8 kuukautta ja kyseessä on kaukosuhde. En olisi itse halunnut erota.
Meidän suhde on ollut hyvä, vaikka huonoja hetkiäkin on ollut. Tiedostan nyt, että olen itse ollut suurimpana syynä näihin huonoihin hetkiin. Olen monen kuukauden ajan kokenut lievää masennusta ja suurta yksinäisyyttä, sillä moni ystäväni on hylkännyt minut. Itsetuntoni tuntuu olevan aivan mitätön. Olen ymmärtänyt, että poikaystäväni sai tarpeekseen minun jatkuvasta valittamisesta ja riitojen aloittamisesta. En koskaan ole halunnut mitään pahaa hänelle enkä tiedä tiedä miksi käyttäydyin niin. Rakastan poikaystävääni. Poikaystäväni ei ole kovin avoin ihminen eli ei halua kertoa muille huolistaan. Kuitenkin kun näimme pari päivää ennen eroa, kaikki oli hyvin. Poikaystäväni kertoi kuinka paljon välittää minusta jne. En ollut huomannut mitään eron merkkejä. Kuitenkin näkemisen jälkeisinä päivinä valitin ja jankutin poikaystävälleni muutamasta asiasta ja hän pyysi että lopettaisin sen. En kuitenkaan heti tehnyt sitä. Näiden päivien asiat varmaankin saivat poikaystäväni ahdistumaan. Poikaystäväni on usein sanonut kuinka vihaa minun turhaa valittamista. Olen sanonut, että lopetan sen, mutta kuitenkaan silloin en vielä tajunnut kuinka väärin olen koko ajan tehnyt.
Olen ymmärtänyt, että olen käyttäytynyt todella rumasti poikaystävääni kohtaan ja purkanut omaa jatkuvaa pahaa oloani häneen. Olen muuttanut jo tapojani ja opin koko ajan uusia asioita. Kyseessä on minun ensimmäinen todella vakava suhde enkä suoraan sanottuna tiennyt miten parisuhteessa tulee olla. Kuuntelin muilta ihmisiltä huonoja neuvoja. Poikaystäväni on elämäni tärkein henkilö ja meidän suhde oli todella hyvä lukuun ottamatta minun käyttäytymisestä aiheutuvia asioita. Luotamme toisiimme, meillä on aina hauskaa ja mukavaa yhdessä ja seksikin sujuu.
Olen pyytänyt poikaystävältäni anteeksi ja kertonut kuinka olen ymmärtänyt aivan kaiken. Hän sanoo kuitenkin, että pysytään ystävinä, mutta hän ei sulje pois yhteen paluuta. Olemme nyt ystäviä ja olemme nähneet muutaman kerran, kaikki tuntuu yhdessä niin hyvältä. Miten saisin poikaystäväni antamaan meille toisen mahdollisuuden? Miten saan hänet ymmärtämään, että olen muuttunut ja muutun koko ajan? Hän on aina ollut niin hyvä minulle, eikä koskaan ole satuttanut minua. Koen, että meillä tulisi olemaan todella hyvä tulevaisuus kunhan yrittäisimme vielä, sillä minä olen ymmärtänyt virheeni ja tervehdyn masennuksestani koko ajan.
Nuorieronnut, 18
VASTAUS:Kiitos kirjeestäsi! Mietit miten saisit poikaystäväsi antamaan teille toisen mahdollisuuden ja miten saisit hänet ymmärtämään että olet muuttunut ja muutut koko ajan. Kirjeesi perusteella sain käsityksen, että näet syyn eroon itsessäsi: että poikaystäväsi mielestä valitat turhasta liikaa ja aloitat riidat. Kerroit kuitenkin että poikaystäväsi sanoi eron syyksi sen, että hän haluaa olla yksin ja että hänestä tuntuu että tunteet ovat kadonneet. Minusta sinun kannattaa muistaa tämä. Tietenkin jokin on johtanut siihen että hän nyt tällä hetkellä kokee asiat tuolla tavoin. Mutta onko oma käytöksesi kuitenkaan ensisijaisena syy eroonne? Tunnut syyttelevän itseäsi.
Oletko varma, että poikaystäväsi toivoi eroa siksi, että sinä olet käyttäytynyt kuten kerroit? Voiko olla, että sinun tapasi käsitellä tunteitasi ja toisaalta lievä masennuksesi ja paha olosi ei kuitenkaan ole se syy mikä johti eroonne?
Kerroit että poikaystäväsi ei ole kovin avoin ihminen eli ei halua kertoa muille huolistaan. Mietin, että haluaako hän olla yksin kuulostellakseen itsekseen mitä hän haluaa ja tuntee. Mietin myös, tarvitseeko hän tilaa ja aikaa selvitelläkseen sisimpänsä tuntoja. Kerroit että hän haluaa että olette ystäviä, mutta ei toisaalta sulje pois yhteen palaamistakaan. Tulevaisuudesta emme tiedä, mutta ajan mittaan asiat kirkastuvat niin sinulle kuin ystävällesi. Kuka tietää vaikka palaisittekin yhteen?
Toisaalta ajattelisin että jos todella olet sairastanut lievää masennusta, on todella tärkeää tässä tilanteessa että hoidat itseäsi! Olethan ollut yhteydessä lääkäriin? Masennus värittää ajattelumme ja kokemuksemme maailmasta negatiivisemmaksi ja jopa toivottomaksi. Voi tulla olo että kukaan ei välitä. Masennuksesta voi kuitenkin parantua. Se vaatii kuitenkin hoitoa. Kannustan sinua hakemaan apua, ellet jo ole avun piirissä.
Olli, perheneuvoja
