KYSYMYS: Parisuhteeni on kriisissä. Olemme olleet pian yhdessä kaksi vuotta ja saimme juuri lapsen. Ongelmamme eivät ole uusia mutta raskauden ajaksi hetkellisesti unohtuivat ja nyy tuntuu vaivaavan kymmenen kertaa pahemmin. Ongelmamme liittyy siis seksiin tai enemmänkin sen puutteeseen. Olen erittäin seksuaalinen ihminen vaikka olenkin nainen. Pidän seksistä ja elän aikalailla tunteiden mukana. Mieheni taas sanoo ettei seksi kiinnosta ja saan usein pakit kun yritän lähestyä ja ongelma on mennyt niinkin pitkälle etten halua itse tehdä aloitteita ja olen alkanut miettimään jo muita miehiä. Oma mies tuntuu enää kämppikseltä ja itseä ahdistaa koska lapsen takia on yritettävä. Mies ei suostu lääkäriin koska asia ei tosiaan häiritse häntä. Olen tieni päässä ja hermot kireellä enkä jaksa tätä enää kauan ja vaikka ero pelottaa niin en keksi muutakaan ratkaisua.

VASTAUS: Hei ja onnittelut lapsen syntymän johdosta!

Lyhyt viestisi herätti paljon ajatuksia. Ensinnäkin mieleen nousi se, että vauvavaihe vähäunisine öineen, uuteen elämänvaiheeseen totuttelemisineen ja äidin ja isän rooleihin asettautumisineen on monessa parisuhteessa aikaa, jolloin seksielämä on harvatahtista. Kerrot kuitenkin, että teillä oli samoja ongelmia jo ennen raskautta. Vauvan odotus siirsi ongelmat hetkeksi syrjään, mutta nyt ne ovat jälleen nousseet pintaan. Jotta asiaa voisi tarkemmin tutkia, kannattaisi miettiä suhteenne alkuaikoja. Oliko suhteen alussa rakastumisvaihe, jonka huumassa seksiä oli molemmille osapuolille riittävästi? Toisaalta siinä vaiheessa mahdollisiin pettymyksiinkään ei ehkä avoimesti tartuta vaan luotetaan siihen, että aika korjaa ne. Jos seksiä oli mielestäsi alussa riittävästi, milloin mahdoit ensimmäisen kerran kokea tyytymättömyyttä? Mitä elämässänne tapahtui niihin aikoihin? Muilla elämänalueilla koettu stressi, väsymys ja huolestuminen näkyy usein myös seksuaalisessa halussa.

Millä tavoin mahdoit ilmaista tyytymättömyyttäsi seksielämäänne? Seksiin liittyvistä toiveista ja tarpeista on tärkeätä puhua yhtä lailla kuin muistakin parisuhteen asioista. Seksuaalisuus on kuitenkin niin keskeinen ja kaiken läpäisevä osa ihmisen persoonallisuutta, että ihminen on sen äärellä herkimmillään ja haavoittuvimmillaan. Liian ronskit sanat voivat saada toisen loukkaantumaan ja menemään niin lukkoon, että keskusteluyhteys katkeaa. Se, mikä on liian ronski tai sopiva tapa keskustella, on tietenkin kumppaneista ja heidän keskustelutavoistaan riippuvaa. Mietin kuitenkin, mitä kaikkea miehesi "Ei kiinnosta" -repliikin taakse kätkeytyy. Onko niin, että halunne ovat eritahtiset? Toinen haluaa aina useammin, jolloin toinen ei oikeastaan koskaan ehdi haluta. Hänen halunsa ei ehdi herätä. Voidaanko tällöin sopia, että yhteistä seksiä on harvemmin haluavan tahtiin ja sillä välillä toinen tyydyttää itsensä? Tai voiko harvemmin haluava kuitenkin välillä tyydyttää kumppaninsa, vaikka itseä ei kiinnostaisikaan?

Vai kätkeytyykö "Ei kiinnosta" -puheen taakse loukkaantumista? Onko miehesi aiemmassa elämässään tullut jollakin tavalla loukatuksi seksuaalisesti? Onko hänen itsetuntonsa kärsinyt niin, että hänen on vaikeata uskaltaa haluta ja kiihottua? Vai onko teidän suhteenne seksuaalisuuteen muodostunut jännittyneisyys ja kireys alkanut ahdistaa häntä? Kaikenlaiset suorituspaineet ja pelot ovat seksuaalinen turn off, joka kääntää hetkessä virran pois päältä. Epäonnistumisen pelko alkaa helposti luoda kehää: mahdollisen epäonnistumisen pelossa ei uskalleta edes yrittää.

Tiedättekö miehenne kanssa sitä, millaisesta seksistä kumpikin pitää? Millaisissa fantasioissa ja seksin muodoissa toiveenne kohtaavat? Parhaimpia fantasioitaan ei kannata paljastaa, mutta avaamalla toiselle omaa seksuaalista maailmaansa voi saada sitä, mitä haluaa ja antaa sellaista myös toiselle.

Myös parisuhteen ristiriitaisuus ja ongelmat muilla elämänalueilla näyttäytyvät usein haluttomuutena. Miten parisuhteenne muuten voi? Antakaa toisillenne hellyyttä kosketuksin ja sanoin. Tämän arkisen yhteyden jatkuva ylläpito päivittäin on ensimmäinen askel kohti seksielämän toimivuutta. Miltä sinusta on tuntunut tulla äidiksi? Mikä siinä on ollut parasta, mikä hankalinta, mikä yllättävintä? Entä miehestäsi? Pitäkää puhumalla ja koskettamalla toisenne kartalla siinä, mitä teille kuuluu.

Mieti, mikä kaikki vahvistaa kokemustasi omasta riittävyydestäsi ja ihanuudestasi. Miten miehesi voi vahvistaa naiseuttasi silloinkin, kun hän ei halua seksiä? Entä miten sinä vahvistat hänen miehuuttaan? Tuntuu hienolta, kun kerrot olevasi vahvasti seksuaalinen nainen. Ei siinä ole mitään outoa. Ajatus siitä, että miehen kuuluisi olla voimakkaammin seksuaalinen kuin nainen, on tuulesta temmattu yleistys. Pidä sinä huolta omasta seksuaalisesta ja kaikinpuolisesta hyvinvoinnistasi. Ottakaa tämä aihe keskenänne puheeksi vaikkapa sillä tavalla, että poimitte netistä aihetta koskevia juttuja ja alatte keskustella niistä yleisellä tasolla viemättä asiaa heti omaan suhteeseenne. Jos keskinäinen keskustelu ei onnistu, terapeutit ovat sitä varten, että he auttavat keskustelun virittämisessä.

Parhainta onnea keskusteluhetkiinne!
Päivi, perheneuvoja