KYSYMYS: Kaikkihan tietävät sanonnan, että jos mies on kiinnostunut naisesta, hän kyllä ehtii nähdä ja järjestää aikaa tapaamiselle.
Olen 27-vuotias ja tapaillut kevään ajan viisi vuotta vanhempaa miestä, joka on kaikin tavoin ihana. Meillä on yhdessä hauskaa ja molemmilla on tunteita, minulla enemmän kuin hänellä. Jossain vaiheessa yhteydenpitomme väheni jonkin verran ja mies sanoi, ettei hän oikein jaksa viestitellä ja että se kyllästyttää. Nyt hän sanoi, ettei tiedä haluaako jatkaa tapailua.
Ongelma on, ettei miehellä ole aikaa tapailulle. Hän on eronnut kahden pienen lapsen isä. Kuulemma elämä on aika kaaoksessa ja tuntuu hankalalta yrittää järjestää kaiken lisäksi aikaa myös minun tapaamiselleni. Minulla ei ole lapsia, joten en ihan ole osannut samaistua hänen tilanteeseensa ja tiedän, että olen saattanut olla ehkä aika vaativakin näkemisen suhteen (en ole esimerkiksi tajunnut, että tokihan hän haluaa varmasti viettää aikaa ihan yksinäänkin, kun on vapaata lapsista). Miehen sanojen mukaan meidän tapailumme on alkanut tuntua velvollisuudelta. Että minä olen ikään kuin yksi suoritettava asia lisää, joka pitää mahduttaa aikatauluihin. Luotan kyllä mieheen enkä epäile että syy olisikin toinen nainen.
Tiedän, että tämä kuulostaa typerältä. Tiedän, että miestä ”ei kiinnosta” tai siis että hän haluaa keskittyä elämässään ensin lapsiin ja työhön, enkä itsekään ole valmis mihinkään vakavampaan. Tiedän, että minä olen hänen tärkeysjärjestyksessään vasta lasten ja töiden jälkeen. Mutta koen, että meidän välillämme on kuitenkin vahvaa kemiaa aina silloin kuin ehditään nähdä.
Onko mitään järkeä odottaa ja antaa miehen hengähtää ja katsoa mitä tapahtuu? Tuntuu, että tämä mies olisi kaiken odottelun arvoinen. Järki sanoo että siirry eteenpäin, mutta sydän sanoo, että tämä mies olisi juuri se! Ettei tätä tunnetta ja ”yhteyttä” kannattaisi heittää hukkaankaan. Olenko idiootti, jos annan miehelle nyt aikaa selvitellä elämäänsä ja katsoa, sovinko minä siihen jotenkin?
Taas rakastunut
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kirjoitat järjen ja tunteen ristiriidasta. Korvasi kuulevat miehen ilmaisevan selvin sanoin, ettei hän ole innostunut jatkamaan tapailua kanssasi, mutta sydämesi ei halua sitä uskoa.
Tilanne on kannaltasi harmillinen. Löysit miehen, joka tuntuisi juuri sopivalta sinulle. Hänen elämäntilanteensa ei vaan tällä hetkellä ole parisuhteelle otollinen. Joku sanoikin, että yksi tärkeä osa suhteen alkamisessa on ajoitus. Sinun kohdallasi ajoitus olisi juuri nyt sopiva, mutta valitettavasti miehen kohdalla näin ei ole. Voin kuvitella sinun tuntevan monenlaisia ristiriitaisiakin tunteita: rakkautta, toiveikkuutta, pettymystä, surua, epätietoisuutta ym.
Mietit, kannattaisiko sinun jäädä odottamaan miestä, eli sitä, että hän saisi elämänsä järjestykseen, paneutuisi riittävän pitkään lapsiin ja työhönsä ja löytäisi sen jälkeen aikaa ja halua parisuhteeseen, vai kannattaisiko sinun siirtyä eteenpäin omassa elämässäsi. Mitähän nämä vaihtoehdot sinulle käytännössä tarkoittaisivat? Miten eläisit, jos päätät jäädä odottamaan? Pysyisit tulevina vuosina kotona kaikki illat, tapaisit vain naispuolisia ystäviäsi, haavelisit itseksesi...? Entä jos päätät siirtyä eteenpäin? Kirjaudut Tinderiin tms, alat deittailla, liikut ulkona ja ihmisten keskellä mahdollisimman paljon...? Vai jotain aivan muuta?
Entä jos et miettisikään elämääsi tämän yhden etkä kenenkään muunkaan miehen mukaan, vaan sen mukaan mitä itse haluat ja tarvitset. Kaipaatko elämääsi rauhoittumista, hiljaisuutta, tilaa omille ajatuksillesi, aikaa selvitellä tunteitasi? Vai kaipaatko enemmän seuraa, menemistä ja tekemistä jne? Suositten, ettet sido onnellisuuttasi tämän miehen varaan. Elä elämääsi kaikilla eri osa-alueilla niin täyspainoisesti kuin mahdollista. Jos hän sitten joskus mahdollisesti vuosien kuluttua haluaa palata suhteeseen kanssasi, hän kyllä järjestää sille tilaa ja aikaa elämässään, ihan niin kuin itsekin heti viestin alussa totesit. Älä pysäytä omaa elämääsi siksi aikaa. Olet paljon enemmän arvoinen kuin olla jollekin velvollisuus muiden suoritettavien asioiden joukossa. Arvosta itse itseäsi ja nauti elämästäsi. Tulet vielä löytämään sen miehen, joka rakastaa sinua aidosti ja haluaa jakaa elämänsä kanssasi.
Älä tyydy murusiin. Ansaitset enemmän. Olet sen arvoinen.
Kannustavin terveisin,
Paula, perheneuvoja
2 kommenttia
shiwan8
30.6.2015 17:56
Ei tuohon tarvita lapsia tai edes vahvasti velvoittavaa työtä. Sellainen loputon takertuminen on käsittämättömän rasittavaa. Ajatellaanpa asiaa tosiaan miehen näkökulmasta. Pitää käydä töissä joissa todennäköisesti ei saa toteuttaa itseään vaan ollaan tienaamassa leipää pöytään. Tullaan töistä kotiin ja koitetaan pitää linnaketta pystyssä kun 1+x määrä lapsi-termin alle sijoittuvia häiriköitä yrittää parhaansa mukaan kaataa sen. Kersat saadaan vihdoin unille tmv. jolloin mies huomaa olleensa käytännössä 12-16 tuntia töissä kahdessa eri osoitteessa. Olisi ihan hyvä hetki rauhoittua ja kasailla hermoja, mutta ei. Heti aamusta alkanut puhelinhäiriköinti jatkuu edelleen joten ei ole mitään saumoja viettää omaa aikaa.
Sille on syy, miksi pidän puhelinta äänettömällä enkä nouse katsomaan kuka soittaa jos puhelin on käden ulottumattomissa. Kirjaimellisesti kenelläkään ei voi olla sellaista asiaa joka pitäisi saada minun tietouteeni heti ja jos on kiire niin laittaa tekstiviestin jos en vastannut puhelimeen.
Vastaa kommenttiinKun on elänyt aikana ennen kännyköitä niin osaa olla ilmankin jatkuvaa puhelinrumbaa. Tämä kuvitteellinen velvoite olla tavoitettavissa on naurettava.
Vastaa kommenttiin
howtomake
28.6.2016 20:34
99prosenttia on totta että ihmisillä on oikeasti tietyt velvollisuus ja prioriteettilista jossa menvät valitettavasti tietyissä rajoissa sairas äiti työ lapset edelle. mutta jos tästä tulee ongelma,esim kaveri menevät jatkuvati edelle, ym ja otat heti vain pienimmänkin ajan mikä hänelle käy,istut kotona odottaen koska hän voisi taas olla,mietit eikö hän välitä,miten saisin kiinostuksen herämään..... STOP!!!OLET VÄÄRÄSSÄ. Kerron muutaman faktaan perustuvan asian, hän välittää sinusta. Koskaan ei ole kyse etteikö hän välittäisi sinusta,vaikkei aina tunnukkaan siltä, varsinkaan silloin kun hänen aikansa menee muualle. Pidä se mielessä. Kun hän seuraavan kerran sanoo hänellä ei ole aikaa haluan että uskot häntä=hän puhuu totta= hänen aikansa todellisuudessa menee muualle, hän kuluttaa aikansa juuri edellä mainittuihin baari iltoihin,omaan lepoo hetkeensä,lapsii,kavereihin,matkoihin...se ei liity siihen etteikö hän välittäisi!!!!!!!nämä ovat kaksi eri asiaa!!!! Hänelle on vaan tullut alitajunnassa tapa että istut tyytyväisenä hänen prioriteettilistallaan sielä missä olet,ja olet aina avable saatavilla jollei hänelle parempaa tekemistä tule. hän ei tee tätä tarkoituksellaan vaan sinä olet luonut huomaamattasi silanteen. ASIA MITÄ HALUAN SINUN TEKEVÄN: älä aina ole vapaana vaan CREATTE A OWN life and hold ur standards.. kun hän näkee tämän.nouset hänen listallaan täysin uusiin ulottuvuuksiin...wow.! :) kaikista pahin mikä tappaa kiinnostuksen ja on saanut sinut listan häntäpäille on olla aina vapaana ja jos ei pidä omista stanarrdesitaan kiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin