KYSYMYS: Olen ollut sinkkuna viimeiset kymmenen vuotta, jos kuukauden-parin muutamaa juttua ei lasketa. Olen ihan kaunis, töissä käyvä (kylläkin rakennusalalla esimiehenä, mitä en enää kerro heti alkuun edes kysyttäessä, koska joko sitä ei uskota tai sitten mies häipyy nopeasti paikalta), hyvin luotettava niin ystävänä kuin parisuhteessa jne. Olen toisaalta naisellinen ja toisaalta kykenevä tekemään paljon perinteisiä "miestentöitä", kuten tämä sinkkuus edellyttää. Olen hyvä kuuntelemaan ja keskustelemaan. Olen sopivan spontaani ja toisaalta vastuuntuntoinen. Minulla ei ole lapsia.
En ymmärrä miksi juuri kukaan mies ei lähesty minua. Pari lyhyempää juttua on miehet lopettaneet sanoen, ettei minussa ole mitään vikaa vaan ennemminkin kehuneet mutta eivät ole syytä erohaluunsa sanoneet pyynnöstä huolimatta.
Pärjään yksinäni mutta haluaisin suhteen ja elämässäni olisi sellaiselle tilaa. Olenko tosiaan pilannut mahdollisuudet uravalinnalla vai olenko vain liian "vahva" nainen? Kerran yksi mies sanoi ettei tullut juttelemaan minulle "koska näytin siltä etten ole mitään vailla" ja että "miksi kukaan tulisi tieten tahtoen saamaan pakit"...en ole anteeksipyytävän oloinen mutta en myöskään nokka pystyssä...itsevarmuusko pelottaa miehiä? Vai onko jo 35-vuotiaana huono "markkina-arvo"? Toisaalta tätä on kyllä jatkunut sen 10 vuotta jo.
Miten nykypäivänä ihmiset löytävät toisiaan? Harrastusten kautta ei ole kohdalle osunut vaikka niissäkin on miehiä ollut paljon....ja vaikka sanotaan ettei se etsimällä löydy niin ei se muutenkaan nähtävästi eteen tupsahda. Ystävieni kautta en sinkkumiehiä tapaa...ja varattuihin en sekaannu. Onko se syy, koska monet miehet hakee uuden naisen valmiiksi ennen kuin eroavat vanhasta?
En haluaisi, että seuraavatkin kymmenen vuotta menee samanlailla, joten neuvoja kaivataan.
Ei yksinäistä tulevaisuutta, kiitos
VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kirjoitat kysymyksestä, jota varsin moni miettii tänä päivänä: Kuinka löytää seurustelukumppani? Pidän kysymystäsi tärkeänä, koska ihmisenä olemiseen kuuluu tarve löytää toinen ihminen, rakastettu, jonka kanssa voi jakaa elämänkysymyksiään. Näyttää kuitenkin siltä, että yhä useamman on vaikea löytää seurustelukumppania. Myös sinä kirjoitat olleesi viimeiset kymmenen vuotta sinkkuna. Pohdit, voisiko esimiestyösi rakennusalalla ja se, että monet miehet kokevat sinut vahvaksi naiseksi vaikeuttaa puolison löytymistä.
Kokemukseni mukaan hyvin erilaiset ihmiset, riippumatta työtehtävästä, luonteenpiirteistä tai ulkonäöstä löytävät parisuhteisiin. Tämän vuoksi pidän realistisena, että myös sinä löytäisit itsellesi puolison, jolle juuri sinä olet oikeanlainen kumppani. Oikotietä onneen ei valitettavasti kuitenkaan ole. Puolison löytäminen vaatii tänä päivänä paljon vaivannäköä, mihin viittaat myös kirjeessäsi kirjoittamalla, ettei puoliso tupsahda eteen etsimättä. Haastaisinkin sinua pohtimaan, mikä olisi sinulle luontevin tapa etsiä seurustelukumppania? Useimmiten seurustelukumppanit löytyvät yhteisten kiinnostusten ääreltä, läheltä omaa elämänpiiriä, vaikka kirjoitatkin, ettet tapaa ystäviesi kautta mahdollisia sinkkuja. Tänä päivänä on aiempaa enemmän erilaisia vaihtoehtoja löytää mahdollinen seurustelukumppani aina seuranhakupalveluista lähtien. Mikä olisi sinun tapasi? Tunnet itsesi parhaiten.
Kirjeesi saa minut pohtimaan myös hiukan yleisemmin ilmiötä, jonka olen havainnut yleistyvän. Odotukset seurustelukumppania kohtaan vaikuttavat monesti epärealistisilta. Media luo kuvaa täydellisestä kumppanista, jonka kanssa voisi välttää elämän pettymyksiä. Väitän, että täydellistä – tai ehkä paremminkin virheetöntä – puolisoa ei kuitenkaan ole olemassa. Toisen ihmisen rinnalla elämiseen kuuluu väistämättä myös puolison vaikeiden, itseä ärsyttävien puolien hyväksyminen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö puolisot voisi olla epätäydellisyydessään täydellisiä toisilleen. Kirjeestäsi ei tule vaikutelmaa, että kohdallasi olisi kysymys epärealistisista odotuksista. Päinvastoin. Rohkaisen sinua siis edelleen etsimään, yrittämään ja löytämään.
Kaikkea hyvää toivottaen
Joona, perheneuvoja
11 kommenttia
shiwan8
29.3.2016 14:27
Se, että tässä maassa nainen joutuu kysymään tällaista kertaa kyllä aika paljon huonoa.
Kolme kysymystä:
- Koetko olevasi feministi?
- Koetko olevasi vahva/päättäväinen?
- Miksi et itse lähesty miehiä?
Jos vastaus edes toiseen kahdesta ensimmäisestä on "kyllä", tietämättä mitään sinusta ja siksi käyttämällä tavallisen naisen perusmuotoa, syy on siinä. Perus feministi/vahva/päättäväinen nainen haluaa olla miehen kanssa antamatta miehelle mitään valtaa edes omaan miehen omaan toimintaan. Jos et erikseen etsi jotain säälittävää nyhveröä niin et löydä miestä joka kaipaa sellaista elämää itselleen. Jos vastaus molempiin on "en" niin herää kysymys siitä miksi tosiaan et itse ole aktiivinen.
Kyllä tässä maassa nainen kuin nainen saa miehen jos A) osaa toimia parisuhteessa rakentavana osana ja B) ei odota miehen olevan "täydellinen" (lue pariutumismarkkinoilla täysin eri "hintaluokassa" naisen yläpuolella). Ongelmia on lähinnä niillä jotka eivät anna miesten olla miehiä tai ymmärrä oman erinomaisuutensa todellista tilaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tiitiiäinen
30.3.2016 21:56
Haluan antaa tähän rohkaisevan kommentin, olen itse 32 ja olin pitkään sinkkuna, kavereiden mielestä liian vanha sinkuksi ja vähän sillä asenteella että ota nyt ees joku, mutta sitäkään ei ollut tarjolla. En ollut ikinä ainakaan tietoisesti asettanut mitään sen kummempia vaatimuksia puolisolle ja ihmettelin itsekkin että miksi miestä ei löydy. Olen myös vahva nainen ja olin oppinut olemaan yksin ja pärjäämään omillani, mutta en mielestäni näyttänyt tätä ulospäin. Viime kesänä kuitenkin kävi niin, että mies kuitenkin kavereiden kautta löytyi ja hyvä mies löytyikin. Joten haluan toivottaa onnea ja vielä kerran sanon että kyllä se joskus löytyy kun vain pidät silmät ja sydämen auki mahdollisuuksille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
licence27
31.3.2016 00:12
Vastaus otsikkoon lyhyesti on täältä.
Aika monella tosiaan on reilun kolmenkympin iässä menossa jo toinen tai kolmas kierros. Valitettettavasti myös niin että niitä suhteita on päällekkäin ja sikin sokin tietyillä ihmisillä ja taas toisilla ei ollenkaan.
Varsin harvoin mistää keskeneräisen vanhainkodin rossipohjan alta tai vesilaitoksen montusta viehätysvoimaista naista vastaan tulee. Jos niin onnellisesti käy niin ensimmäinen ajatus on että tuo ei ainakaan voi olla sinkku kun koko ajan pyörii miehiä ympärillä.
Vahva nainen ei kaikille sovi. Ei ainakaan silloin jos se on sitä 24/7. Jos sen vahvuuden saa kotona tasapainoon omana itsenään niin silloin miehen saa vielä olla mies. Se onkin sit ainoa juttu missä miestä saattaa hävettää kun nainen onkin se joka osaa tulkita kuvannot, laskea, nikkaroida jne. Ite olisin kovasti tyytyväinen jos nainen selviäisi omin avuin jostain laakerin tai kaasarin kalvojen vaihdosta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tuulia77
31.3.2016 04:15
Toivon että löydät etsimäsi. Kukaan aikaisemmista ei kyllä mielestäni oikeasti vastaa että miksi et sellaiseen ole törmännyt tai mistä sen löytäisit!? Olen itse samassa tilanteessa, vielä muutaman vuoden vanhempi kyllä eli 38v. Toisaalta en ole "miehisellä alalla" töissä, mutta asennan omat digiboksini, hyllyt seinälle ja muut vaativammatkin asennukset.
Vastaa kommenttiinItse olen luullut että juuri alallasi minun pitäisi olla töissä että taitavat miehet osaisivat arvostaa taitavaa naista ..mutta puheidesi perusteella se ei olekkaan niin :/
Olen etsinyt baarista, harrastuksista, netistä, omasta sängystä ..varatusta sä gystä (älkää ruvetko syyllistämään, kiitos), työstä, kavereiden tutuista, olen lopettanut etsimisen kunnes taas huomaan etsiväni, toivovani. Nyt lähden treffeille jopa toiseen kaupunkiin - saa nähdä mitä siitä tulee :)
Joka tapauksessa toivon sinulle onnea, iloa häntä etsiessä ja riemua hänet löytäessäsi!! Pus&hali
Vastaa kommenttiin
shiwan8
1.4.2016 06:35
Eihän kyse ole siitä, ettei osaavaa naista arvostettaisi. On hyvä, ettei mimmiä tarvitse pitää kädestä heti kun vedenkeitintä monimutkaisempi laite tulee kohdalle.
Kyse on siitä, että miehet tietävät mitä siitä osaamisesta seuraa, mikä siis on miehen osaamisen arvostuksen romahtaminen. Ei enää riitä, että osaa remontoida kämpän, hoitaa auton yms. ja siinä samalla avustaa kotitöissä koska nainen tekee näitä samoja asioita. Näiden sijaan miehen pitäisi muuttua käytännössä kliseiseksi naiseksi, siis alkaa kiinnostua päivän kestävästä shoppailureissusta, romanttisista komedioista ja muista tavanomaisesta naista kovasti kiinnostavista asioista jotka eivät tavanomaisesti kiinnosta miestä millään tasolla.
Ei siis niin, että osaaminen olisi ongelma sen osaamisen takia. Se on tai ei ole ongelma ihan riippuen siitä miten nainen osaamisensa myötä suhtautuu miehen tapaan panostaa parisuhteeseen. Järjestäen se suhtautuminen muuttuu mitätöiväksi. Sen seurauksen miehen homma parisuhteessa muuttuu käytännössä epämiellyttävien asioiden tekemiseksi jatkuvasti. Kuinkahan moni on vapaaehtoisesti parisuhteessa jossa lähtökohtaisesti ne tavat tunnustaa rakkautta jotka toinen osapuoli osaa ottaa vastaan ovat kuvottavaa tuskaa osoituksen tekijälle?
energy16
31.3.2016 08:38
Hei,
Vastaa kommenttiinKylläpä nämä miesten kommentit ovat kovasti keskittyneet tuohon "vahvan naisen" kammoksuntaan. Minä uskon, että sinun tapauksessasi kyseessä on lähinnä se, että et pääse edes kohtaamaan ja tutustumaan vapaisiin miehiin. En todella voi uskoa että se että olet itsenäinen nainen (monet aikuiset miehet nimenomaan sellaista kumppania itselleen toivovat) olisi ongelma, koska olet selvästi halukas ja valmis parisuhteeseen. Toivottavasti löydät itsellesi elämänkumppanin, varmasti helppoa ei ole kohdata nimeneomaan niitä vapaita ja fiksuja miehiä, mutta kyllä niitä tuolla on! Onnea etsintään!
Vastaa kommenttiin
shiwan8
1.4.2016 06:43
Ei täällä vahvoja naisia kammoksuta. Täällä kammoksutaan niitä jotka mieltävät itsensä "vahvoiksi". Ne naiset eivät ole juuri muuta kuin henkisen väkivallan sarjatuottajia, järjestäen mitä ihmeellisimmillä verukkeilla kuten nyt vaikka "tasa-arvon" nimissä. "Vahva nainen" on käsitteenä kuollut, vähän samaan tapaan kuin feminismi. Ennen molemmat olivat hyvä asia kunnes ne sitten valjastettiin yksinomaan ihmisten satuttamiseen ja siihen syyllistyvien "vapaudu vastuusta"-kortiksi.
Oikeasti vahvaa naista ei kiinnosta oma status tai vaikkapa "tasa-arvo" vaan hän etsii itselleen kumppanin jonka kanssa on toiveiden ja odotusten puitteissa yhteensopiva. Se on sitten ihan tapauskohtaista mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
tunne auttaa
31.3.2016 08:46
Kysyjä luettelee sujuvasti listan erinomaisia tai vähintäänkin hyviä piirteitä itsestään.
Ne kaikki liittyvät rahaan, menestykseen ja ulkoisiin seikkoihin esim. "Sosiaalisessa arvoasteikossa".
Ehkä itsestä tulisi löytyä jokin tunne, jotta parisuhteen toinen osapuoli voisi löytyä.
Laskelmointi ammatin, toimeentulon ja sosiaalisen aseman vaikutuksista voi työntää kumppaniehdokkaita pois.
Myös uhrin roolista(miksi minua ei lähestytä?) siirtyminen tuntevaksi(miten voisin tutustua itseeni, jotta löytäisin tunteeni? Kokisin jotain toisen ihmisen lähellä) yksilöksi voisi auttaa.
"Ihminen riittää varsin hyvin itselleen".
Kun oppii rakastamaan tunteitaan sen lisäksi, että ihailee menestystään, voi rakastua myös toiseen ihmiseen...ei pelkkään statukseen ja parisuhteen tuomaan sosiaaliseen - ja rahalliseen asemaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
licence27
31.3.2016 19:15
Tarvis tavata toi alkuperäisen kysymyksen esittäjä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
stressikarkottaa
1.4.2016 20:25
Ehkä juuri kova etsiminen ja tarve saada jotakin ovat asioita, jotka karkottavat sekä miehet että naiset. Olen ollut pitkään varattu ja olen tyytyväinen parisuhteeseeni. Käyn välillä kavereiden kanssa ulkona, välillä oman mieheni kanssa baarissa. Lähes aina tulee joku mies, tai useampi, juttelemaan kanssani. Luulen että se johtuu siitä, että olen iloinen, rento ja tyytyväinen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
NOMAD_1
28.4.2016 15:09
Vahva voi olla kahdella tapaa:
1) Joillain rajatuilla osaamisalueilla ja tavalla, jossa kaikkea muuta pidetään hyödyttömänä tai ainakin vähempiarvoisena. Toisin sanoen pätevyyden sijaan tärkeää on päteminen ja se on aina heikkoutta (riippumatta siitä, miten pätevä on työssään, harrastuksissaan ja muissa kiinnostuksenkohteissaan). Lisäksi tällä tavoin epävarma ja heikko ihminen saattaa pyrkiä pätemään, vaikka ei olisikaan pätevin. Ja kuka tahtoisi ystäväksi tällaista ihmistä, seurustelusta puhumattakaan? Toki pätevä ja/tai "pätevä" voi löytää kumppanin, joka arvostaa saamaansa hyötyä siinä määrin, että antaa toisen päteä (siis jos tämä on myös pätevä tuottamaan riittävästi hyötyä). "Suhteet" kestävät niin kauan kuin toinen saa hyötyä ja toinen ylemmyydentunnetta. Molempiin kuitenkin totutaan ja tällöin niitä halutaan aikaisempaa enemmän. Tällaiset suhteet eivät useinkaan ole pitkäikäisiä - tai pitkänä ne eivät ole onnellinen tai johda mihinkään hyvään. Edelleen, miten kaksi "pätevää" ihmistä voisi koskaan ystävystyä tai seurustella, kun molemmat haluavat yhtä sekä samaa - ja samalla olla antamatta tätä eli tunnustusta toisilleen?
2) Ihminen voi tunnistaa sekä omat vahvuutensa että heikkoutensa, ja tehdä tämän tavalla, jossa puutteet muuttuvat mahdollisuuksiksi. Tällöin ihminen voi antaa ja opettaa siinä, missä on hyvä sekä saada ja tulla opetetuksi siinä, mistä toinen tietää/osaa enemmän. Tällöin ihmissuhde on aidosti ja mitä tärkeimmällä tavalla vuorovaikutteinen; juuri tällä tavoin kaksi tai useammat ihmiset ovat vahvimmillaan. Edelleen vaikka myös siihen, mitä on opittu, totutaan, niin oppimisen mahdollisuudet eivät ihmiselämästä lopu kesken. Tähän väliin sopii pieni ajatuskoe: paratiisia voisi kuvata ikuisena tilana ilman tarvetta työntekoon, ja jossa ei ole mitään muutakaan pakottavaa. Joillekin tämä olisi ikuinen oppimisen mahdollisuus ja toisille kirjaimellisesti helvetin ikävystyttävä paikka. Tiede sovelluksineen on tarjonnut meille lisää aikaa ja miltei loputtomasti oppimisen mahdollisuuksia. Miksi ihmeessä me yritämme päteä jo osaamillamme asioilla ja vieläpä annamme tämän tulla toistemme väliin?
Winston Churchill totesi: "henkilökohtaisesti olen aina valmis oppimaan, mutta en useinkaan pidä siitä, että minua opetetaan." Yllä olen kirjoittanut itse omien mitä kivuliaimpien kantapäiden kautta oppimani erottelun. Ja rehellisesti sanottuna kyse on edelleen pelkästä tiedollisesta ymmärryksestä, jota en useinkaan osaa soveltaa käytäntöön. Toisin sanoen myös itseni korjaaminen on huomattavalla tavalla kesken. On pakko kuitenkin aloittaa, koska ihmiselämä on valmis kokonaisuus aikaisintaan kuolemassa. Edelleen olen kasvattanut ymmärrystäni huomattavalla tavalla tätä kirjoittaessani. Thomas Hobbesin sanoin viisautta ei kuitenkaan opita kirjoja vaan ihmisiä lukemalla. Toivottavasti löydämme ne ihmiset, jotka opettavat meitä kaikkein eniten - ja ovat riittävän viisaita, jotta meillä on mahdollisuus sekä oppia että opettaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin