Erosin kumppanistani melkein vuosi sitten. Eromme oli myrskyisä ja siihen liittyi kolmas osapuoli. Tilanne on kuitenkin edennyt niin, että tämä kolmas osapuoli on poistunut kuvioista ja olen alkanut viettää paljon aikaa entisen kumppanini kanssa. Olemme tällä hetkellä kovin läheisissä väleissä, nukumme silloin tällöin yhdessä, vietämme aikaa yhdessä ja kuulemme toisistamme joka päivä. Melkein voisi sanoa, että olemme parisuhteessa toistemme kanssa, vaikka emme olekaan.

Tiedän, että rakastan edelleen tätä entistä kumppania, mutta kun rakkauttakin on monenlaista.. Olen tosiaan hieman pulassa tämän asian kanssa ja kaipaisin kipeästi neuvoja.
Nainen 29

Hei ja kiitos viestistäsi!

Kerrot, että nyt olisi aika selvitellä, mitä haluat suhteeltanne (jätin lainausmerkit pois koska suhdehan se on) ja kumppaniltasi, ja ilmeisesti kumppanisikin sitä sinulta odottaa. Minusta sinä viisaasti käännät huomion itseesi ja tunteisiisi, kun mietit, mistä pitäisi aloittaa. Myös se, että tunnistat suhteissasi toistuvan kaavan on hyvä huomio, sekä se, että osaat eritellä, mitä suhteen edetessä tapahtuu.

Kysymyksestäsi ei käy ilmi oletko ollut uskoton ongelmien ilmaannuttua, vai onko ongelmia alkanut ilmaantua uskottomuutesi jälkeen, joka tapauksessa tässä olisi myös aivan erityisen selvittelyn paikka. Sinänsä suhteen hiipuminen, kipeiden asioiden kasautuminen ja vuorovaikutuksen ongelmat ovat parisuhteen kaareen kuuluvia ilmiöitä, ja niiden ratkaiseminen rakentavasti ja turvallisesti parisuhteen kehityshaasteita - eivätkä ne ole vain sinun ongelmiasi, tai vain sinun ratkaistavissasi, vaan kahden kauppa. Uskottomuus on joskus suhteen ulkopuolinen ratkaisu suhteen sisäisiin ongelmiin, vastuu tekemisistään on uskottoman osapuolen, mutta vastuu "uskottomuudelle otollisesta parisuhteen ilmapiiristä" on molempien. Nyt siirryn yleiseltä tasolta sinuun.

Nähdäkseni sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on peiliin katsominen, ja tarkoitan tässä konkreettisen peilin sijaan ammattiauttajaa, jonka kanssa voisit pohtia, mitä sinulle suhteissa tapahtuu, ja peilata myös aiemman elämäsi kokemuksia ja suhteita mahdollisesti jopa kasvuperheestä lähtien, ja niiden vaikuttavuutta mainitsemiisi ongelmiin. Epätoivoon ei kannata vajota, vaikka juuri nyt tuntuisikin siltä, ettei sinusta ole kestäviin parisuhteisiin, ongelmien tunnistaminen ja tunnustaminen on edellytys ja iso ensimmäinen askel niiden ratkaisemiseen.

En tiedä missä asut, mutta googlaamalla vaikkapa yksityisiä terapeutteja tai ottamalla yhteyttä alueesi perheasiain neuvottelukeskukseen pääset eteenpäin. Viestisi perusteella en pysty ottamaan kantaa siihen minkälaista tai minkä kestoista apua tai terapiaa tarvitset, mutta moni asia viestissäsi puhuu sen puolesta, että lyhyestäkin terapiasuhteesta voisi olla sinulle hyötyä.

Toinen vaihtoehto on selvitellä asiaa kumppanisi kanssa, jälleen ammattiauttajan kanssa, koska keskenään ette ole päässeet eteenpäin, näin ymmärsin. Hyvässä pariterapiassa on nimittäin mahdollista selvitellä myös yksilöllisiä asioita ja teemoja, parisuhteen kontekstissa. Joku liima tai vetovoima teillä kahdella näyttää olevan, kun kaikesta huolimatta olette edelleen suhteessa eivätkä tapahtuneet suhderikkomukset näytä olevan kummallekaan ylitsepääsemättömiä.

Tartun suoraviivaisesti lauseeseesi "...enkä tiedä miten alkaisin näitä kaikkia tunteitani selvittelemään" ja tarjoan teille yhtenä mahdollisuutena Tunnekeskeistä pariterapiaa (EFT), jossa kumppaneita pyritään auttamaan käsittelemään tunteitaan ja tunnereaktioitaan uudella ja tyydyttävämmällä, vuorovaikutusta lisäävällä tavalla. Vuorovaikutuksen puutehan oli suhteenne suurin ongelma, kuten mainitsit. Toki samoja teemoja voi parina työstää pariterapiassa joka ei tapahdu EFT-viitekehyksessä, mutta tuota teille siis suosittelen kirjoituksesi perusteella. EFT-osaamista löytyy niin googlaamalla yksityisiä pariterapeutteja kuin joidenkin perheasioiden neuvottelukeskuksien työntekijöiden työkalupakista. Myös kirjaa "Kunpa sinut tuntisin paremmin" (Sue Johnson) voin suositella luettavaksi. Se on hyvä yleistajuinen ja käytännönläheinen opas tunnekeskeisestä pariterapiasta ja parisuhteesta ylipäätään.

Nähdäkseni molemmat vaihtoehdot ovat tilanteessasi mahdollisia ja hyviä, ja kumpikin vaihtoehto tukee myös toiseen liittyviä tekijöitä. Omien ajatusten selvittely tukee kykyä ylläpitää toimivaa parisuhdetta, ja pariterapiassa keskiöön asetettu parisuhteen vuorovaikutus ja molempien kumppanien vaikutus sen kuvioihin voi tukea myös ihmisen yksilöllistä kasvua. Mainintasi "hukassa olemisesta" sai minut muistelemaan kokeneen parisuhdeterapeutin määrittelyä sille, mistä terapiassa on kyse: "se on ihmisen tai parin kanssa sumun keskellä vaeltelua turvallisessa ilmapiirissä." Pidän vertauksesta siksi, että enemmän kuin usein sumun hälvettyä keli on aurinkoinen ja suorastaan loistava. Ehkä sumu sinun ympäriltäsi on pikku hiljaa hälventymässä, kiitos sen, että arvostat itseäsi, kumppaniasi ja suhteitasi, sillä olet rikkomassa kaavaa kohti jotain uutta ja kestävää.
Perheneuvoja Jarno