KYSYMYS: Poikaystävä jätti puhelimitse ollessaan muualla ja miettiessään suhdettamme tai itseään. Viikko ennen sitä hän oli ollut kavereiden kanssa juomassa eikä tullut yöksi kotiin. Heti sen jälkeen oli käyttäytynyt etäisesti. Erojen syiksi mainitsi tunteiden kuolemisen ja masennukseni...Vietin koko kesäni muualla töiden takia ja noin kolmen viikon kuluttua erosta eksä alkoi seurustella samalla luokalla olevan tytön kanssa, jonka tiesin olleen ihastunut häneen. Se näkyi esimerkiksi siitä, että tyttöä inhotti jos minä olin mukana ja hän käyttäytyi kuin minua ei olisi ollutkaan... Täydellisen eroamisen epiti lykkääntyä, koska eksän oli jäätävä kaupunkiin ja käytti hyödykseen sitä, että minulla oli töitä muualla eli minulla ei ollut vielä käyttöä asunnolle. Annoin luvan asua yhteisellä asunnolla vielä siihen asti kunnes löytäisi oman ja oikeasti huolehtisi asunnosta. Jouduin olemaan tekemisissä siis erosta huolimatta, joka oli tuskaista minulle.Hän myös ilmaisi viettävänsä öitä tämän uuden tyttöystävän luona, joten minulle olisi ollut mieluisampaa että olisi häipynyt väliaikaisesti sinne. Asuntoon tai minun nykyiseen asuntooni ei toivottavasti tyttöä tuonut, myös kielsin hyvästä syystä (minun sänkyni ja kalusteet, suurin osa tavaroista asunnolla minun ja muutenkin minun kotini).

Kun lopulta pääsin palaamaan asunto oli sotkuisessa kunnossa. Tiskiallas oli täynnä likaisia astioita kuten tiskipöytäkin ja muutenkin kaikki sekaisin. Kärpäsiä lenteli tiskialtaan yllä tai joitain sellaisia. Että ällötti! Eksä ilmoitti ettei ehtinyt siivota (johon mielestäni hänellä olisi ollut aikaa koska työt olivat loppuneet ja olisi aloittanut asioden hoitamisen ajoissa!) mutta ajattelen kyseessä olleen laiskuus tai jokin muu. Hän lähti tyttöystävälleen kun palasin. Hän haki loput tavarat vähän aikaa sitten ollessani muualla (oli sovittu juttu) ja ei tarvitse olla tekemisissä enää. Silti inhottaa miten tämä tapahtui... Käyn nyt psykiatrian vastaanotolla masennukseni takia ja yritän selvitä siitä yksin, en myöskään halua parisuhdettakaan tai tunne tarvitsevani sitä, vaikka tunteita eksääni kohtaan on. Haluaisin niistä eroon! Emme näe enää onneksi ja välttelen aikoja, jolloin näkisin hänet kaupassa yhtä aikaa. Kaverini kuitenkin muistuttaa välillä, että yhteisen kummilapsen takia se on mahdollista.. Ehdimme asua yhdessä melkein vuoden, muuten kokonaisuudessaan suhdetta yhteensä kolme vuotta. Riitelimme harvoin ja arki sujui, kunnes eksä kiinnostui enemmän bilettämisestä ja juomisesta kavereidensa kanssa. Itse en välitä sellaista puuhasta. Ei yksinkertaisesti kiinnosta. Välillä ei haitannut, mutta eksä tuli vain yhden ainoan kerran sovittuun aikaan kotiin, Muut venyivät ja venyivät, ja alkoi tapahtua arkenakin kun minulla oli koulua, vaikka oli luvannut ettei arkisin tekisisi sitä. Hermostuin sen vuoksi, että hänellä tapahtuisi jotain, en pelännyt pettämistä, vaikka ironisesti se saattoikin juuri tapahtua... Hän muutenkin on mielestäni muuttunut siitä herttaisesta ihmisestä jotenkin kylmäksi ja itsekkääksi. Olemme molemmat parikymppisiä ja muutimme molemmat yhteen vanhempien luota saatuamme toiselta paikkakunnalta opiskelupaikat.

Olen nyt muuttanut asunnon itseni näköiseksi ja opetellut kokkailemaan kaikenlaista enemmän heti kun eksä lähti lopullisesti tavaroineen ja osittain suntuu hyvältä, että saa elää yksin ja itsensä näköistä elämää kun siihen on suotu mahdollisuus. Olenhan vielä nuori. Inhottaa vain, että eksä käytännössä lopulta luovutti ja alkoi tuon tytön kanssa, joka selkeästi varsinkin illanvietoissa lähenteli. Hän jopa teki niin minun nähteni kerran eli oikein kiehnäsi eksässäni ja kaikkea, en viitsinyt hermostua tai sanoa mitään. Myöhemmin kahden kesken eksälleni hienotunteisesti totesin että olin hieman mustasukkainen, mutta puolustukseksi eksä sanoi että se tyttö tekee sitä kaikille.... En oikein usko. Minusta tuntuu vieläkin kamalalta vaikka aikaa on kulunut melkein neljä kuukautta. Tämä uusi suhde hänellä vain inhottaa tai se että olin ollut oikeassa tytön aikeista tai tunteista kokoajan, joita eksäni vähätteli. "Se on vaa mun kaveri, ei meil mitää ole tai edes tuliskaa", hän sanoi. Kai tämä ero oli hyvä asia? Olihan tuo tapa miten ero hoitui vääränlainen tai minua kohtaan aika epäreilusti hoidettu? Olisiko tuolla jossain minulle parempi mies, joka ei pettäisi minun luottamustani uudestaan ja uudestaan? TOivon, että uskaltaisin joskus rakastua taas ja löytää sen minulle sopivan ihmisen. Luokkani on melko naisvaltainen ja luokan ainoat miehet ovat kyllä kivoja, mutta varattuja enkä lähde sellaiseen että väkisin yrittäisin varattua kuten tämä tyttö teki selvästi, vaikka luulin olevan edes jonkinlaista ymmärrystä moraalista. En voisi antaa itselleni anteeksi, jos pilaisin jonkun parisuhteen tai pahentaisin sen mahdollisia ongelmia tai kriisiä astumalla kuvaan. Haluan kunnioittaa muiden ihmisten parisuhteita, vaikka olenkin nyt yksin ja välillä kateellinen.

EkanSuhteenKokenut, 22

VASTAUS: Kerrot viestissäsi neljä kuukautta sitten päättyneestä ensimmäisestä avoliitostasi. Poikaystäväsi jätti sinut, sanot osuvasti ”miettiessään suhdetta tai itseään”. Hyvin monien erojen pohjimmaisena syynä on näet ihmisen tarve etsiä itseään. Kun olemme epämääräisesti eksyksissä itsemme kanssa, epätietoisia siitä keitä olemme ja mitä pohjimmiltaan haluamme, se heijastuu usein myös parisuhteisiimme. Tällaisissa tilanteissa ihminen kokee joskus tarvetta irtaantua sen hetkisestä suhteesta. Joskus tällaiset erot auttavat ihmistä löytämään itseään ja siten vievät eteenpäin. Kerrot teidän molempien muuttaneen yhteen vanhempienne luota. Olette siis samanaikaisesti itsenäistyneet ja opetelleet ensimmäistä kertaa yhteistä elämää toisen kanssa. Jotkut nuoruuden suhteet jatkuvat, mutta tavallisempaa on, että kun ihmiset ovat vielä keskeneräisiä itsensä kanssa, niin ne päättyvät.

Eroaminen, erityisesti jätetyksi tuleminen on raskasta. Ja erityisen raskasta on nähdä toisen muuttuvan torjuvaksi, välinpitämättömäksi tai kylmäksi ja itsekkääksi, kuten sinäkin kuvaat avomiehesi muutosta. Tällainen käyttäytymisen muutos on kuitenkin hyvin tavallista tilanteessa, jossa toinen osapuoli on irrottautumassa suhteesta. Parisuhteet, ne päättyneetkin, opettavat kuitenkin meille paljon itsestämme ja parisuhteista ylipäätään. Kun ihminen on riittävästi toipunut, hän on parhaimmillaan taas vähän valmiimpi uuteen suhteeseen.

On ymmärrettävää, että olet järkyttynyt siitä miten suhteenne päättyi. On hyvä, että saat tarvitsemaasi tukea. Kuulostaa hyvältä, että järjestät vähitellen kotiasi ja elämääsi itsesi näköiseksi. Kun vähitellen vahvistut, on enemmän kuin todennäköistä, että löydät itsellesi uuden suhteen ja toivottavasti tämä ihminen on sinulle sopivampi. Joka tapauksessa, mitä paremmin opit tuntemaan itseäsi ja mitä paremmin olet käsitellyt päättyneen suhteesi, sitä suuremmat mahdollisuudet on onnistua uudessa suhteessa.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää nyt ja tulevaisuudessa!

perheneuvoja Helena