Nainen haluaisi nyt pistää suhteen poikki. Tai itseasiassa ei edes tiedä haluaako vai ei. Jotta sopan ymmärtäisi niin pitää kertoa vähän lisää eli:

Kinastelimme lauantaina naisen ajankäytöstä ja miten hänestä tuntuu, että kun kerron hänelle omista ajatuksistani ja tuntemuksistani niin hän hermostuu niistä. Mainittakoon nyt ensimmäisenä, että naisella on tällähetkellä opintojen takia paljon stressiä ja hyvin herkästi hermostuu ja persoonaan kuuluu ettei hän kestä varsinkaan stressaantuneena pientäkään kritiikkiä. Edes rakentavaa tai sellaista ''minusta tuntuu tältä tämän asian takia..''. Meillä on siis yhteinen aika vähentynyt. En tarkoita, että pitäisi kokoajan nyhjätä toisen vieressä, mutta hänellä on nykyisin jatkuvasti menoa. Tästä siis mainitsin hänelle. Aikaisemmin tästä ei tullut mitään riitaa, mutta nyt hän jostain syystä kiskoi senkin mukaan, että olin puhunut ajankäytöstä aikaisemmin. No samalla paljastui tuo, että hänestä on tuntunut, että syyllistän häntä kun kerron syitä miksi minusta on välillä tuntunut jokin asia pahalta. No puhuimme nämä asiat halki ja kaikki oli hyvin.

Sunnuntaina aamu ja päivä meni ihan normaalisti toisen kanssa jutellessa ja aikaa viettäessä ja hyvällä tuulella olimme kumpikin. Juteltiin siinä sitten asioita ja sitten tuli puheeksi sattumalta pieni pala meidän menneisyydestämme. Pettäminen. Nainen oli siis pettänyt minua kerran menneisyydessä exän kanssa. Minä olin antanut tämän tapahtuneen jo anteeksi, mutta hänestä oli tuntunut, että en ollut antanut sitä anteeksi vaikka siitä on kauan aikaa kun viimeksi tästä aiheesta puhuttiin ja silloin kerroin antaneeni sen anteeksi. Ilmeisesti hän ei ollut uskonut minua. Naisella oli tästä paha olo ja hän lähti lenkille ja sinä aikana sekä hän, että minä rauhotuimme. Hän oli rauhoittunut ja minä myös ja juttelimme sitten ihan normaalisti taas mukavia. No jatkoimme lisää keskustelua myöhemmin hänen tahdostaan ja koska minäkin halusin selvittää asian. Meillä oli aikaisemmin käynyt niin, että nainen oli hautonut vanhoja riitoja jotka sitten puhuim me halki ja sovimme, että jatkossa kerrotaan jos jokin asia painaa mieltä eikä sitä jäädä yksin hautomaan. No asiat sujui hyvin tuon sopimuksen jälkeen, mutta nyt puolenvuoden jälkeen alkoi paljastumaan (sunnuntaina), että nainen oli hautonut meidän vanhojakin riitojamme mielessään taas kerran, mutta ei vain ollut kehdannut kertoa niistä minulle. Ei kaikkia, mutta osaa riidoista. Ihmettelin miksei hän ollut kertonut minulle, että häntä oli jäänyt kalvamaan vanhat asiat ja hän ei itsekkään tiennyt miksei ollut kehdannut kertoa. Tässä kohtaa hän kertoi ettei tiedä rakastaako minua enää ja haluaako olla kanssani, koska hänellä on niin paha olo ja, että haluaa olla yksin. Hänen mielensä muuttui vähän väliä niin, että ensin hän halusi omaa aikaa miettiä yksin ilman mitään suhteita ja yhteydenpitoa ja sitten yhtäkkiä hän halusi katkaista samantien ja taas muutti mieltään, että haluaakin miettiä rauhassa, mutta haluaa samalla kuitenkin puhua minulle, mutta ilman mitään hellyydenosoituksia yms. Mieli siis muuttui keskustelujen aikana vähän väliä. Olin täysin ihmeissäni, koska olin luullut meillä menevän aivan hyvin ja niin hänenkin mielestään joten tämä hänen olotilansa tuli aivan puuntakaa ja se tuli hänellekkin aivan yhtäkkiä tämän keskustelun aikana kun puhuimme siitä, että hän oli hautonut vanhoja riitoja. Tämä hänen riitojen hautominen osoittautui syyksi. Hän kertoi, että oli miettinyt tuon pettämis-keskustelun aikana kanssa haluaako olla minun kanssani, mutta lenkillä käyminen oli parantanut hänen oloaan ja sysännyt moiset mietteet pois. Kyselin häneltä mitkä riidat ja muut syyt olivat tämän olon aiheuttaneet. Hän ei osannut tarkalleen vastata mitkä olivat aiheuttajat, mutta lopulta kertoi muutaman mistä yritin hänen kanssaan jutella:

1. Minä olin antanut pettämisen anteeksi, mutta hän ei ollut vielä antanut itselleen sitä anteeksi ja sanoi, että tässä olisi syytä hänelle lähteä. Minä sanoin, että ei ole sillä olen antanut anteeksi ja hän intti tuota, että hän ei ole itselleen ja ei toista petä jos rakastaa. Minä sanoin, että jotkut pettävä vaikka rakastaa jos on esimerkiksi vanhoja tunteita exää kohtaan (hänellä oli ollut). Ex ei ole enää kuviossa mitenkään ja nainen oli aikaisemmin väittänyt hyväksyneensä myös asian, mutta sanoi nyt, että aihe oli niin kipeä ettei hän ollut kyennyt puhumaan siitä kanssani viimeisimmän keskustelun jälkeen. Hän myönsi myös, että on syyttänyt itseään tämän ajan ja syyttää edelleen eikä tiedä kauan kestää kun hän antaa itselleen anteeksi tai antaako ikinä. Minä sanoin, että se vaatii aikaa, mutta minä kyllä jaksan odottaa enkä tuomitse häntä siitä ja olen jo aiheesta päässyt yli. Inttäminen jatkui edelleen.

2. Hänestä on tuntunut, että kyselen kokoajan hänen tekemisistään, menoistaan ja mitä hän puhuu muiden kanssa ja ettei hänellä ole mitään yksityisyyttä ja, että minun muka pitäisi tietää kaikki. Tästä sanoin, että olimme aikoinaan sopineet, että hän voi sanoa minulle kun haluaa omaa tilaa niin annan hänen olla aivan rauhassa. Ei ole pyytänyt sitä ja minä en tietääkseni muutenkaan paljoa kysy häneltä. Kysyn hänen päivästään kun hän tulee kotiin, että oliko millainen päivä. Jos huono niin yritän vähän piristää häntä ja jos hyvä niin olen iloinen hänen puolestaan. Saatan kysäistä mitä siellä tapahtui, mutta en muuta. Jos hän on ulkona kavereiden kanssa niin annan hänen olla aivan rauhassa sillä tiedän hänellä olevan kaikki hyvin, mutta muutaman tunnin päästä (3-6h jälkeen) saatan kysäistä miten ilta menee ja mitä puuhastelevat. Hän on ihan reilusti vastannut, että ovat vaikka keilaamassa, kahvilla tai pelaamassa aliasta ja, että mukava ilta (tämänkään takia en ole ajatellut, että hän on noin ajatellut, koska aina reilusti kertonut mitä tekevät ja omien sanojensa mukaan kertonut ihan mielellään). Tähän olen vastannut, että mukavaa kun on kiva ilta ja en ole sen tarkemmin kysellyt paitsi jos nainen itse on kertonut esimerkiksi jonkun kaverin toilailleen niin olen saattanut kysyä mitä tämä kaveri oikein teki. Kerran tai kaksi kysyn miten ilta sujuu riippuen kuinka myöhään hän on ulkona. Silloin kun hän puhuu puhelimessa, whatsappissa, facebookissa tai skypessä jonkun kanssa niin joskus kysäisen kenen kanssa hän juttelee ja hän vastaa aina kenen kanssa ja vastaan vaan, että ''okei'' tai kysäisen, että mitäpäs asiaa tällä kaverilla oli. Kysyn siis vain ihan uteliaisuuttani ja senkin takia, että jos naisella on menoa kaverin kanssa niin en sitten ihmettele missä hän on ja voin rauhassa keskittyä omiin puuhiini. En myöskään tunne kaikkia naisen kavereita hyvin joten senkin takia kysäisen, että tavallaan opin kysymällä vähän enemmän näistä kavereista millaisia ovat. Puolustelin kyllä vähän itseäni sanomalla nämä hänelle ja se suututti häntä ja hän vain vastasi, että tuntuu siltä, että minun pitäisi tietää kaikki. En ole ajatellut niin. Ihan uteliaisuuttani kysyn ja tottakai haluan tietää miten päivä meni ja, että onko hänellä kivaa kavereiden kanssa (ei aina, koska osa kavereista tykkää ryypätä ja hän ei lainkaan ja välillä ahdistuu siinä seurassa ja haluaa pois, mutta ei kehtaa lähteä heidän seurastaan). Välillä on käynyt niin ettei nainen ole tullut kotiin kun on pitänyt ja ilta venynyt pitkälle ja kun olen ihan nätistikkin tästä sanonut niin hän on siitä suuttunut ja raivonnut minulle. Tietysti itsekkin alan hermostua jos toinen raivostuu kun kysyn vain syytä miksi ilta venyi ja kerron, että odotin häntä kotiin. En kuitenkaan aina sano vaan useimmiten totean, että asia ok ja siitä ei sen kummemmin puhuta.

3. Suhteemme alussa kun olin vielä aika tyhmä ja kokematon parisuhteiden suhteen niin tokaisin naiselle sängyssä todella typerän ja loukkaavan kommentin jota pyysin heti anteeksi ja kysyin miten voisin hyvittää sen. Nainen oli siis niin liukas esileikistämme, ettei yhdyntä onnistunut mitenkään, koska hän oli niin liukas, että luisuin ulos hänestä yritimme sitten mitä asentoa tahansa ja koko sänky oli märkä. Lopulta totesin ettei tästä tule mitään kun olet niin kostea ja lopetimme touhun siihen. Nainen sanoi, että se tuntui todella pahalta kun sanoin noin ja pyysin sitä anteeksi koko sydämmestäni ja olen katunut sitä koko tämän ajan. Hän kertoi nyt, että tuo kommentti on syöpynyt hänen päähänsä eikä suostu lähtemään pois. Hän oli vakuutellut antaneensa tämän anteeksi, mutta ei sitten ollutkaan.

4. Koska naisella on ollut paljon stressiä niin hän on ollut todella hermona. Sen takia meillä on tullut mitättömistäkin asioista riitoja, mutta ne on aina sovittu ja kumpikin on pyytänyt anteeksi. Nyt hän mietti, että koska meillä on ollut niin paljon riitoja niin hän ei tiedä onko meidän järkevää olla yhdessä. Minä totesin, että on, koska kuitenkin riidat ovat johtuneet pääasiassa hänen stressistään ja siitä miten hermona on. En ole ainut joka kärsii tästä hänen tämänhetkisestä stressistään. Totesin myös, että näiden pikkuriitojen avulla olen oppinut toimimaan hänen stressitilansa kanssa paremmin ja oppinut varomaan sanojani. Hän silti pohtii eroa ja, että haluaa olla yksin ja ei oikein tiedä mitä tekisi. Haluaa kuitenkin saattaa opinnot päätökseen, mutta ei tiedä valmistuuko (minä tiedän, että valmistuu. Olen auttanut opinnoissa ja hänellä on hyvät arvosanat ja näytötkin menneet kunnialla läpi ja silti hän stressaa siitä). Nainen ei oikein osaa sanoa haluaako olla kanssani vai ei ja rakastaako minua edelleen vai ei näiden edellä mainittujen asioiden takia.

Kun lopetimme keskustelun tästä aiheesta niin sanoin hänelle, että annan hänelle aikaa miettiä kaikessa rauhassa yksin. Hän sanoi, että saan puhua hänelle, mutta mitään hellyydenosoituksia hän ei anna vaikka minä itse antaisin.

Kuitenkin kun lopetimme keskustelun (skypettelimme webit auki kun hän oli ystävänsä luona) niin hän lähetti lentopusun, lentohalin ja toivotti hyvää yötä samaan tapaan, kuin aina ennenkin (Hyvää yötä, kauniita unia oman kullan kuvia, nuku hyvin) ja hymyili minulle. Vaikka hän vaikutti keskustelumme aikana kylmältä kun kuunteli minua niin välillä se hänen kylmyytensä murtui ja hän itki avoimesti ja totesi, että hänellä on paha olo ja siksi ei tiedä. Hänellä on tunteet ja ajatukset kuulemma aivan sekaisin. Kuitenkin hän kuunteli ja puhui minulle nyt aivan avoimesti. Kohta kakkosesta hän mainitsi, että oli ajatellut vähän liikaa, mutta hänellä on nyt silti paha olo ja haluaa olla yksin. Hän myös sanoi, ettei tiedä eikä ymmärrä miksei kertonut minulle näistä olotiloistaan aikaisemmin. Hän sanoi, että hänelle tuli vasta siinä lenkin aikana tämmöisiä ajatuksia. Sanoin hänelle, että tällä hetkellä paras ratkaisu kummallekkin on nukkua yön yli ja katsoa sitten haluaako hän puhua vai olla vielä yksin ja onko olotila muuttunut mihinkään ja ettei tehdä hätiköityjä päätöksiä. Silloinkin kun näin kävi aikaisemmin, että hän oli hautonut asioita niin hän otti aikalisän, mutta siinä vierähti viikko kun kaikki oli taas kunnossa. Luulen, että nyt käy vähän samoin, mutta en ole aivan varma, koska hän vaikutti sen verran sekavalta. Siis oikeasti sekavalta. Välillä hän itki, välillä vaikutti vihaiselta, välillä vain turhautuneelta ja välillä taas ihan rauhalliselta. Vaikka hän tuosta erosta puhuikin niin samalla hän sanoi, että haluaisi pitää minut elämässään.

Ajatukset ovat tästä hieman sekaisin, koska hän antaa ymmärtää, että haluaa kokonaan pois ja ei halua ollaan missään tekemisissä ja sitten sanoo päinvastaista ja sitten sanoo ettei ole menossa mihinkään vaan haluaa aikalisän ja tämä on vain takapakkia yms. Mitä tässä tilanteessa pitäisi oikein tehdä? Sen ymmärrän, että pitää antaa hänelle omaa aikaa nyt, mutta onko antaa tähän mitään apuja, että miten esimerkiksi saisin hänet puhumaan tuosta pettämisestä vaikka se on kipeä asia. Millekkään parisuhdeterapeutille hän ei suostu lähtemään. Vaisto ja aikaisempi kokemus sanoo, että tässä käy vielä hyvin kunhan hän saa aikaa, mutta sydämmessä on kuitenkin pieni pelko, että mitä jos hän lähtee. Nainen sanoi kuitenkin, että hänen on itsekkin vaikea olla ilman minua ja olla hempeilemättä minulle, mutta pakko jotta hän voi rauhassa pohtia. Se hänen hyvän yön toivotuksensa mitä hän yleensäkin tekee, nuo puheet ettei hän ole menossa mihinkään ja tuo, että hänen on vaikea olla ilman minua niin mielestäni kuitenkin kertovat siitä, että hän haluaisi olla kanssani, mutta hänen tunteensa ja päänsä on pahan olon takia nyt hieman sekavassa tilassa.

Suhteemme voi muuten hyvin ja meillä on suhteessa paljon enemmän hyviä kokemuksia ja asioita, kuin huonoja. Sen tietää meistä kumpikin, mutta hän sanoi siitäkin, että nykyisessä mielentilassa ei pysty ajattelemaan hyviä eikä huonoja asioita. Meillä on kuitenkin tulevaisuudenkin suunnitelmat aivan samanlaiset ja meistä kumpikin nauttii toisen seurasta kun olemme kahden tai muiden ihmisten kanssa ja aivan avoimesti näytämme tunteemme. Olemme jo päättäneet lasten nimet, missä asuisimme tulevaisuudessa, minä säästän tällä hetkellä rahaa tulevaisuuttemme varten ja olemme muutenkin tehneet paljon tulevaisuuden suunnitelmia kuten ajatelleet matkustaa ennen lasten hankintaa.

Unohdin mainita tuossa aiemmin vielä yhden asian mikä häntä vaivaa. Muutama hänen kavereistaan ja omistani on sanonut hänelle, että hän ei muka yritä yhtä kovasti tässä suhteessa tehdä töitä, kuin minä. Sekin on vaivannut häntä ja se purkautuu nyt minuun. Hän väittää, että minäkin olen antanut ymmärtää niin noiden edellä mainittujen asioiden takia. En ajattele niin ja sanoin suoraan, että tiedän hänen tekevän parhaansa tässä suhteessa kuten minäkin ja se riittää. Silti sekin vaivaa häntä.