KYSYMYS: Minua askarruttaa muutama asia, olen hyvin rakastunut edelleen mieheeni ja lapseni isään. Minua mietityttää koska hän on lähdössä pois ja olemme erossa 4kk ja minua itkettää ja pelottaa mitä tästä tulee. Mies ei ymmärrä miksi olen surullinen, olen jäämässä moneksi kuukaudeksi yksin lapsen kanssa uskon että hän parjaa paremmin ku minä. Hän on mies ja ollut niin kauan käymättä kotona etten halua estää häntä lähtemästä. Miten pariskunnat selviää näinkin pitkistä välimatkoista? Miten saan itseni ja lapseni pärjäämään tämän ajan sillä edessa on iso muutos ja tyttäreni vasta aloitti päivähoidon.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Tuntui ihanalta lukea, että olet edelleen rakastunut mieheesi. Olet onnekas, kun olet löytänyt elämääsi suuren rakkauden. Teillä on myös yhteinen lapsi, joka on tehnyt teistä perheen.
Nyt olet huolissasi, kun miehesi joutuu lähtemään joksikin aikaa pois. Ymmärrät kuitenkin, että on tärkeää, että hän pääsee pitkästä aikaa käymään entisessä kotimaassaan. Tätä juuri on epäitsekäs rakkaus: sallia toiselle sitä, mitä tämä tarvitsee, vaikka se tuntuisi itsestä hankalalta.
Yksin lapsen kanssa jääminen on sinulle suuri muutos. On ymmärrettävää, että se askarruttaa ja jännittää jo etukäteen. Onneksi on kyse kuitenkin vain väliaikaisesta erosta, jonka jälkeen saatte taas elää perhe-elämää yhdessä. Onkohan teidän mahdollista pitää yhteyttä jollain tavoin miehesi kanssa hänen matkansa aikana? Entä onko sinulla täällä sukulaisia tai ystäviä, joihin voit turvautua miehesi poissaolon aikana?
Kerroit, että lapsenne on aloittanut päivähoidon. Olisi varmasti hyvä, jos miettisit itsellesi jotain mielekästä tekemistä lapsen hoitopäivien ajaksi. Oletko ehkä jo aloittanut työn tai opiskelun? Tai onkohan sinulla tarkoitus hakea työ- tai opiskelupaikkaa itsellesi? Nyt voisit rauhassa keskittyä siihen.
Olisikohan sinun mahdollista ajatella ottavasi nyt itsellesi vähän omaa aikaa, kun olet hetken vapaa vaimon askareista? Onko jotain, mitä olet halunnut tehdä, mutta se ei ole perheenäidin tehtävien keskellä ollut mahdollista? Voisit tutkia, löytyisikö lähistöltäsi jotain naisten kahvilaa tms, jossa voisit tavata muita naisia ja/tai äitejä. Lue seurakunnan tapahtumailmoituksia, sieltä voi löytyä jotain mukavaa. Nyt voit myös etsiä lähimmän kirjaston ja tutustua sen monipuoliseen tarjontaan. Kirjastoista löytyy nykyään paljon muutakin kuin vain kirjoja.
Yksin oleminen ja pärjääminen ovat tärkeitä taitoja elämässä, vaikka niitä harva haluaisi ehdoin tahdoin opetella. Nyt elämä tarjoaa sinulle hyvän mahdollisuuden huomata, että pärjäät oikein hyvin tämän neljä kuukautta. En epäile sitä ollenkaan. Kun se on ohi, saatte taas viettää yhteiselämää ja iloita siitä. Voihan jopa olla, että rakkautenne vaan vahvistuu, kun joudutte olemaan hetken erossa toisistanne. Ikävä ei ole huono tunne, päinvastoin, sehän kertoo rakkaudesta.
Kannustavin terveisin
Paula perheneuvoja
4 kommenttia
Aikuisten parisuhde
1.10.2015 09:08
Koska olet aikuinen ihminen eikä sinun tulisi olla riippuvainen kenestäkään vaan pärjättävä myös yksin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Didgeridoo10
1.10.2015 12:39
Itse olen ainakin lapsettomana naisena selvinnyt varsin hyvin parisuhteessa kun mies on ollut vuoden poissa - tosin siinä välissä on ehditty nähdä varmaan kaksi kertaa - mutta kuitenkin. Ensisijaisestihan sinun pitää olla ja elää itsellesi - ei parisuhteelle tai toiselle ihmiselle. Opettele nauttimaan asioista yksin, nauti kun saat olla toisen seurassa ja hanki uusi ystäviä tai harrastuksia. Ole sinä - älä ole parisuhde.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
6.10.2015 16:08
Tämä, ikuisesti tämä. Tuntuu, että päästä napsahtaa aina verusuoni katki kun joku alkaa kimpoilemaan kun koen parisuhteen osaksi elämääni enkä päin vastoin.
shiwan8
1.10.2015 14:38
Se on 4kk. 4. Kuukautta. Noin 120 päivää. Miten tämä voi olla kenellekään ongelma?!?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin