KYSYMYS: Menin puoli vuotta sitten kihloihin ja kumppanini muutti toiselta paikkakunnalta luokseni asumaan. Siihen saakka koko suhde toimi kaikin puolin hienosti, mutta muutettuaan luokseni, hän ei ole enää kiinnostunut mistään läheisyydesta. Ajattelin aluksi, että hänellä on paikan vaihdoksen takia, jokin ohimenevä asia, jonka takia hän ei ole kiinnostunut seksistä. Nyt puoleen vuoteen ei ole ollut mitään kanssakäymistä. Hän tulee nukkumaan, kun olen nukahtanut. Kysyin asiaa häneltä, että olenko niin vastenmielinen, ettei hän voi olla enää kanssani läheisesti ja hän sanoi, että olen hieno ihminen ja hän arvostaa minua. Muuta vastausta en saanut. Nyt alkaa tuntua, että hän on vain käyttänyt minua hyväkseen. Hän muutti vuokra-asunnosta luokseni ja hänen asumiskulut loppuivat. Tuntuu, että olen vain hänelle kodinhoitaja, joka laittaa hyvää ruokaa. Oloni on hirveän ahdistunut, itkeskelen paljon salaa ja olen muuttunut hiljaiseksi. Ennen yhteen muuttamista hän oli todella ihana mies. Nyt olemme kuin samassa asunnossa asuvat kämppäkaverit. Itse rakastan häntä edelleenkin kovasti. Olen antanut hänelle omaa aikaa, enkä tyrkytä itseäni mitenkään. Olen yrittäänyt olla hänelle vain hyvä ja reilu kaveri, mutta minulle ei riitä pelkkä kaveruus. Molemmat olemme jo yli 50-vuotiaita.

Toivoton

VASTAUS: Kerrot, miten lupaavasti alkanut suhde muuttui, kun asetuitte asumaan samana katon alle. Mies ei olekaan enää kiinnostunut läheisyydestä ja seksistä, joka puolestaan olisi sinulle tärkeää suhteen ylläpitämiseksi ja oman itsetuntosikin kannalta.

Kerrot, miten ahdistunut olet tilanteesta. Et haluaisi loukata miestäsi ja niinpä olet valinnut hiljaisuuden. Olet myös valinnut sen, ettet halua roikkua hänessä, vaan annat omaa tilaa ja aikaa. Toimimalla näin et ehkä loukkaa miestäsi – mutta tulet itse loukatuksi. Ahdistus sisälläsi kasvaa sitä mukaa kuin ohitat omat tarpeesi. Rakastat miestäsi, mutta unohdat rakastaa itseäsi. Miehesi on varmasti tosissaan, kun hän sanoo, että olet hieno ihminen. Et nalkuta, et kerjää, annat tilaa, väistät, unohdat omat tarpeesi. Ehkä olet hänelle sopiva puoliso juuri tällaisena, mutta se ei palvele suhdettanne. Myös sinä olet olemassa. Parisuhteessa on kaksi osapuolta, ja molempien tarpeilla on siinä oltava oma tilansa.

Mahtaako miehesi ollenkaan tietää, miten huonosti oikeasti voit suhteessanne? Nyt olisi puhumisen paikka. Olisiko syytä olla oikeasti ”hieno ihminen” ja kertoa, mitä sisimmässäsi tunnet ja ajattelet? Rakkaus on rehellisyyttä itseä ja toista kohtaan. Usein pelko toisen menettämisestä saa peittämään omat loukatut tunteet. Mutta jos nuo tunteet eivät saa tilaa parisuhteessa, ei suhde pääse kehittymään molempia tyydyttävään suuntaan.

Puhumisen aloittaminen ei aina ole helppoa. Mitäpä jos aloittaisitkin siitä, miten vaikeaa ja omien tunteitten ilmaiseminen sinulle on? Voisit vaivihkaa kysyä, miten puolisosi kokee tunteista puhumisen. Ehdota yhteistä harjoitusta ja aloita kertomalla kirjeessä kuvaamiasi tuntemuksia. Keskity kuvaamaan omaa tunnettasi ja toisen käyttäytymistä. Vaikkapa näin: ”Tunnen oloni hylätyksi aina silloin kun et tule kanssani yhtä aikaa nukkumaan.” Voit kysyä, miten miehesi on asian kokenut. Voi olla, että et heti saa vastauksia, mutta tällä tavoin yhteyden kanava voi pikku hiljaa aueta uudelleen. Puhumalla omista tunteistasi itseäsi tai puolisoasi syyttelemättä saatat saada hänetkin houkuteltua kertomaan omista kätketyistä tunteistaan ja ajatuksistaan. Miksi hän esimerkiksi sinun kokemuksesi mukaan väistelee läheisyyttä – onko hänellä ehkä terveys- tai muita huolia, vai onko hänen käyttäytymisensä kenties totuttu tapa, jolla hän ei edes huomaa satuttavansa sinua. Ehkäpä fyysinen läheisyyskin palautuu ja syvenee, kun saatte ensin puhumalla rakennettua keskinäistä luottamusta. Eri mieltä olemista ja riitelemistäkään ei kannata pelätä, kunhan opettelee riitelemään oikein.

Toivon teille antoisia keskusteluhetkiä läheisyytenne parantamiseksi.

Perheneuvoja Pirkko