KYSYMYS: Olen 21v mies, tyttöystäväni on pian 19v. Olen seurustellut tämän hetkisen tyttöystäväni kanssa noin vuoden verran. Tyttöystäväni on kaikin puolin hieno ihminen ja niin täydellinen kuin vaan voi ikinä olla. Meillä on yhdessä todella ihanaa molemmin puolin ja kaikki on ihan täydellistä kun saa olla yhdessä viikonloput. Mutta ongelmana olen minä. Minulla ei ole syytä olla mustasukkainen koska tyttöystäväni ei ole ikinä pettänyt ja jakaa kaiken kanssani ja on rehellinen minulle. Olen todella mustasukkainen, ehkä sairaan mustasukkainen ihminen jo edellisistä parisuhteista. Edellinen parisuhde päättyi kun tyttöystäväni lähti työharjoitteluun ulkomaille ja tulin petetyksi silloin. Tämä varmasti liittyy tämän hetkiseen tilanteeseen. Haluan kokoajan tietää missä hän menee, mitä tekee, kenen kanssa etc... vaikka aihetta ei ole tai ikinä käynyt mitää miks huolestuisin niin kuitenki tuntuu aina että nyt on jotain hämärää. Täydellisempää naista ei ole kuin hän mutta en halua olla tälläinen kuitenkaan... olen myös puhunut hänen kanssa asiasta. Jaamme muutenki kaikki asiat toistemme kanssa. Tuntuu että pilaan vaan kaiken tällä tavalla. Puhuttuamme hän sanoikin että se alkaa pidemmän päälle ärsyttämään. Olemme molemmat tietoisia ja olemme yrittänyt selvitellä asiaa ja hänelle on helppo puhua ja meidän on helppo keskustella mutta nyt tarvitsen kyllä muitakin neuvoja! Kiitos!

Epätoivoinen mustis -95

VASTAUS: Kiitos viestistäsi jossa rehellisesti ja rohkeasti katsot itseäsi peiliin. Sanot, että ”ongelmana olen minä”. Se lienee ainakin osin totta sekä sinun kohdallasi että myös yleisemminkin mustasukkaisuuden kohdalla. Mustasukkaisuus on usein yksilön ”ongelma” joka aiheuttaa parisuhdeongelmia. Sinun tapauksessasi on hienoa ja toivoa antavaa, että pystyt näkemään tämän ja myös liittämään sitä aikaisemmin kokemaasi, eli petetyksi tulemiseen aikaisemman tyttöystäväsi taholta. Mustasukkaisuudessa on usein kysymys pohjimmiltaan menettämisen pelosta ja turvattomuuden tunteesta. Ja kuten itsekin pohdit, niin vaarana on, että käyttäytymällä mustasukkaisesti, mm. kontrolloimalla, pilaa kaiken ja huonoimmillaan aiheuttaa käyttäytymisellään juuri sen mitä pelkää, eli suhteen päättymisen eroon.

Kuvaat tyttöystävääsi ja suhdettanne monin superlatiivein ”kaikki on ihan täydellistä kun saa olla yhdessä”, ”tyttöystäväni on niin täydellinen kuin vaan voi ikinä olla”, ”täydellisempää naista ei ole kun hän”. On tietenkin ihanaa kun olet löytänyt ihmisen, jonka kanssa sinun on hyvä olla. Mietin kuitenkin sitä, miltä minusta tuntuisi olla täydellisen ihmisen kanssa? Se tuntuisi pelottavalta ja voin kuvitella, että se herättäisi mm. menettämisen pelkoja. Olen löytänyt tällaisen kultakimpaleen, jonka kanssa elämä on rikasta. Mitä jos menetän sen? Jos joku vaikka vie sen tai en itse ole riittävän taitava pitämään siitä huolta? On upeaa kun saa nauttia hyvästä rakkaussuhteesta. Kokemukseni mukaan toisen puolison tai parisuhteen idealisointi on kutenkin vaarallista. Täydellisillä elämillä on taipumus romahtaa. Täydellisillä puolisoilla on taipumusta tippua tai hypätä jalustaltaan. En tarkoita kiistää sitä, etteikö tyttöystäväsi olisi monin tavoin ihana. Mietin kuitenkin sitä, tarvitsetko sinä johonkin noita superlatiiveja? Miltä tuntuisi tarkastella sekä häntä, että suhdettanne kaikkine puolineen, hyvine ja huonoine? Sellainen suhde voisi olla helpompi sekä sinulle että hänelle. Kerrot, että teidän on helppo keskustella. Se on hienoa ja voisittekin yhdessä pohtia tuota edellä kirjoittamaani. Miten hän kuvaisi suhdettanne? Miltä hänestä tuntuu olla noin täydellinen nainen?

En väsy koskaan toistamaan sitä, että parisuhteessa kyky läheisyyteen ja kyky erillisyyteen ovat yhtä tärkeitä. Ne ovat kuin kolikon kaksi puolta. Ilman toista ei ole myöskään toista. Ilman kykyä erillisyyteen ei ole pidemmän päälle myöskään läheisyyttä. Erillisyys tarkoittaa vaikka mitä, mutta esimerkiksi konkreettista kykyä olla erossa ilman suurta ahdistusta. Se tarkoittaa myös sitä, että me kestämme toisen erilaisuutta ja sitäkin erilaisuutta, joka ei ole toiveittemme mukaista. Toisen ei tarvitse olla täydellinen voidaksemme rakastaa täysillä.

Kuvaat itseäsi sairaan mustasukkaiseksi. Jos mustasukkaisuutesi on omankin arviointisi mukaan hyvin voimakasta ja mustasukkaisuuden tunteet heräävät täysin ilman ulkoisia syitä, niin suosittelen, että haet itsellesi ulkopuolista ammattiapua. Lievemmässä tapauksessa riittää yleensä, että suhteen vakiintumisen myötä turvallisuudentunne kasvaa vähitellen ja mustasukkaisuus vähitellen lievenee.

Toivotan kaikkea hyvää Sinulle ja teille!
perheneuvoja Helena