KYSYMYS: Minä olen seurustellut tai ollut yhdessä miehen kanssa jolla on alkohooliongelmia, hän on sanonut monta monta kertaa että nyt hän lopettaa, mutta ei lupaa mitään. Meillä menee tosi hienosti kunnes hän taas alkaa kokeilemaan vähän viiniä, ja sitten se on sitä mitä se on. Minä jätän hänet aina silloin en jaksa sellaista elämää. Itse olen kirkon palveluksessa ja se elämä ei sovi minulle. Hän ei ole koskaan käynyt luonani vaan minun pitää olla hänen luonaan, sekin rasittaa minua. Minusta suhteessa ollan molempien luona.
Hän halusi että myisin osakkeni ja muutaisin hänen luokseen, mutta enhän minä nyt ihan pöllökään ole. Onhan minulla sentään vähän järkeä päässä. Olen sanonut hänelle että sinä voit elää minun elämääni mutta minä en voi elää sinun elämääsi.Ihan alussa hän kosketteli minua ja sanoi rakastavansa minua mutta sitten kaikki vain loppui ja hän sanoi kun kysyin että miksi ett koskaan koske minua tai muuta sellaista, meillä on omat sohvat missä me istumme kun olen hänen luona. Hän sanoo että minä elän unelma elämää ja sitä ei ole. Se mitä minä pyydän on läheisyyttä, lähellä oloa. Olen sanonut hänelle että hän on tunteidensa vanki. Jos menen hänen lähelleen niin hän jäykistyy ja tunnen että hän ei halua olla lähelläni. Kun hän ottaa viiniä ja alkohoolia niin silloin hän ei muuta sanokkaan kuin että olen hänelle rakas ja että minä olen hänen naisensa, mutta humalassa ollessaan on kuvassa myös muita naisia.
Kerran hän ei päästänyt minua sisälle huutelin ja katsoin postiluukusta oliko hän kotona niin siellä oli naisen paljaat sääret, ja näin että hän itse meni keittiöön. Sanoin vain että sinullahan onkin siellä seuraa et tarvitsekkaan minua. Minä tykkään tästä miehestä, olen sanout hänelle että tykkään siitä miehestä joka on selvä, mutta en siitä joka on humalassa. Hän on sanonut minulle että hän rakastaa minua ja se pitäisi riittää. Minun tulisi aina se muistaa. Mutta se ei riitä minulle. Olen kysynyt itseltäni, miksi pidän hänestä? Niitä on muitakin miehiä. Mutta en ole saanut mitää selkoa siitä vielä itseltäni. Nyt olen kuitenkin pääsyt niinkin pitkälle että olen kirjoittanut hänelle ja kertonut että en voi enää odottaa häntä, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi tällaiseen elämään. Olen myös kertonut että en rakasta häntä enään.
Ei tämä suhde anna minulle mitään. Enkä halua isää enkä veljeä, vaan miehen. Tunteet haluavat mutta järki sanoo että ei, voit vain siitä huonosti. Ja ihme kyllä kuuntelen järkeäni enemmän kuin tunteitani, vaikka se on kamppailu koko ajan. No on tietenkin helpompiakin päiviä mutta joskun on niin tukalaa. Olen 60 nainen ja ihan mukiin menevän näköinen.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Luen siinä kysymyksiä siitä, mitä rakkaus on, miten parisuhteessa ollaan ja mitä itse haluat suhteelta ja elämältä. Pohdit tärkeitä asioita.
Olet elänyt parisuhteessa, jossa on ollut hyviä aikoja ja myös rakastamisen tunnetta, mutta johon on liittynyt paljon pettymyksiä ja hankaluuksia. Olet nyt saanut tehtyä päätöksen ja hyvä niin. Kerrot, että tämä suhde ja se mitä siitä saat ei riitä sinulle. Ymmärrän sen kertomasi perusteella oikein hyvin.
Itse ajattelen, että hyvä parisuhde perustuu kolmen tärkeän asian varaan: tunteen, intohimon ja järjen. Lisää näistä videolla. Kerrot, että tämä eropäätös pohjautuu järkeen. Usein eropäätöksen takana onkin sen tajuaminen, että tämä ei ole hyvä näin eikä tämä tule muuttumaan. Pelkkä rakastamisen tunne ei riitä, jos yhdessäolo tuottaa jatkuvasti pettymyksiä ja huonoa vointia. Kerrot myös, että kaikenlainen koskettaminen, hellyys ja oletettavasti näin ollen myös seksi ja intohimo puuttuivat tästä suhteesta. Kirjoitatkin, ettet halua sisko-veli-suhdetta vaan kunnollisen naisen ja miehen välisen suhteen kaikkine siihen liittyvine osa-alueineen. Ja sellaisen suhteen sinulle todellakin soisin.
Tärkeä kysymys on, millaisia asioita sinä pidät parisuhteessa tärkeinä. Viestistäsi luen, että toivot ainakin raitista elämäntapaa, läheisyyttä, uskollisuutta ja arjen jakamista, vaikka asuttaisiin eri asunnoissa. Nämä toiveet eivät ole liikaa pyydetty eivätkä pilvilinnoja. Ne ovat ihan oikeutettuja ja hyviä asioita. Älä luovu niistä.
Joskus parisuhteessa pysymisen syitä ovat tottumus tai yksin jäämisen pelko. Joku saattaa ajatella, että jos luovun tästä, minulla ei ole ketään. Kansanviisaus kuitenkin toteaa: Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Niin kuin itsekin olet todennut, elämä on liian lyhyt kulutettavaksi suhteessa, joka aiheuttaa enemmän pahaa mieltä kuin onnellisuutta.
Toivon sinulle nyt iloa vapaudesta ja itsenäisyydestä ja sitten kun aika on oikea, uuden hyvän miesystävän, joka kohtelee kauniisti ja hyvin. Koska olet sen arvoinen!
Lämpimin terveisin
perheneuvoja, Paula
2 kommenttia
Nainen_
30.6.2016 16:06
Hyvää keskustelua parisuhteesta/perheestä päihdeongelmaisen kanssa löytyy A-klinikan tarjoamasta palvelusta
Vastaa kommenttiinhttp://paihdelinkki.fi/
Suosittelen lukemaan, hyvää vertaistukea eikä kenenkään valintoja mitätöidä!
Vastaa kommenttiin
hepskukkuu112233
3.7.2016 20:05
Tuo "mies" on alkoholisti, itsekäs ja pettäjä. Eiköhän viesti ole selvä. Jätä se sika, niin elämäsi kohenee.
Ajattele, mitä voit tehdä! Tavata tasokkaampia miehiä, mennä miten lystäät, ei murehtia tyyppiä joka on täysi nolla, matkustella, harrastella jne.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin