Pulmani on siis se, etten tiedä miten pitäisi mahdolliseen ihastumiseen suhtautua. Hän vaikuttaa mukavalta ja ei ole hassumman näköinenkään, mutta en ole varma omista tunteistani. Tällä hetkellä en osaa sanoa niin sanotusti kyllä, mutten myös eikään. Olen myös jotenkin imarreltu, että minuun on ihastunut joku, mutten tahdo uuteen parisuhteeseen, jos en ole täysin varma asiasta. En myöskään tahdo, että parisuhteen motiivina olisi yksin olemisen tai tylsyyden poistaminen tai riippuvuus, tahdon motiivin olevan aito rakastuminen ja se olisi epäreilua minuun tosissaan ihastunutta miestä kohtaan, jos alkaisin seurustella hänen kanssaan vain siksi, että hänellä olisi tunteita tai että en haluaisi olla enää sinkku. Olen käsitellyt eroa parhaani mukaan: ero tuli tapahtui todennäköisimmin eksän ihastuttua samalla luokallaan olevaan naiseen (myös yhtenä yönä mahdollisesti petti, mikä ratkaisi sen, että eksä halusi alkaa seurustella naisen kanssa, joka oli ollut ihastunut häneen ensin eikä hän pitänyt minusta mikä näkyi tapaamisten aikana, kun seurustelin eksäni kanssa vielä eli nainen oli ilmaissut selkeästi olevansa eksään ihastunut eikä nähnyt minua esteenä). Siksi tuntuu etten ole ihan täysin erosta yli päässyt vielä. Kyseessä oli ensimmäinen suhteeni, olimme yli 3 vuotta yhdessä ja ehdimme asua melkein vuoden saman katon alla. Eksäni saattoi olla tyytymätön suhteeseemme masennukseni takia, mutta hän uskalsi lähteä vasta, kun uusi oli katsottuna eikä hän yrittänyt ratkoa asiaa kanssani esimerkiksi keskustelemalla. Minua myös yks toinen mies yritt melkein heti eron jälkeen, mutten ollut valmis ja olen nytkin tyytyväinen, että uskalsin sanoa ei enkä tahtonut laastarisuhdetta. Hän oli myös vähän liian päällekäyvä, mitä tämä minuun ihastunut ystävä ei ole onneksi.

Mietin, että pitäisikö ystävälle antaa mahdollisuus esimerkiksi niin, että viettäisimme jotenkin aikaa vaikka menemällä kaupungille eli tutustumalla paremmin toisiimme? Tuntuu että mieleni saattaakin muuttua, vaikka olen ihastunut kahteen muuhun mieheen aavistuksen verran, jotka harrastavat samaa lajia, mutten tunne heitä yhtä hyvin enkä uskalla tehdä heidän kanssaan aloitetta. Olen tyytyväinen itseeni ja itsetuntoni on alkanut koheta eron myötä, mutta en tahdo tehdä päätöksiä hetken mielijohteesta.