Hei, olen ollut parisuhteessa nyt reilut puolitoista vuotta miehen kanssa jonka olen tuntenut noin 2,5 vuotta. Tapasimme silloisella työpaikallamme ja tulimme alusta alkaen todella hyvin juttuun. Aluksi olimme vain työkavereita, mutta pikkuhiljaa meistä tuli läheisiä ystäviä. Ikäeroa meillä on niinkin paljon kuin 14 vuotta ja minä vietin tuolloin, 20-vuotiaana, sitä ehkä kaikkein villeintä aikaa nuoruudestani, tyttökavereiden kanssa yökerhoissa ja baareissa oleilu ja juhliminen olikin minulle melkein arkipäivää.

Kiitos jo etukäteen.
Nainen, 22

Hyvä kysyjä!

Kiitos viestistäsi. Vastaan viestiisi yhdeltä näkökulmalta, vaikka muitakin lähestymiskulmia asiaasi löytyy.

Kuvaat epäluottamuksen ja mustasukkaisuuden kokemuksia ja tunteita välillänne monipuolisesti oikeastaan koko suhteenne ajalta. Mustasukkaisuus tuntuu olleen jo suhteenne alussa tärkeä tekijä ja vihjaat siihen suuntaan, että jopa tavallaan sen kulminaatiopiste: miesystäväsi otti eron ja aloitti suhteen sinun kanssasi, kun olit kertonut yhteisistä juhlista jääkiekkojoukkueen kanssa. Kerrot miehen sanoneen, että jos hän tuntee sinua "kohtaan niin kuin tuntee, hänen on pakko erota avovaimostaan". Et kerro, mitä hän tunsi. Kysyitkö koskaan?

Eriasteinen mustasukkaisuus ei ole tavatonta ihmissuhteissa. Jotkut voivat kokea pienen mustasukkaisuuden suhteessa positiivisena asiana, mutta useimmat alkavat mustasukaisuuden lisääntyessä kokea olonsa ahdistetuksi ja huonoksi. Joskus mustasukkaisuuden tunteet kertovat siitä, että on reagoinut pieniin vihjeisiin suhteessa, jotka kertovat todellisesta syystä olla mustasukkainen. Aina näin ei ole, ja siitä te tunnutte kärsivän. Kumpikin riutuu ja kamppailee vaikeiden tunteiden kanssa ilmeisen yksin kykenemättä uskomaan toisen vakuuttelua tai järjen ääntä.

Mustasukkaisuuden syyt voivat olla hyvinkin moninaisia. Ne voivat vaihdella aiheellisesta epäilystä, itsetunto-ongelmiin, arvottomuuden kokemuksiin, omistamisen haluun, epävarmuuteen ja turvattomuuteen, aikaisempiin karvaisiin kokemuksiin aina paranoidisuuteen saakka yms. Kirjo on siis iso, enkä voi edes arvailla, mikä teillä voisi olla syynä. Se teidän, ja tarkoitan molempia, on selvitettävä itse.

Et kerro suoraan kärsiväsi miehen mustasukkaisuudesta, mutta kerrot oman vainoharhaisuutesi tekevän sinut hulluksi. Kerrot suhteen alusta kuinka kävit juhlimassa, kerroit siitä ja kuinka mies koki siitä mustasukkaisuutta. Jatkat että, tästä alkoi pieni romanttinen vihjailu, joka lopulta johti suhteen alkamiseen. Siitä syntyikin oikein vuosisadan rakkaustarina. Annan itseni kuvitella, että sillä on merkitystä mitä olet valinnut kirjoittaa ja missä järjestyksessä. Melkein tuntuu kuin olisit kutsunut miehen mustasukkaisia tunteita esiin kertoessasi juhlimisestasi, vaikka tiesit sen herättävän hänessä vaikeita tunteita. Seuraavaksi kerrot romanttisten tunteiden heräämisestä. Mitä itse mietit, miltä sinusta tuntui/tuntuu, kun miesystäväsi on sinusta mustasukkainen, mitä tunteita sinussa herää? Millaiseksi tunnet silloin itsesi? Onko se sinusta miellyttävää vai ei, herättääkö se tuttuuden tunteen, turvallisuutta vai pelkoa ja turvattomuutta?

Kerrot suhteenne alussa ajatelleesi olevasi miehelle vain pieni seikkailu. Nyt uskot, että miehesi seikkailee suhteen ulkopuolella. Kerrot myös, että miesystäväsi antaa vihjailevien viestien ja kännissä soitettujen puheluiden jatkua, vaikka se tekee sinut "hulluksi". Jotenkin tähän mustasukkaisuuteen tuntuu kietoutuvan suhteenne kannalta oleellista. Mietin, miksi puhuminen siitä on niin vaikeaa. Mitä ette saisi oivaltaa tai minkä näkyväksi tulemien oli liian pelottavaa?

Kysyt, onko teillä mahdollisuuksia saada menneisyyden haamuja pois väliltänne ja oppia luottamaan toisiinne. Nähdäkseni on kysymys siitä haluatteko sitä. Itsestään se ei tapahdu, mutta jos teillä tahtoa riittää, varmasti löytyvät myös keinot.

Ehdotan teille molemmille mahdollisimman avointa keskustelua mustasukkaisuudesta ja siitä, mitä tunteita toisen käytös itsessä aiheuttaa. Joskus voi olla avuksi, jos keskusteluja käy jonkun ammattilaisen kanssa. Ammattilainen voi avata uusia näkökulmia ja toisaalta mahdollisesti auttaa pitämään ilmapiirin turvallisena ja riittävän neutraalina, että keskustelu on mahdollista. Haasteeksesi tuntuukin jäävän, miten saada mies innostumaan keskustelusta. Voisi olla hyödyllistä, että aloitatkin asian lähestymisen miettimällä ensin itseksesi, mitä tunteita, pelkoja, muistoja ja tarpeita sinussa herää, kun tunnet mustasukkaisuutta. Koeta mahdollisimman neutraalisti ja itsesi ja kokemuksesi hyväksyen "katsella", mitä kaikkea sinussa herää ja liikkuu, kun olet mustasukkainen. Koeta olla arvostelematta itseäsi, totea vain, että jaahas tältä siis tuntuu, tätä ajattelen, pelkään, jne... Aloita sitten keskustelu miesystäväsi kanssa näistä tuntemuksista ja teemoista, siitä mitä sinä pelkäät, tunnet ja tarvitset. Ehkä se auttaa teitä keskustelun alkuun.

On myös mahdollista, että miehesi ei halua ryhtyä keskusteluun ainakaan nyt. Tämän ei tarvitse olla esteenä sinulle. On sinun ja luultavasti suhteennekin kannalta hyödyllistä, että pohdit näitä asioita itseksesi ja toisten kanssa peilaten, kuten jo nyt teet. Voit hakea myös ammattiauttajan apua ihan vain itsellesi. Pääkaupunkiseudulla, jossa ymmärsin sinun asuvan, hyviä terapeutteja on runsaasti tarjolla. Voit ottaa yhteyttä perheasiain neuvottelukeskuksiin sekä yksityisiin terapeuttivälityksiin, joita löydät mm. googlaamalla.

Viestisi lopuksi sanot, ettette halua kumpikaan rajoittaa toinen toisianne. Pidän tätä erittäin hyvänä asiana. Se kertoo teidän kyvystänne ja halustanne ottaa vastuuta omista tunteistanne ja tekemisistänne. Se luo myös hyvän pohjan uuden oppimiselle ja suhteenne kehittymiselle aina vain paremmaksi.

Kaikkea hyvää sinulle toivottaen,
Perheneuvoja Iiris