KYSYMYS: Olen 29-vuotias nainen ja ollut naimisissa 2,5 vuotta. Suhde alkoi etäsuhteena, koska mies asui toisessa maassa, ja seurustelua kesti monta vuotta. Pidättäydymme yhdynnästä ennen avioliittoa hänen uskonnollisen vakaumuksensa perusteella, vaikka jonkinasteista esileikin tyylistä seksuaalista käytöstä esiintyi.

Itselläni on ollut nuorempana seksisuhteita muiden kanssa, vaihtelevalla menestyksellä. Minusta tuntuu, että olisin ollut valmis menemään kihloihin ennen kuin hän oli, joten kun vihdoinkin menimme kihloihin, tuntui että oli jo korkea aika. Naimisiin menimme vähän yli vuoden kuluttua kihlauksesta, noin puoli vuotta sen jälkeen, kun mieheni oli muuttanut Suomeen.
 
Ensimmäinen seksikerta oli kömpelö ja vähän sattui. Ajattelin, että se paranee siitä ajan myötä, mutten jatkossakaan osannut nauttia seksistä ja usein yritämme yhdyntää ennen kuin olen tarpeeksi kostunut. Usein yhdyntä kestää liian pitkään eikä kumpikaan saa orgasmia. En voi ilmaista olevani kiihottunut koska hyvin harvoin olen, ja sekin lopahtaa kun seksi kestää liian pitkään. En ole koskaan saanut yhdynnästä orgasmia kenenkään kanssa, ja mieheni kanssa en millään tavalla. Vibraattorilla voisin saada, mutta hän ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta käyttää seksileluja yhdessä.
 
Nimimerkki Pettynyt
 
 
VASTAUS: Hyvä Pettynyt

Kerrot avoimesti ja rehellisesti parisuhdettanne vaivaavasta arasta aiheesta: kumpikaan teistä ei ole löytänyt nautintoa seksistä.  Kerrot myös, että et ole löytänyt sitä aikaisemmistakaan suhteistasi.

Mietit, mitä tehdä kun seksi ei kiinnosta? Mistähän kaikesta mahtaa olla kysymys? Oletteko pystyneet puhumaan toisillenne siitä, miltä seksi tuntuu, mitä toivotte, kaipaatte ja haluatte? Mihin olette pettyneitä ja mikä voisi auttaa teitä pettymysten yli? Miten suuria paineita teillä mahtaa olla yhdynnän "onnistumisesta"? Onko onnistumisen mittari teille se, että molemmat saavat orgasmin? Pakonomainen tarve onnistua voi johtaa liialliseen yrittämiseen niin, että halu lopahtaa molemmilta.

Seksuaalisuus menee niin syvälle tunteisiimme ja ajatuksiimme, että siitä ei ole helppoa puhua. Aina kun ei itsekään tiedä, mitä toiselta ja seksiltä haluaa. Millaisia kokemuksia teillä on elämänne varrelta seksistä ja seksuaalisuudesta? Millä tavalla miehesi uskonnollinen vakaumus vaikuttaa siihen, mikä seksissä on hänen mielestään luvallista ja mikä ei? Entä mitä sinä ajattelet siitä? Oletteko saaneet kasvaa rauhassa seksuaalisesti vai onko kasvuanne jollain tavalla häiritty?

On tärkeää oppia tuntemaan oma seksuaalisuutensa: Mikä tuo minulle mielihyvää, mistä kiihotun, mikä auttaa pitämään kiihottumista yllä, ja mikä johtaa lopulta orgasmiin. Orgasmia voi opetella. Vaikka miehesi ei ole innostunut seksileluista, olisiko mahdollista, että sinä käyttäisit niitä apuvälineenä oman seksuaalisuutesi etsimisessä? Miten miehesi mahtaisi suhtautua siihen? Entä saako miehesi orgasmin itse ilman sinua? Mikä auttaisi häntä saamaan orgasmin yhdynnän aikana?

Seksi on aikuisten leikkiä. Miettikää, millä tavalla te voisitte löytää leikinomaisuuden puurtamisen sijasta. Aina yhteisen leikin ei tarvitse johtaa yhdyntään. Läheisyys ja hyväilyt voivat riittää kokemukseen, että olemme toisillemme tärkeitä. Ehkäpä voisittekin yhteisestä sopimuksesta lakata joksikin ajaksi yrittämästä yhdyntää ja olla vain lähekkäin, kuulostellen, miltä toisen läheisyys omassa kehossa tuntuu.

Jos seksistä puhuminenkin tuntuu kahdestaan mahdottomalta ajatukselta, älkää epäröikö hakea apua. Kokenut seksuaali- tai pariterapeutti voi auttaa teitä ilmaisemaan toisillenne näitä usein vaikeasti sanoitettavia tunteita ja ajatuksia.

Toivon, että yhteinen matkanne itsenne ja toistenne tuntemiseen saa jatkua ja syventyä

Perheneuvoja Pirkko