KYSYMYS: En edes tiedä mistä aloittaa.. Elämä tuntuu olevan nykyään yksi vuoristorata.

Meidän arkielämämme toimii erittäin hyvin, pystymme puhumaan asioista ja teemme sitä erittäin usein. Myös seksielämämme on erinomainen. Vain tämä yksi osa on itseäni valloittava en voi päästä siitä yli. Mitä pitäisi tehdä, olisiko parempi vain jatkaa elämää erikseen. Olisikohan tähän tilanteesseen kenelläkään mitään viisaita sanoja?

Ihmetellen eteenpäin

VASTAUS: Olipa ikävää lukea kirjettäsi. Olet löytänyt suuren rakkauden ja jättänyt tutun elämän taaksesi voidaksesi elää hänen kanssaan vieraassa kulttuurissa. Jo pelkästään muutto ja sopeutuminen uuteen kulttuuriin vievät paljon voimia. Silloin erityisesti kaipaa lähimpien ihmisten tukea.

Ilmeisesti suhteenne toimiikin monelta osin tuen ja läheisyyden lähteenä, mutta luottamus ei kuulosta olevan parhaalla mallilla. Jo pelkästään se, että sinulle tulee ylitsepääsemätön tarve lukea hänen yksityisiä viestejään, kertoo siitä, että suhteessanne ei ole kaikki kunnossa.

Miehesi ei kunnioita suhteenne rajoja, eli sitä, minkä olette yhdessä sopineet olevan sopivaa. Ikään kuin hän ei pohjimmiltaan ymmärtäisi, mikä sinua loukkaan hänen viestittelyssään muiden naisten kanssa. Olet varmaan yrittänyt sitä hänelle selvittää. Hän sanoo ymmärtävänsä, mutta ymmärrys ei pysy hänen mielessään. Tai sitten hän ymmärtää kyllä sinun tunteesi, mutta ei voi itselleen mitään. Oma tiedostamaton tarve pitää yhteyttä monien naisten kanssa voittaa hänen sinua kohtaan tuntemansa myötätunnon. Ihminen on usein myös itselleen arvoitus. Silloin, kun huomaa omien selittämättömien yllykkeiden tuottavan tuskaa läheisille, olisi hyvä hakea apua oman mielensä selvittelyyn.

Myös sinä olet rikkonut rajoja, hänen yksityisyytensä rajaa, lukemalla hänen viestejään. Mikä sai sinut tekemään niin ensimmäisellä kerralla? Epäilys, että kaikki ei ole kunnossa, vaikka arki toimiikin? Luottamus ei ehkä ole suhteessa parhaimmillaan, kun tällainen tulee mieleen. Miehesi väittää sinua mustasukkaiseksi. Oletko aikaisemmissa suhteissasi kokenut jotain samaa? Vai onko vasta tämä suhde herättänyt sinussa epäilevän puolen? On aivan ymmärrettävää olla mustasukkainen, kun pelkää menettävänsä rakkaan ihmisen. Onkohan tämä pelko sinulle tuttua? Joskus me päädymme elämässä uudestaan ja uudestaan samoihin asetelmiin kunnes tunnistamme ongelman ja löydämme jonkin uuden ratkaisun.

Huomaatko, että tämä suhde olisi yhdessä viettämänne vuoden aikana muuttanut sinua? Mieti silloin tarkoin, haluatko tämän kaltaisen muutoksen jatkuvan. Läheisessä suhteessa eläminen muokkaa meitä jokaista. Olisi toivottavaa, että muutos vapauttaisi potentiaaliamme, ei sitoisi sitä lisääntyvällä ahdistuksella. Elämää ei voi rakentaa epärealistiselle odotukselle, että toinen muuttuisi. Kuulostaa siltä, että sinä olet antanut hänelle monta mahdollisuutta ja toivonut parasta. Kerrot, että rakastat häntä. Rakastatko itseäsi kylliksi suojautuaksesi yhä uusilta pettymyksiltä ja loukkauksilta. On hyvin raastavaa ja mieltä kuluttavaa epäillä koko ajan, mitä toinen tekee, kun ette ole yhdessä. Voisitko kuvitella tulevaisuuttasi tällaisessa elämässä?

Kirjeestäsi sain kuvan, että olet rohkea ja itsenäinen nainen. Olethan muuttanut uuteen kulttuuriin ja saanut sieltä nopeasti työtä. Toivottavasti olet löytänyt myös ystäviä ja muuta tukiverkostoa. Heitä nyt tarvitsisit kipeästi. Todellisuudentaju katoaa helposti yksin asioita miettiessäsi etenkin, kun joudut suhteuttamaan asioita vieraaseen kulttuuriin ja toisenlaiseen tapaan ajatella.

Toivon, että löydät lähellesi ihmisiä, jotka arvostavat sinua ja tunteitasi ja auttavat sinua luottamaan itseesi ja elämään!

Parhain terveisin,
perheneuvoja Anne